sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Valoa, tarpeeksi valoa

Alanyan satamasta pikaisesti otettu kuva, kun vene ei odottanut ;)
Tuohon viereiseen kuvaan tiivistyy niin paljon henkilökohtaisia ajatuksia, tunteita, haaveita (toteutuneita ja odottavia) ja energiaa, että se saa nyt luvan olla tuossa tuomassa energiaa myös tämän päivän toimien ja fiilisten keskelle. Tein tänään syömisten suhteen ihan vaan pari pientä mokaa: join epähuomiossa hanavettä; en sylkenyt suustani ulos pähkinää, joka maistui "käyneeltä"; ja valmistin ja säin ruoan, johon olin lisännyt kananmunan, joka kuorta rikkoessa vaikutti rakenteensa perusteella "alustavasti vanhalta" (muttei haissut pahalta, enkä siksi heittänyt ruokaa roskiin)... nyt se on sitten mennyt viemäriin hieman toisella tavalla, helposti ja pikaisesti. Onneksi on kaapissa Gefilustabletteja. Niitä kannattaa olla varastossa aina.

Myös unelmia ja haaveita, sekä mukavia muistoja kannattaa olla varastossa aina saatavilla. Tämä päivä on osoittanu sen, että taas ollaan yksi päivä lähempänä useammankin unelman toteutumista. Elämässä on omat pienet ihanat hetkensä, joskus hieman isommatkin. Lapset olivat tämän päivän isoimpia ihanuuksia.

Alanyan kaupungintalon takaa satamaan päin 10.12.2016
KUn satama-aluetta katsoo kaupungintalon takaa, niin johan on autiota ja tyhjää. Kun kävelee pari sataa metriä pitemmälle, tuonne joulukuusen taakse, niin johan on käsityöläisten kojuja yms vieri vieressä, ja muutama ihminenkin siellä liikuskelemassa. Sataman kalastajien ravintolassa käy kuhina. Asiakkaita on aina kun siitä olen ohi kävellyt. Myös noita pieniä kalastajien veneitä on kylki kyljessä kelluskelemassa siellä satama-altaan vierellä. Eilen, kun kuvat otettiin, meri oli rauhallinen ja lähes tyyni. Tänään parvekkeelta katsottuna ja etäältä arvioituna merenkäyntiä oli jonkun verran enemmän kuin eilen, mutta silti rauhalliset vedet, sillä merivirtoja ja mm. jokien ja laskuojien laskukohtia erottui selvästi. Meri on sekä pelottava ja arvaamaton, että mielenkiintoinen monipuolisuudessaan ja voimassaan. Sitä voi katsella ja kuunnella tuntikausia. Olin lähellä sanoa, että myös haistella. Izmirissä meri haisee samalta kuin esim. Helsingin edustalla. Täällä Alanyassa meren tuoksu on paljon raikkaampi, suolainen ja puhdas.

Alanyan säästä nauttivia ihmisiä sataman penkillä 10.12.2016
MIetin itseäni, että alanko tulla pelkuriksi liukkaiden teiden ja talvikelien suhteen. Keskiviikkona olisi tarjolla automatka Konyaan, kesärenkailla, lumi- ja jäätymisvaara-alueen eli vuoriston kautta, eikä meistä naisista kumpikaan tunne kyseisen kuskin ajotapaa. Tiet ovat kapeat, mutkittelevat ja syvistä pudotuksistaan huolimatta kaiteettomat. Ja minä mietin, että uskallanko nousta kyytiin... jos ajaisin itse, niin tilanne olisi ihan toinen, mutta... aika näyttää.

Tänään naureskelin taas tuttavani videopäivitykselle: Kleopatrarannalla on auringonottajia bikineissä, osa jopa ilman, ja samanaikaisesti allekirjoittanut neuloi alakuvassa näkyviä käsineentapaisia (jotka ovat kuvassa vielä päättelemättä) koska sormet kohmettuvat ja ovat ihan valkoiset tietokoneen äärellä istuessakin. Niin sitä mennään äärilaidasta toiseen, sulassa sovussa. Alanya on muutenkin paikka, jos on paljon eri kulttuureista, eri maista, eri maanosista ja Turkin eri alueilta tulevia ihmisiä sulassa sovussa keskenään. Asian eteen tehdään tietoisesti töitä. Arvostan suuresti kaupungin johtoa heidän sekä toimistaan että pyrkimyksistään pitää alue monikulttuurisena, ihmisystävällisenä ja rauhallisena. Bir Alanyamiz var, kuten täällä sanotaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.