keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Kohti puolta miljoonaa

Turkinkielen opinnot tulevat jo uniinkin, niin paljon niiden eteen on viime päivinä tehty töitä. Ja viime yö oli muutenkin KAI
Välimeri ja puutarhurin kädenjälki, 25.12.2016
levoton. Aamulla havahduin kellonsoittoon älyttömän väsyneenä. PAri tuntia sen jälkee heräsin ovikellon soittoon, edelleen väsyneenä. Kun sain hinattua itseni ovelle, niin totesin, että joku tuntematon se siellä soittaa, enpä avaa. Hetken päästä herra tuntematon, mutta virkapukuinen soitti uudestaan, joten päätin sittenkin avata. Hissinhuoltoyhtiön mies siellä pyytää allekirjoitustani hissinhuoltoraporttiin. Piti ihan uudelleen kysyä, että varmasti ymmärsin oikein. Järkeä oli kuitenkin sen verran päässä, vaikken aamuteetä ja sieltä heräämisen kannalta niin tärkeää kofeiiniannosta vielä ollut saanutkaan, että kieltäydyin kirjoittamasta. Sanoin, etten nyt yhtään ymmärrä mitään hissin huolloista, enkä tuosta tekstistäkään, joten herra on hyvä ja soittaa talon rakennuttajan ja -pomon ovikelloa tuosta kerrosta ylempää. Siellä on osaamista ja auktoriteettia allekirjoitusta varten.

Sen jälkeen puolen litran kupillinen kuumaa teetä alkoi palauttaa taas tähän arkitodellisuuteen. Edelleen silti ihmettelin, miksi lihakset ovat kipeinä, niin kuin olisivat taas saaneet kylmää, vaikka heräsinkin puolittain makuupussista, kahden lämpimän täkin alta. Tuossa vaiheessa en kuitenkaan ajatellut asiaa enempää. Vasta iltapäivällä, kun etsin kameran muistikorttia, tajusin, että on taas täytynyt olla unissakävelyn yö. KAmera oli oudossa paikassa, eikä sen muistikorttia näkynyt missään, ei edes laajan etsinnän jälkeen. Muutamia rumempia sanojakin muodostui jo ajatuksen tasolle asti, muttei se mitään auttanut. Ilman kameraa oli lähdettävä ulos (se kun ei jostain syystä huoli kumpaakaan uutta korttia, vain vanhan ja pienen). Kun palasin treeneistä, niin päätin, että käyn esine esineeltä ja huone huoneelta paikkoja läpi, sillä haluan löytää sen kortin... ja löytyihän se, mutta hyvin omintakeisesta paikasta.

Ilmeisesti kirjoittamista, opiskelua ja opiskelua aktivoivaa klassisen musiikin kuuntelua on ollut Riittävästi, koskapa aivot ovat yöllä yliaktiiviset. tai mitä se unissakävely nyt sitten onkaan. Olisiko se paremminkin "suodatinvika". Joka tapauksessa siksi ne lihaketkin olivat taas "kuin kylmettyneet". Kai tässä pitää kohta ruveta etsimään jotain unissakävelijän turvavälineistöä, niin kuin esim. samassa taloudessa, jopa samassa vuoteessa ja oven puolella nukkuva mies. Tai auttaisikohan kissa? Kissakuume on kyllä kova, mutta ei, meille ei tule kissaa, ellen asu omakotitalossa tai alimpien kerrosten asunnoissa.

Alanyassa ei mitään erityistä ole tapahtunut Entinen rauha ja sunnitelmallinen rakentaminen jatkuu. Aina kun puhun
Uudet ja vanhat purjot sekä sipulit parvekkeen nurkassa 12.2016
rauhasta, tulee vieläkin mieleen ne savolaiset, jotka pelkäsivät kuolevansa, jos tulevat tänne Alanyaan. Monilta unohtuu sellainen pikku juttu, että täällä asuu 300.000 muutakin ihmistä, ja ovat ihan olemassa edelleen. Ei ole väkiluku oleellisesti heilahtanut suuntaan eikä toiseen, eikä ole ollut lumisateita ja kylmiä öitä kummoisempia terveyttä ja hyvinvointiakaan uhkaavia tekijöitä. Täällä me vaan sitkeästi edelleen olemme hengissä ja hyvissä voimissa. Itse asiassa Alanyan talviturismikausi on juuri nyt vilkkaimmillaan venäläisten joulun ja uudenvuoden vuoksi. Sää on tänään ollut aamusta aurinkoisen puolipilvinen, ja iltapäivästä lähtien pilvisen harmaa ja sateinen. Niin, ja kaikkien yllätykseksi Kylmä.

Minulla on suuria vaikeuksia hillitä itseäni ja olla kertomatta joistakin mielenkiintoisista kuvioista, joita jossain takavasemmalla tapahtuu. Raotan salaisuuden verhoa vain ihan vähän yhden jutun suhteen. Jossain vaiheessa tammikuuta blogiin ilmaantuu ensimmäiset mainokset, eivätkä mitkä tahansa, vaan Turkkiin ja Turkissa asumiseen ja lomailuun liittyvät mainokset. Ja nyt, kun 400.000 lukukerran raja on ylittynyt, aletaan tähyillä puolen miljoonan rajaa, sinnekään ei ole enää pitkästi. Ja sen ylityksen lähestyessä tapahtuu myöskin jotain mielenkiintoista ekstraa.

Päivissä ei juuri ihmeempiä tapahdu, niin että ei ole hirmuisesti ihmeempiä kirjoitettavia juttujakaan tämän päivän osalta. Levollista yötä sinne.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.