lauantai 3. joulukuuta 2016

Ruusuja parvekkeelle

Täydessä hississä kiukkuinen mukula 11/2016
Viluinen lauantai, näin kuvailen tämän päivän päällimmäisiä tuntoja. Kotona koneella istuessa sormet ovat kylmästä vaaleat, ja päätin neuloa "sormikkaat ilman sormiosia". Se on siis tulevan viikon eräs projekti. Tällaisen rinteessä, tuulien tuiverrettavana olevan, isohkon asunnon haasteena on lämmitys. Mitään keskuslämmitysjärjestelmää ei ole, vaan jokainen huone lämmitetään erikseen joko sähkökäyttöisellä ilmalämpöpumpulla tai sähkökäyttöisellä vastuslämmittimellä, säteilylämmittimellä. Muut asunnot käyttävät ilmalämpöpumppuja, ja sairastavat koko ajan. MInä en käytä, ja palelen ja opettelen pukeutumaan lämpimämmin, mutta en myöskään sairasta mitään hengitystieinfektioita. TArpeeksi kylmänä päivänä testaan talon saunan. Kuudes asumiskuukausi on menossa, enkä ole vielä täällä käynyt kertaakaan tuolla suomalaistyylisessä löylysaunassa. En vaan ole kaivannut sitä, ennen kuin nyt kylmempään aikaan.


Tästä kylmästä talvikaudesta huolimatta en haluaisi muuttaa mihinkään Balille tai päiväntasaajan seudulle muihinkaan lämpimämpiin maihin, vaan olen tyytyväinen elooni ja olooni täällä Turkissa. Täällä on selvästi neljä eri vuodenaikaa, kuten oli Suomessakin, ja juuri nuo vuodenajat tuovat vaihtelua ja väriä elämään. Täällä vuodenajoilla on hieman erilainen ilmiasu kuin Suomessa, mutta samat neljä vuodenaikaa kuitenkin löytyvät. Jokaisessa niissä on omat hyvät puolensa, ja itse asiassa Alanyan talviurheilukeskuksen valmistuessa aikanaan talvi saa ihan omanlaisensa lisäsisällön. Aion nimittäin sitten aikanaan jatkaa aiempaa harrastustani, eli laskettelua. Juniori-ikäisenä aloitin lumilaudalla, ja laskettelusuksia käytin vain Levillä, silloin kun olimme hankalammissa rinteissä, sellaisissa, jonne en laudan kanssa uskaltanut lähteä. Sen jälkeen kun lapset syntyivät, en tohtinut nousta laudalle lainkaan, sillä lumilautailuaikana oli hyvin usein jompi kumpi käsi jostakin kohtaa paketissa. Täällä sitten aikanaan riippuu rinteiden jyrkkyydestä, kummalle kannalle kallistun.


Jotkut ovat huomautelleet, että eiväthän vanhat tee sitä, eivätkä tätä tai tuota. Nuo rajoitteet ovat vain sanojan omassa
Heloilla vai ketjuilla vai ilman... vertailukuva. Ilman. 11/2016
päässä. Jokainen, joka pitää kunnostaan huolta ja urheilee säännöllisesti, harrastaa omia urheiluharrastuksiaan, niin tietää mihin itse pystyy ja mihin ei pysty. Kun itsensä tuntee ja oman kehonsa ehdoilla harrastuksiaan toteuttaa, oli se ihan mikä harrastus tahansa, niin ikä ei ole este. Aina voi soveltaa. Sohvaperunoille moni liikkumiseen liittyvä asia on aluksi erittäin vaikeaa, ja silti jokainen voi sieltä itse halutessaan nousta, ryhtyä liikkujaksi ja aktiiviseksikin liikkujaksi, eläjäksi. Itse miellän liikkumiskyvyn ja fyysisen kunnon tahtolajeiksi. Toispuolihalvaantuneet ja pyörätuolissa istujat sekä amputaatiopotilaat yms hekin voivat liikkua joko apuvälineineen tai vuoteessa treenaten. Sekin on vain tahto- ja järjestelykysymys. Joten ihan turha on kenenkään vedota omaan (vielä turhempaa toisen) ikään. Kaikki tekosyyt olla liikkumatta ovat vain laiskan ihmisen puhetta. Toki jokainen saa joskus olla laiska, ja oman elämän valintakysymys se on pitkällä tähtäimellä sekin. Itse näen liikkumattomuuspäätöksen passiivisena elämänhaluttomuutena.

