tiistai 13. joulukuuta 2016

Katseet taivaalle

Alanya lämpimänä, aurinkoisempana päivänä
...tiedossa olisi kuulemma meteoriparvia ja tähdenlentoja, juu. Meilläkin voi katsella taivaalle ihan mielin määrin, sillä
ukkonen jyrähtelee, vettä sataa ja ennen kaikkea salamat välkkyvät. Luonnon ilotulitus on upeaa katseltavaa näin sateensuojaiselta parvekkeelta, vaan eipä kannata tänä yönä tähtiä tai superkuuta yrittää katsella pilvipeitteen läpi. Tosin eihän sitä koskan tiedä, milloin se pilvipeite repeilee tai jopa poistuu. Sää muuttuu täällä toisinaan hyvinkin nopesti. MInäkin repeilin, iltapäivällä jopa naurusta. Aamulla heräsin kuumeisena, joten tämä eilisillan pohdinta oli luontevaa lopettaa: lämpötila -8C - 0C, jatkuvaa lumisadetta, tuntematon kuski, autossa kesärenkaat sekä pieni, kapea ja mutkainen vuoristotie, todella syvät pudotukset jos tieltä lipsuu... ai helkutti, mitä teen tuon Konyaan lähdön kanssa..." Asia sai siis luontaisen ratkaisun kuumeen myötä. En lähde sairaana yhtään mihinkään.

Heräsin aamulla siihen, kun tuntematon numero soittaa. En muista milloin viimeksi olisin nähnyt painajaisia, mutta nyt näin, ja ne liittyivät vuohiin. No, puheluun. Vuohenmaitokauppiashan se siellä heti aamutuimaan kyselee, että mitenkäs nyt jatkossa sen vuohenmaidon suhteen, milloin tulen hakemaan. Hiukan jopa nolottaa pääkipuisen-kuumeisen tyly vastaukseni "sen voi unohtaa, haen Migroksesta jos tarvitsen". No, yhdestä virheestä ei kannata ketään tuomita, ei varsinkaan noin mitättömästä virheestä. Tuon verran olen ehkä elämäni aikana oppinut. Jos kerran unohti, niin sitten unohti, ja that's it. Jokainen unohtaa joskus, paitsi se, joka juuri intoutui väittämään, ettei hän ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen ole unohtanut yhtään mitään... (muuta kuin käytöstavat, ja pari muuta "pikkujuttua"). Ehkäpä joskus tästä toivuttuani soitan sille kauppiaalle, ja kokeilen taas uutta tilausta. Sittenhän sen näkee, miten se toimii. Runsaan kirsikkahillokerroksen kanssa se edellinen vuohenmaitomannapuuro meni muuten alas kurkusta lähes vapaaehtoisesti. Uh, eikun mää.


Tänään on tullut opiskeltua avoimia liiketoimintamuotoja ja avointen lisenssien käyttöä, ja kuunneltua Jari Sarasvuota (feeling, dreaming, making, learning...). MItä siis olen tänään tehnyt -en mitään, iIstunut vain ja yrittänyt oppia jotakin kuulemastani ja näkemästäni. Ja istunut koneen ääressä kovin koomisen näköisenä vaatemyttynä, josta näkyy vain kasvot ja sormet. Niin, eikä ollut kukaan mies komentanut, ihan itse verhouduin... hupparin huppu päässä ja toppatakki päällä xD. Miesystävä olisi jo kiikuttanut sairaalaan, koska on kuumetta, mutta kun sanoin, että en lähde, odotan ensin muutaman päivän ja yritän keksiä miksi on kuumetta, niin hän jo hiukan hermostui ja huolestui. Täällä ihmiset ovat kuten muuallakin, osa menee lääkärin vastanotolle heti kun vähänkin jostakin kolottaa tai kuume nousee, syö kaikki pillerit mitä annetaan, ja osa vasta viime hädässä, eikä silloinkaan vapaaehtoisesti. Jonkinlainen joukko lienee tuossa välimaastossakin. Pidän itseäni vielä keskiverto-hoitsuna, eli menen vasta sitten, kun ensin tiedän mistä on kyse (tai luulen tietäväni) ja kun kaikki omat keinot on käytetty. Luulen, että kuume nousi vain siksi, kun sain jonkun pöpön ruoasta, mitä se sitten olikin. Sen pitäisi siis mennä ohi ihan itsestään, kun on kerran näinkin paljon rauhoittunut. Ruokahalu on kyllä palautunut, ja kaikki suklaat ja muut herkut syöty. Vain ruokaa on jäljellä 😋 .

Parvekeverhoista. Aiemmin minua on opastettu, että parvekeverhot suljetaan tuulisella säällä ja suljetaan nipuksi myös talven ajaksi. Jotkut käyttävät niitä avonaisena nytkin, mutta esim naapuritalossa näkyi revenneen parvekekaiteesen kiinnittävien nyörien kohdalta kahtia koko verho, siis horisontaalisesti. Eilen otin lopultakin omatkin verhoni alas, ja hämmästyin niiden kovuutta, likaisuutta ja ötökkäisyyttä. Hämähäkkejä ja muita mönkijöitä oli monessa laskoksessa. Irvistellen, mutta huutamatta, ravistelin niitä tiehensä samalla kun irrotin verhot kiskoista. En tiedä kumpi oli enemmän kovettanut verhoja, sadevesi (jota en juurikaan hahmota tulleen) vai yläkerran parvekkeelta rouvan tai herran letkulla laskema parvekkeenpesuvesi. Sain ne pestyä ja kuivatettua juuri sopivasti ennen tämän päivän sadekelejä, ja tuolla ne varastossa nyt odottavat ensi kevättä ja uutta ripustamista. KUn niihin verhoihin ensin tottui, niin nyt parveke on kovin alastoman ja suojattoman oloinen, tyhjä.
Näkyvyyttäkin on vaikka kenen parvekkeelle, nekin kun ovat yhtä lailla verhottomia juuri nyt. Hhmmm, naapurilla on uusi parvekekalusto 😎 ...ja salamointikin näkyy nyt laajemmalta alueelta; upeita pilvisalamoita Mahmutlarista Tepe Mahallesiin saakka.

Päivät ovat siis rauhallisia, leppoisia ja menevät hirmuisen nopeasti. Tätä vauhtia on pian kevät 😊



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.