tiistai 6. joulukuuta 2016

Kolmekymppinen, taas

Alanyan sataman basraarialueelta 6.12.2016
Reilu tunti sitten alkoi kuulua omituinen rapina ja ropina ikkunan ulkopuolelta... ja kumeat jyrähdykset. Istuin pitkän aikaa parvekkeella ihailemassa salamointia sekä usvaan ja sateeseen peittyvää kaupunkimaisemaa, jossa pimeys ja eri väriset valot rytmittävät luovat omat kuvionsa. Pimeäkin Alanya on kaunis. Kalen yövalot näen, mutta satamassa olevan jouukuusen valot jäävät niin rakennusten katveeseen, että n iitä en täältä näe. Ehkä jonakin iltana käyn siellä lähempänä kameran kanssa.

Parvekkeella tarkeni tällä kertaa toppatakissa hyvin, ja kuivanakin säilyin, sillä tuuli ja sade eivät tulleet nyt etelän puolelta, vaan jostain ihan muualta. Ilma oli jotenkin leppoisa , kun vertaa tyttären lähettämiin -25 C valokuviin, joissa näkyy lunta ja lumisen sekä jäätyneen oloinen koiranpennun naama. Lumi ja kova pakkanen ovat ihan kivoja, kuvissa. Lumi on ok myös laskettelurinteessä, lumilinnassa ja lumilyhdyissä. Muutoin en osaa sitä nyt kaivata. Pakkasta kaipaan vielä vähemmän.

Lisää laukkuja kyseisestä basaarialueen kaupasta 6.12.2016
Tämä päivä on mennyt "ihan harakoille". MIgreeni ilmaisi itsensä saman tien kun aamulla heräsin, eikä syytäkään tarvinnut kaukaa hakea. Toinen puoli niskaa on hirmuisen kipeä, lihas krampissa ja tulehtuneen oloinen. Makuuhuone on "ylärinteessä" ja tuulen puolelle ja parvekeoven yläpuolella olevan metallikotelon rakosista tulee suoraan tyynylle, ja mietin jo aiemmin, että miten ja mihin sängyn saisi... paikalliset makuhuoneen kalustepaketit ovat niin runsaita, ettei 23 m2 ja kolmen oven makuuhuoneeseen mahdu asettelemaan 140 cm leveää sänkyä kovin monella tavoin, jos aikoo liikkua huonessa sekä avata kaappien ja lipastojen ovia sekä huoneen, kylpyhuoneen ja parvekkeenkin ovia. Joten jotain muuta on keksittävä yöllisen palelemisen ehkäisemiseksi. Sitä vetoa tuskin saa tukittua pois, on siinä sen verran laajasta rakennelmasta kyse. Itse asiassa helpoin tapa on vetää pipo päähän ja painua syvälle peittojen uumeniin XD.

Tuttava innostui ostamaan laukkuja joululahjoiksi :)) .

Sataman basaarialueella oli käsittämättömän tyhjää ja hiljaista. Ihan sielu lepäsi, kuulo myös. Silti aina löytyi jostakin joku kauppias, joka toivoi asiakkaita saapuvaksi. Yksi huutelijakin löytyi, mutta se on nykyään jo harvinaista, silloin kun tunnistavat liikkujat paikan päällä asujiksi. Turisteina tulevilla huudellaan mitä todennäköisimmin jatkossakin "terve terve, mitä kuuluu, on halpaa, iso valikoima" -tyylisiä juttuja.

Paikallislehti uutisoi tänään, jos ymmärsin turkinkielen vivahteet oikein, että nyt heti alkuvuodesta 2017 Venäjältä tulee jokaisena viikonpäivänä 189-paikkainen lentokone Alanyaan. Olivat laskeneet, että heti nyt alkuvuodesta olisi tulossa noin 10.000 venäläistä lomailijaa. Tammikuussa on venäläisten joulu Pakkasukkoineen, vai mikä se nyt oli, ja siksi juuri alkutammikuussa liikkuu joka tapauksessa paljon venäläisiä turisteja. Ja uutisissa mainittiin myös, että teleferik. köysirata on huhtikuussa 2017 valmiina kuljettamaan matkustajia Kleopatrarannalta ylös Kalekukkulalle. Joten siinäpä sitten uusi huvitus itse kullekin.

