maanantai 12. joulukuuta 2016

Molempiin sieraimiin


Alanyan talvea parvekkeella 12.12.2016
Kun annosteluohje hernepurkin kyljessä neuvoo, että Herne päivässä molempiin sieraimiin, niin täältä tätä taas tulee, tekstiä nimittäin. Eivät pääse vieroitusoireet nousemaan kovin pahoiksi ;) .

Niin on uusi viikko aloitettu, ja uusia kujeita tiedossa. Ensin retostellaan päivän pääaiheella. Voimia ja energiaa on eilisen tyhjennyksen jäljiltä taas ihan kiitettävästi. Ihan konkreettisenä päivän enegian antajana oli aitoon vuohenmaitoon keitetty mannapuuro... asunto haisee vieläkin. JA kun päätin, että syön sitä seuraavallakin aterialla, niin ei ole tullut vielä nälkä, eikä uutta aterian tarvista xD. No, alkoi siis jouluttaa, ja teki mieli puuroa. Mitäpä sitä uteliaana lehmänmaitoallergikkona muuta teen, kuin että menen ostamaan tuoretta vuohenmaitoa, ja päätän keittää siihen sen nopeammin valmistuvan, eli mannapuuron. Mannapuuro päätyi valinnaksi ihan sillä perusteella, että jos en jostain syystä pidä lopputuloksesta, niin mannapuuron kohdalla se selviää paljon nopeammin kuin lähes tunnin keittämisen vaativalla riisipuurolla.

Siitä sitten vaan maito kattilaan, kaasuhellan iso liekki miedolle lämmölle ja keittopuuhiin. Keittovaiheessa kattilasta alkoi leijailla vieno villaisen eläimen rasvainen tuoksu. No, vertailukohtana todettakoon, että lehmänmaitoon keitettyä mannapuuroa en pysty syömään tuonkaan vertaa. Se maistuu ihan "karvaisen eläimen hikiselle tuoksulle". Jo tässä vaiheessa sain hilitä itseäni, etten tuomitse puuron makua ennen kuin olen sitä edes maistanut. Lautaselle kauhoessa mietin, että kuinka valtavan paljon yksi litra onkaan? Ja kuka sen lopun syö? Ihan pelkkään hajuaistimukseen vedoten laitoin puuron päälle vaniljasokeria ja hunajaa ennen ensimmäistäkään testiä. Ja ensimmäisen lusikallisen jälkeen päätin, että seuraavalle annokselle tarvitaan joku hyvin vahvanmakuinen hillo. TAkaraivossa kävi ajatus "jos sitä seuraavaa annosta tulee ikinä lautaselle laitettua". En vielä tiedä mikä on riittävän vahvan makuinen ja tuon päälle sopiva hillo, joten Migrokseen mars, ja testiin ainakin vadelma-, kirsikka- ja mansikkahillot. Hunaja ja vaniljasokeri eivät riittäneet peittämään villaisen eläimen rasvaista tuoksua / makua. *Puistatus*

Alanyan talveen tehtyjä neuletöitä. Rannekkeet ovat puolivalmiit.
Ja mikä parasta...  olen luvannut käydä noutamassa tänään illalla vielä 1,5 litraa vuohenmaitoa. Ih, mitähän siitä teen? Voisihan sitä kokeilla härnätä "jogurtin siemenellä", eli aion testata tuleeko siitä jogurttia, ja minkä makuista se on valmistuttuaan. Elimistö kaipaa kalsiumia, sillä kunnon kalsiumtabletteja en etsinnöistä huolimatta täältä löydä, KAlsiumtabletteja löytyy, mutta kalsiumpitoisuuden, kalsiumin laadun ja imeytymisen suhteen on haasteita. JOten jonkun eläimen maito on sitten se seuraava vaihtoehto, eikä lampaanmaitoa ole tullut vastaan. Se on kuulopuheiden mukaan vielä vahvemman makuista kuin vuohenmaito. Vaan jos joku muukin on oppinut juomaan vuohenmaitoa, niin miksen minäkin. Ja juovathan jotkut jopa sahtia, tai ulostepohjaisia juomia, joten niihin verrattuna vuohenmaito on helppo juttu (kai, ehkä, kenties...).

Ei mennyt hakureissu ihan putkeen. Ukko oli unohtanut, että hänellä on tilaus toimitettavanaan. Ei muistanut edes silloin kun kysyin, vaan vasta sitten, kun katsoi tilausvihkostaan. No, peruin sen, sillä en matkusta toista kertaa keskustaan sitä hakemaan, ja on se niin vahvan makuista, että ettei siihen nyt mitään himoa syntynyt... tuonne matkatessani huomasin olevani vielä sen verran toipilas eilisestä mahataudista, että jätin menemättä tanssitunnille. Lähimmän marketin kautta matkasin hillopurkkeineni, suklaalevyineni ja vaahtokarkkeineni takaisin kotiin. Juu, taisi siinä pussissa olla jotain ruokaakin ;) .

Olen useita kertoja miettinyt noita Sifa Merkez -nimisiä sairaalan näköisiä paikkoja. Osan nimessä on mukana myös  Alternatif eli vaihtoehto(inen). Tänään kysyin naapurustossa asuvalta rouvalta, ja sain ensimmäiseksi vastauksen "minä en usko niihin". Hän kertoi ystävästään, joka meni sinne valittamaan vaivojaan, ja kuvaili hänen saamiaan hoitoja. Naisen kokemus oli, että ei siellä mitään tehty, makuutettiin vaan ja sanottiin, että annan energiaa vatsaasi... no, kuvauksen perusteella rouva oli saanut sekä energiahoitoa että vyöhyketerapiaa. Vaihtoehtohoitoja antavia ihmisiä ja klinikoita on ympäri maailmaa, myös pitkin Suomea. Toiset niistä hyötyvät ja toiset eivät. Tiedoksi niille, jotka näitä etsivät, että Alanyassakin on ainakin akupunktiohoitoa, vyöhyketerapiaa, energiahoitoja ja aromaterapiaa. Joku kerta vielä käyn tuossa lähimmässä paikassa ihan sisällä asti kysymässä heiltä itseltään heidän hoitotarjonnastaan. Tänään en ollut siihen tarpeeksi energinen. Kuva ei ole tältä päivältä. Tänään harmaa sää ja tummat pilvet ovat piilottaneet auringon suurimmaksi osaksi päivää. Iltapäivällä aurinkoakin näkyi hetken aikaa pilvien lomasta, kaikesta huolimatta. Niin se on elämäkin. Tummimmissakin päivissä on edes pieni annos jotain positiivisuutta. JOllei sitä muuten näy, niin kannattaa etsiä suurennuslasin kanssa C: .


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.