perjantai 30. joulukuuta 2016

Vetoketju ūüíď

Alanyan pilviä 30.12.2016
Aamun herätyskellon hiljennyksen jälkeen olin taas nukahtanut. Näin unta Hornettien yölentoharjoituksista, kunnes ääni oli niin suuri, että havahduin. Saman tien tajusin, etten olekaan entisessä kodissa, jossa hornettien äänet olivat säännöllisin väliajoin toistuvaa äänimaailmaa. Nyt meni tajuntaan kumean jyrinän lisäksi se, että asunnon jokaisen ikkunan suunnalla ropisee ja ritisee, ja se äänihän ei lähde kuin rakeista. Ensimmäisenä oli mielessä, että kuvaanpa raekuuroa... mutta niin se mieli vaan muuttui, hyvin pian ja täysin yllättäen.

Jotenkin hätäisesti yritin avata makuupussin vetoketjua, itse asiassa en avannut kumpiakaan suojatarroja sitä ennen. Totesin, ettei se himputin vetoketju liiku eteen- eikä taaksepäin, ei yhtään mihinkään. Sain toisen käden ujutettua melko tiukasta kasvoille tarkoitetusta aukosta ulos, vetäen pään pussiin kuin kilpikonna, ja nyhdin sitä *piip* vetoketjua ulkopuolelta, epätoivoisesti ja turhaan. Siinä sitten luikertelin ja kiemurtelin, käsi sisään ja toinen ulos. Ei auttanut oikean kädenkään käyttö. Kiinni oli, ja tiukasti. S*****

Jossain takaraivolla k√§vi jo ajatus ep√§mukavista ahtaista paikoista ja panikoinnista, kunnes muistin, ett√§ t√§m√§h√§n on vain makuupussi, ja ihanan l√§mmin sellainen, sek√§ kaikessa l√§mpimyydess√§√§n rentouttava. Sit√§ hetke√§ voisi kutsua my√∂s itsesuggestioksi ūüėĀ. Siell√§ se raekuuro eteni ihan kaikessa rauhassa omaan suuntaansa, samalla kun min√§ eteninsen typer√§n makuupussin sis√§ll√§ luikerrellen
Sevket Tokus Cd. on nykyään kovin ruuhkainen. 30.12.2016
s√§ngynreunalle istumaan, edelleen sis√§ll√§, tollona ja nauruun repe√§m√§isill√§ni. Jos √§itimuori t√§t√§kin jostain pilvenreunalta katsoo, niin mit√§h√§n se sanoo. Tulisiko se paljon k√§ytetty "jos on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia" -kommentti taas, minulle? Istuessa oli helpompi havaita, ett√§ pussissa on kaksi p√§√§t√§, ja onneksi  my√∂s kahdensuuntainen vetoketju. Sielt√§ varpaiden puolen suunnasta vetoketju aukesi ihan normaalisti ja helposti, kaulaan asti, miss√§ olikin sitten kasa kangasta vetoketjun vetimen sisuksissa. Jotenkin vaan oli kuvausinto kadonnut siihen menness√§, ja tuntui, ett√§ tarvitsen tavallista aamua vahvempaa teet√§, ja paljon. Puolen litran mukillinen mustaa teet√§ ja pieni minttu-sitruunatee j√§lkiruoaksi, nam. Jokunen tunti my√∂hemmin fenkolista tuli voimakas allerginen reaktio, ja oli j√§lleen oli ihan perjantaifiilis. MIksi monet sanovat pahaa maanantaista? Usein juuri perjantait ovat t√§llaisia... en tykk√§√§ -p√§ivi√§.

Sitten päivän edetessä aikanaan köpöttelin kohti vihannes- ja hedelmätoria ostoskärryni kanssa, ja huomasin, ettei palellut enää ollenkaan. Itse asiassa Alanyassa on edelleen sellaisia kymmen asteen tienoilla olevia päivälämpötiloja, mutta nyt elimistö alkaa tottua tähän. Meren rantaa matkatessani ihailin meren värien monimuotoisuutta. Selän puolelta meri oli vihaisen, tumman violetti, niin kuin sen yllä purjehtivat ukkospilvetkin. Rannassa velloi kellertävän ruskeat sävyt isoilla kaarilla murtuvien aaltojen tahtiin. Tuo kellanruskea, hiekkavesivyöhyke ulottui yllättävän kauas. Sinne ne taas menee ne rantahiekat, heippa. Noiden violettien ja ruskeiden vesien välissä tutumpi, välinerenvärinen kapea vesialue luikerteli kuin turkoosi käärme. Jo pelkkien värienkin vuoksi merta olisi ollut kiehtova seurata vaikka kuinka pitkään. Ja kiehtovuutta vain lisäsivät isot aallot. Jospa huomenna olisi rantapäivä, talvisesti.
Värejä käsityöprojektista, kun sää kerran on harmaa ;)

Tanssitunneille ei saapunut montaakaan oppilasta, ja tunteja ei pidetty. LIsää perjantaifiilistä, mutta meren muisto kirkaana mielessä ei antanut kärttyisyyden nousta pintaan. Paikalle päässeet arvelivat, että sää ja Uuden Vuoden juhlinnan ennakkovalmistellut pitivät ihmiset kiireisinä jossain muualla. Nyt, kun yksi paikalla olleista jo tiesi, että puhun turkkia, alkoivat myös muut puhua minulle, niin kuin muillekin läsnäolijoille. Suurin osa ryhmää olettaa, että en puhu tai ymmärrä turkkia, koska olen ulkomaalainen. Ja itse olen antanut asian olla niin, kun tanssiessani en ole kovinkaan puhelias, sanallisesti. Tanssi ja puhe kun harvoin kuuluvat yhteen. OIkeastaan Tanssisadut ovat ainoita, joihin haluan yhdistää puhetta, mutta silloinkin vain harkittuihin paikkoihin ja sopivasti annostellen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.