Rauhaa ja hiljaisuutta. Ei pauhaa poppi eikä kaiu Gangnam style.
Kiersimme tänään neljä tuntia pitkin kaupungin katuja tai kauppojen käytäviä. Sen urakan jälkeen raahasin itseni tanssitunnille, ja totesin, että pirteys on nyt kaukana, ja jalat valmiiksi väsyneet. No, todellisuus tuli vastaan treeneissä, kun ope oli miksannut esityskappaleiden musiikkeja yhteen, ja sanoi vain, että nyt kuuntelette tästä lähtökohdan, ja teette ensin sen koreografian, sitten sen toisen ja kolmantena sen uusimman. Kiva. Puoli porukkaa ei muistanut ensimmäisestä juurikaan mitään, ennen kuin kertasimme sitä ensimmäiset puoli tuntia. Sen jälkeen yhdistimme siihen kakkoskoreografian, ja juuri kun aloimme yhdistää kolmatta, alkoi porukkaa kävellä ulos salista. Juuri kun kokonaisuus alkoi hahmottua, ja tekemisestä alkoi tulla mielenkiintoista, niin osa porukasta päätti, etteivät jaksa nyt treenata enempää, ja lähtivät tupakalle, ja kotiin. Joten opettaja palasi siihen helpoimpaan ensimmäiseen koreografiaan, ettei naisia ala kävellä ulos vielä enempää. Ne, jotka ovat olleet tunneilla, pysyivät mukana, ja ne, jotka tulevat ja menevät miten sattuu ja milloin huvittaa (=puoli porukkaa) eivät pysy mukana koreografioissa. No, tietenkään he eivät pysy, kun eivät ole treenaamassa. Joku porukasta sanoi tuosta myös ääneen, mutta kaikki primadonnat eivät halua rasittua tai hikeentyä, joten he ottavat astetta paria rennommin, ja olettavat, että oppi imeytyy päähän yön aikana. Oli monenlaisia ajatuksia herättävät tunnit tänään. Itse tykkäsin työstää koreografioita, niin kuin toistakymmentä muutakin. Opettaja on ihan jees, mutta aivan liian lepsu noille primadonnille.

Joulumännyt hotellin portilta 6.12.2016
Viime vuosina on ollut hetkiä, jolloin olen harkinnut  uudelleen naimisiin menemistä. Johan vanhasta erosta tulee kuluneeksi 20v. Täällä tänä vuonna kosintamenot ovat saaneet kuitenkin ihan uuden merkityksen, tai sitten vaan "juomavedessä on ollut jotain ylimääräistä". Tänään kaveri, jonka olen tuntenut 2,5 vuotta, ja joka tietää, että minulla on parisuhde, jutusteli ensin ihan niitä ja näitä, kierteli ja kaarteli, ja lopulta kosi. Mietin vaan, että mikähän sille nyt tuli. En tiedä mitä muut naiset miettivät kosinnan hetkellä, mutta omista ajatuksistani oli romantiikka melko kaukana, vaikka kyseessä olikin oikeasti vapaa, hyvätapainen, tanssitaitoinen, ihan normaalin näköinen, hiukan itseäni nuorempi mies. Siinä vaan istun pöydässä ja mietin, että mihin katseeni kohdistaisin, ja miten pidän kasvoillani kohteliaan ilmeen, kun tyrmään hänen kysymyksensä. "Unohdat vaan sen toisen, varsinkin, kun se ei mene kanssasi naimisiin, ja tulet minulle vaimoksi". Hän sai asian kuulostamaan niin helpolta ja yksinkertaiselta, ja yksinkertaistahan se toki onkin, jollei siitä tee monimutkaista. Mutta ei. Ja raskas huokaus päälle.

No, hän ja tanssiryhmän muutama nainen olettivat iäkseni noin 35 v. Olen hymyillyt koko illan kuin pieni apina, ihan vaan siitä ilosta, että minut nähdään noinkin nuorena. Painonpudotus, omasta olemuksesta huolehtiminen, vaatevalinnat sekä hiustyyli ovat sitten onnistuneet. No, turkkilaisiin naisiin verrattuna ymmärrän tuon, sillä ikäiseni turkkilaiset naiset ovat usein likimain pallon kaltaisia, huonosti liikkuvia sohvaperunoita, joilla on jalassaan salvarit tai hame, koska muut housut eivät mahdu päälle, ja joiden pitkät hiukset ovat kiinnitettyinä pään taakse tavalla, joka saa naisen kuin naisen näyttämään vanhemmalta kuin onkaan. No, toki nykyään on paljon erilaisia 50-v naisia, monia eri tyylejä, sekä myös niitä, jotka huolehtivat kunnostaan ja ulkonäöstään. Niin, että eivät kaikki näytä mummoilta tässä iässä, vaikka mummoja olisivatkin lapsikatraan puolesta. Ja kukin vanhenemme omaa tahtiimme. Liikunta on aikamoinen "taikasana", sillä usko vaan, että liikuntaa sopivasti harrastavat naiset säilyvät nuorekkaampina kuin tupakoivat tai liikkumattomat naiset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.