lauantai 10. joulukuuta 2016

Turpeessa

Alanyan satamasta Kesteliin päin kuvattuna 10.12.2016
Kävimme nauttimassa kiireettömästä lauantaista keskustan auringonpaisteessa ja katujen vilinässä. Keskusta on selkeästi vilkastunut sekä ihmismäärän että autojen suhteen aikaisempiin vuosiin nähden. Kasvaa tämäkin kaunis kaupunki koko ajan :)) . Lämmöstä nautin tänään parhaiten bussissa. Ulkona kylmä viima puhalteli hiljakseen, ja lämpipämpikin vaatetus olisi ollut tarpeen, mutta pari minuuttia täpötäyteen bussiin nousun jälkeen hiki virtasi taas, ja oli Niin Kesäinen Olo. Auringonpaiste ja valon määrä on parasta juuri nyt, ja varsinkin, kun sen voi yhdistää monissa eri sinisen, harmaan ja turkoosin sävyissä hehkuvan meren kimmellykseen ja aaltojen ääneen. Päivä on silti lyhyt, tai no, sanotaan, että selkeästi lyhyempi, kuin kesällä. Auringon rata on huomattavasti erilainen kuin kesällä. Nyt se nousee ihan eri kohdasta vuoristoa ja laskee meren selälle, kunse kesällä laski Kalen taakse, tästä asunnosta katsottuna. Vaan 8-10 viikkoa on talvea enää jäljellä.

Tuo 8-10 viikkoa eletään ihan eri tavalla, kuin kesähelteet. Tietokoneella istun edelleen monta tuntia päivässä, ja tänään vaihtui perusvarusteeksi lasketteluhousut ja toppatakki, siis sisällä. Päivisin ulkona on jo lämpimämpää kuin sisällä. Rakennuksemme on jäähtynyt aika lailla, ja tulee jäähtymään lisää, kun yläkerrassa on pari tyhjää ja lämittämätöntä kerrosta, ja kun tuuli on tällä alueella jokapäiväinen ilomme, varma ja vahva kaveri. Tuo mittarilukema on tämän aamun ja päivän sisälämpötila makuuhuoneesta. Hieman on "raikas". Moni kysyy, että miksi et lämmitä. Miten sen nyt selittäisi. Eristämättömät seinät ja iso läpitalon oleva kolmio, jossa asuu vain yksi ihminen, on sellainen kokonaisuus, jossa sähkövastuslämmittimet tai imalämpöpumppu saisi paahtaa koko ajan täysillä, eikä siltikään päästä muuhun, kuin isoon sähkölaskuun. Sen lisäksi hengitysterveydellisistä syistä ilmalämmitysjärjestelmät ovat omien kokemusten mukaan niitä vihonviimeisiä ratkaisuja, ne kun kierrättävät aina pölyä, jos sitä jossakin on (ja aina sen verren on), kasvattavat herkästi mikrobeja ja sitten päästävät niitä ilmaan jne. Meillä oli Keski-Pohjanmaalla ok-talossa asuessamme lämmönvaihtimellinen ilmalämmitysjärjestelmä, jonka ritilät olivat lattiatasossa ja keskusyksikkö eteisessä. Voi se jollekin toimiakin, mutta se ei ole astmaatikkoperheelle ihan se ykkösvalinta. Tässä talossa ei ole mitään kesuslämmitysjärjestelmää, niin kuin ei ole suurimmassa osassa Etelä-Turkin taloja muutenkaan. Se on enemmänkin esim. Ankaran ja POhjois-Turkin kaupunkitaajamien käyttämä ratkaisu. Ja moni sanoo, että kylmä talvi on täällä niin lyhyt. Sitten on myös niitä, jotka kysyvät, että missä se talvi on, kun ei täällä edes ole talvea... Tänäänkin kaupungilla näin turistiperheen, jossa vanemmat olivat pukeutuneet shortseihin ja T-paitaan, todennäköisesti siksi, jos hotellin tai asunnon lämpömittari on näyttänyt +18 C (suojassa ja auringonpaisteessa). Ja toki jokainen aikuinen valitsee itse, miten pukeutuu.

