perjantai 16. joulukuuta 2016

Tilinpäätöksen aika

Harvoin on ollut niin kammottavaa kävellä kotiin, kuin tänään illalla alueellisen sähkökatkon aikaan. Eräs
Alanyan illan valoja 16.12.2016
alikulkutunneli, jota on tarpeen käyttää, koska tien keskiosassa on korkea aita, oli alas laskeutuvista portaista lähtien aivan pimeä. Siellä ei nähnyt yhtään mitään, ja se on kuitenkin aika pitkä. Tuolla alueella liikkuu myös sellaisia ihmisiä, joiden kanssa en haluaisi joutua pimeisiin tunneleihin ilman omaa turvamiestä. Lopulta muistin, että kännykän lamppu on suht tehokas. Ei riitä, että näkee metrin tai kaksi, olisi hyvä nähdä niin paljon enemmän, että tietää onko tunneliin yksin meno turvallista. Oli se. Sen jälkeen suunnittelin käyväni lähikaupassa hakemassa pienet ostokset, mutta heilläkin vallitsi täysi pimeys. Jätin menemättä. Sen jälkeen kävely ylämäkeen ja osin vastatuuleenkin. Aina välillä tulee vastaan tummia ihmishahmoja, välillä yksittäin ja välillä pieninä ryhminä. Kukaan ei puhu mitään. Juuri silloin, kun olen kadunpätkän ainoa kulkija, pysähtyy vieraspaikkakuntalainen auto lähelle ja tööttäilee. Jos ovat jostain hevonkuusesta, jossa naiset eivät muutenaan kävele iltaisin yksin ulkona, niin illalla kahdeksan aikoihin umpipimeässä yksin kävelevä nainen on sen mittapuun mukaan vapaata riistaa.  Kun en reagoinut autoon mitenkään (ulospäin havaittavasti), niin poistui se siitä vonkaamasta. Olin jo unohtanut, kuinka kamalaa täysi pimeys on tuollaisessa ympäristössä, jossa liikkuu moraaliltaan monenlaisia ihmisiä.

Rakennustyömaiden vuoksi tänään oli ennalta ilmoitettu sähkökatko, ja niitä on ollut paljon viimeaikoina. Kotona se ei näy muuten kuin netin toimimattomuutena, sillä generaattori tuottaa tarvittavan sähkön tähän taloon, mutta jokin netin käytön kannalta oleellinen kapine tuolla jossakin jää ilman sähköä, ja mykistyy. Ilman nettiäkin tekemistä on aina, ja tänään kirjoittaminen vaihtui sitten diasarjan työstämiseen. On tosi "kiva" tehdä tietoteknisin laittein jotain sellaista, mitä ei ole tehnyt pariin vuoteen. Ohjelmistot  ovat tietenkin päivittyneet tuossa välissä uuden näköisiksi ja toiminnoiltaan laajemmiksi, eikä muistin syövereistä millään löydy edes sen vanhan version käyttökokemuksia tarpeeksi paljoa. Kesti lähes tunnin, ennen kuin sain tehtyä haluamani vesileiman diojen pohjaan, ja kun aloin kirjoittaa diaan ensimmäisiä tekstejä, totesin, että jotain on vialla, kun teksti pyyhkii vesileimaa pois. Niin että, junioriiii, apuaa... Ruoanlaittoon ei sähkön puuttuminen sen sijaan vaikuta paljoakaan, sillä kaasuhella toimii niin kauan kuin pullossa riittää kaasua. Sähkökatkoista en ota mitään stressiä, sillä täällä rakennetaan mm. uutta juomavesiverkostoa, uutta ohitustietä ja siihen liittyiä tunneleita, asuintaloja ja monta, monta muuta hyödyllistä asiaa.

Taas on perjantai. Jotenkin käsittämätöntä. Juurihan oli sunnuntai, ja sunnuntai-illalle suunnitelmia... ja viikon päästä on joulu, kahden viikon päästä uusi vuosi kolkuttelee ovea... ja mitä jäi mieleen vuodesta 2016? Paljon erilaisia tunnelmallisia hetkiä niin Suomessa kuin täälläkin, uusia tuttavuuksia ja omasta elämästä poistettuja tuttavuuksia, tunteita laidasta laitaan, ja ennen kaikkea elämäntäyteisiä päiviä. Tämä ei ollut ollenkaan huono vuosi, ei ollenkaan. Asiat eivät menneet suunnitelmieni mukaan, mutta ilmeisesti ne menivät isomman käsikirjoituksen mukaan. Joskus harmitti, kun joku tärkeänä pitämäni asia ei onnistunut, mutta sen jälkeen tuli vastaan asioita, jotka olivat paljon tärkeämpiä, ja itse asiassa kokonaisuuden kannalta olikin siis parempi, etteivät omat suunnitelmani toteutuneet alkuperäisessä muodossa. Ei ole tämäkään aika tai nämä tapahtumat ihan tuuliajoa, vaan osa isompaa kokonaisuutta, kokonaisuutta nimeltään Minun elämänpolkuni. Paljon asioita tapahtuu kulissien takana, ja vain hyvin pieni osa niistä päätyy tänne julkisuuteen.

Huomenna käyn tapaamassa tuttuja, ehkä kuvaankin samalla hieman, ja käyn hyvästelemässä Ruotsiin palaavan ystäväni. Sen jälkeen loppu joulukuu onkin täällä superhiljainen eurooppalaisten tuttavien osalta, mutta entiseen tapaan vilkas paikallisten tuttavien kanssa. Ja jos suunnitelma toteutuu, niin keskiviikkoaamuna aikaisin on tarkoitus olla lentokentällä :)) . Joku osa minua nauttii kuin pikkulapsi joulusta, aina kun pääsen nousemaan lentokoneeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.