Viimeisen kahden viikon aikana täällä tähän mennessä jokainen pidemmän aikaa tuntemani mies on kommentoinut minulle, että "älä mene tanssitunneille, istuisit kotona sohvalla, rentoutuisit teekupin äärellä ja katsoisit tv:tä". Ne naiset, jotka ovat itsekin ko tunneilla, ymmärtävät, mutta muiden paikallisten naistenkin asenne on samanlainen, sohvalla istuminen on normaalimpaa ja naisellisempaa. Eurooppalaisille, itsekin treenaaville naistuttaville, oman kehon kunnosta huolehtiminen ja säännöllinen liikkuminen sekä harrastaminen on "ihan ok, normaali asia". Tähän  liikkumiseen ja harrastamiseen liittyy myös itseä tänään ilahduttanut puoli: kaupungille lähtiessä totesin, että kaksi säähän sopivaa ja mieluisinta takkia oli päällä niin suuria, ettei niitä voinut enää pitää. Oli ilo laittaa päälle sellainen takki, joka ei ole mahtunut päälle kahteen vuoteen, mutta jota en heittänyt pois, koska se on malliltaan ajaton ja hyvin mieleinen. Oli lähellä, ettenkö herkuttele tapahtuman kunniaksi lampaanmaitojäätelöannoksella, mutta onnistuin hillitsemään itseni. Sen sijaan löysin vuohenmaitoa, ja huomenna on tiedossa mannapuuroa ja luonnollisesti makeita mandariinilohkoja.

Antalyasta tämäkin. Katulähetyksen teettämä koru. 11/2016
Vesipuiston luona olevassa Migroksessa asioidessamme en saanut silmiäni irti miniruusuista. 1,40 € maksavia
ruusuruukkuja on pöydällä parisenkymmentä. Siitä pöydästä en päässyt ohi, vaan mukaani lähti kaksi vakoista, yksi vaaleanpunainen ja yksi kypsän punainen. Kaikissa oli reilun paljon nuppuja, terveenvihreä, runsas lehdistö ja isohko ruukku. Ne olivat samaa kokoluokkaa, kuin keskikokoiset äitienpäivän aikaa Suomessa, ruukuissa myytävät ruusut. Tuolla ne nyt parvekkeella oleilevat ja katsotaan, kuinka niiden kanssa käy. Ainakin multa- ja ruukkuostoksille on suunnattava ihan lähipäivinä, ja jotain Biokilliä vastaavaa kirva- ja ötökkämyrkkyäkin olisi hyvä löytää. Sitruunan siemeniä on itänyt muutama, ja huomenna olisi hyvä aika istuttaa ne. Appelsiinin siemeniä laitoin vasta likoamaan, joten niiden itäminen kestää vielä vähän.  Meillä siis parvekepuutarha kasvaa hyvää vauhtia, toisin kuin kesä-heinäkuussa, jolloin kaikki parvekkeella olleet kasvit kuolivat kuumuuteen, kuivuivat ruskeiksi. Kokemus ja kokeilu on tämäkin. Muutaman kuukauden päästä olen taas ainakin yhtä kokemusta viisaampi, ehkä.

Ohjeiden mukaan säilötyt oliivit ovat nyt muhineet viikon, ja molemmista pulloista tulee hyvä tuoksu. Molemmat myös näyttävät syötäviltä. Aion kuitenkin odottaa ainakin sen kolme viikkoa, ennen kuin testaan ensimmäistäkään. Joissakin ohjeissa sanottiin, että 10 pv riittää, mutta on vaikea uskoa sitä, kun perinteiset ohjeet opastavat pidempään aikaan. Olen siis jääräpäinen tässäkin asiassa, ja noudatan vanhempia kaavoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.