Tulee puhuttua tuosta pukeutumisesta lähes joka päivityksessä... no, se kun on itselle nyt se "suurin ongelma". Siis lämpimästi ja silti nätisti pukeutuminen, ilman, että näyttää eskimolta tai naparetkeilijältä, ja että kestää silti ne lämpimät bussimatkat tai ylämäkeen käveyosuudet läkähtymättä :)) .

Kylmässä talossa nukkumisesta vielä pari sanaa. Kahden hyvän täkin alla olisi tarennut ihan hyvin, mutta haasteena oli niskan ja hartioiden lihasten oireilu sekä joka-aamuiset päänsäryt. Eilen vaihdoin taas termo-makuupussin käyttöön, ja vaikka heräsin useamman kerran siihen, että on liian kuuma, niin oli hieno tunne, kun niska-hartiaseudun lihaksetkin olivat lämpimät eikä päätä särkenyt lainkaan. Hassuna kontrastina makuupussin sisäpuolen lämpimyydelle tuntui kasvoille käyvä kylmä ilmavirtaus. Tuoltakohan Suomessa pakkasellakin ulkona, vaunuissa ja makuupusseissa nukkuvista vauvoista tuntuu? Oli miten oli, aamulla ylös noustessa pehmeät ja paksupohjaiset aamutossut ovat ehdoton minimivaustelu, sillä paljain jaloin ei tee mieli kävellä +15 C laattalattialla askeltakaan. Vaan lämpenee sää tästä, kun vähän odotellaan. Sitten osaa taas arvostaa jokaista hellepäivää ihan eri tavalla. Muuten, Alanyan keskustassa, Atatürk-patsaan lähistöllä pitkään ollut "kuoppa" näyttää nyt tuolta, mitä edellisessä kuvassa näkyy. Siihen nousee aikamoinen asuintalo-liiketila -kokonaisuus. MIelenkiintoista.

Sain muuten ostettua turvemultaa, ja kotiinkuljetuksen kera. Kohtuullisen lähellä olevalta puutarhalta myivät 80 litran säkeissä sellaista turvemultaa, jonka säkin kyljessä oleva sisältö miellytti tällaista entistä kotipuutarhuria. Säkillisen hinta oli 15 TL, ja selityksen mukaan se oli ns. yleismultaa. Kotona, kun avasin säkit, tuli pieni "voi ei" , sillä tuon seoksen seassa on myös paljon muovinpalasia. Ostin turvemultaa lopulta 160 litraa, ja silti se loppui kesken. Vielä on tarvis ostaa yksi 80 litraa lisää, mutta kokeilen seuraavalla kerralla toista merkkiä. Myös lannoite, jota minulla on, on erilaista kuin mihin olen tottunut, joten aika näyttää miten opin noiden käyttöön. Ruusujen kasvatus sen sijaan on tuttua hommaa, joskaan ei näin lämpimässä ilmastossa. Seuraavat pari viikkoa jo näyttävät, miten ruusut tuossa turvemullassa viihtyvät, ja kuinka herkästi ne saavat ötököitä kimppuunsa.  Ruusut ja purjot ovat nyt isoissa ruukuissaan, samoin kuin tulppaanien ja krookusten sipulitkin. Nyt sitten vain odotellaan, kastellaan ja katsellaan.

Tänä iltana katsellaan myös tv:tä, sillä Saara on areenalla finaalin merkeissä. Eilen jo innoissani katselin hetken filmonin netti-tv;tä, kunnes tajusin, että ei se finaali vielä tule, vaan vasta huomenna. Siirryin sitten turkkilaisen tv:n puolelle, ja ihan vahingossa juuri Ask ve Mavi -nimisen, odottamani ohjelman uusiin jaksoihin. Minulle tuo oli varsin koukuttava sarja, mieluinen katsottava, ja sen parissa meni niin myöhään, että jäi blogikin päivittämättä. Sorry. Pyrin päivittämään joka päivä, mutta, jos joskus menee päivä pitkäksi, syystä tai toisesta, niin en ota mitään stressiä blogin päivittämisestä, vaan kirjoitan sitten seuraavana päivänä taas. Nyt kun tämän blogin sivuilla ei ole ns. varastoon kirjoitettuja juttuja, joita voisi parilla klikkauksella jakaa, niin yhden tekstin työstäminen vie huomattavan kauan. Ehkä joskus tammikuussa ehdin tehdä taas tekstejä "varastoonkin". Aurinkoa viikonloppuusi.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.