lauantai 17. joulukuuta 2016

MItä sinä olisit tehnyt?

Alanya, Dimcayin alajuoksulta Tosmurista 17.12.2016
En yhtään pysty keskittymään kirjoittamiseeni juuri nyt, joten jutut voivat olla vielä tavallistakin poukkoilevampia. Olen levoton, hieman positiivisesti hermostunut, jonkun verran negatiivisestikin hermostunut, aavistuksen verran epätietoinen, ja mitä todennäköisimmin melko pöljä.

Puolen päivän aikoihin olin kaupungilla kävelemässä, ja kylmän tuulen lisäksi alkoi sataa. Toppatakista ja talvisesta varustelusta huolimatta tuli niin kylmä, että poikkesin tuttavan yritykseen sisälle. Tiesin, että hän kilttinä ja lämminsydämisenä ihmisenä tarjoaa aina teetä, kuumaa teetä. Niin nytkin. Kolmannen kuuman teekupillisen jälkeen käsien ja kasvojen väri muuttui taas valkoisesta normaalin punakirjavaksi, ja sormet lakkasivat muistuttamasta jääpalilkoita. Sanoinkuvaamattoman ihana tunne.

Asiakkaita ei juuri sillä hetkellä ollut, ja yrittäjä, hänen toisen yritysensä osakas ja allekirjoittanut istuimme kolmistaan liiketilan keittiön pöydän ääressä puhellen niitä näitä. Hänen kaverinsa oli käsittämättömän paljon vuosilukuja muistava ja historiasta paljon tietävä. Minäkin sain siinä oppitunnin ottomaaniaikaan liittyen, ja Mevlanaan ja muutamaan muuhunkin asiaan liittyen. Meillä oli oikein mielenkiintoinen ja hyväntuulinen keskustelutuokio, vai pitäisikö sanoa puolitoistatuntinen. Saman ajan kuin mitä me puhuimme kasvokkain, nuori työntekijä puhui puhelimessaan ystäviensä kanssa. Pomo hiukan kuittaili, että nuo nuoret ovat tuollaisia puhelimessaeläjiä, ja kyseli sitten hyväntahtoisesti, että kenelle soitit ensin, ok, entä kenen kanssa puhuit sitten jne.

Kun aloin tehdä lähtöä, niin tuo tuttavani kysyi vielä, että mitä aion tehdä ensi viikolla. Kerroin, että käyn Adanassa, kun kerran on lentolippu sinne. MItä sinä siellä teet? tuli kahdesta suusta. Läsnäolijat eivät millään meinanneet ymmärtää, että menen vain katsomaan kaupunkia, ja tulen illalla pois... tuttava kertoi olevansa lähdössä Kyprokselle, ihan vaan kahden päivän lomalle, kun ei ole pitänyt vuoden aikana yhtään lomaa, ja nyt kaipaa vaihtelua ja virkistystä. Samaan aikaan alkoivat molemmat uudestaan sen "olisitpa vaan lähtenyt Konyaan keskiviikkona, olisi ollut niin kiva reissu".
Alanya, kalastajia Dimcayin alajuoksulla 17.12.2016
Lopultakin siitä sitten lähdin kaupungille tapaamaan ruotsalaista tuttavaani. Ehdimme hänen kanssaan juuri löytää toisemme ja vaihtaa pari sanaa, kun puhelin soi. Tuo äskeinen yhteinen tuttavamme siellä soittaa, ja kysyy, että voinko mitenkään lähteä tulevana yönä matkalle, hänelle matkaseuraksi? Mitään sen enempää kyseenalaistamatta naurahdin vain, ja vastasin, että tottakai voin, olen ihan vapaa lähtemään mihin vaan mihin liput ostat, eikä pakkaaminenkaan kestä kauaa. Mutta lähtö on 3.30 yöllä -ei se haittaa.

Niin, että nyt täällä maha sykkyrällä mietin, mihin oikeastaan mahdan olla menossa, ja mitä pakkaan mukaan, kun komentona oli ottaa VAIN PIENI LAUKKU. MIksi-kysymys ei tullut edes mieleen, koska rakastan seikkailua, äkkilähtöjä ja uusia kokemuksia... ja luotn siihen, että elämä kantaa. Oikeasti en tiedä lähdöstä muuta kuin kolme asiaa: 1) matkustan hänen kanssaan 2) kaupunkiin, joka on Turkin ulkopuolella (nimen paljastan vasta, kun kerron kaupungista), ja 3) casinohotelliin (jonka nimen kuulin, mutta unohdin saman tien). Onneksi on pari uudehkoa, pitkää, juhlavampaa mekkoa kaapissa kimaltelemassa, nyt ne tulevat tarpeeseen, ja mahtuvat pieneen laukkuun.

Tämä ihana ruotsalainen ystäväni lausui minulle vielä monia viisaita sanoja neuvoksi matkalleni, kun kävelimme kohti bussipysäkkiä miettien yhteisen tuttavamme tempausta. Siinä vaiheessa ei jännittänyt yhtään. Kun pääsin kotiin, ja istuuduin alas tietokoneen ääreen miettien mitä tästä kaikesta kirjoittaisin, niin sitten vasta alkoi pikkuhiljaa mennä tajuntaan mitä tuli tehtyä. Ja silloin iski myös jännitys, joka tuskin hellittää ihan heti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.