maanantai 29. helmikuuta 2016

Eriarvoisia ihmisiä?

kuva: Elcininmutfagi
Tuttava lienee jo laskeutunut Alanyan lämpöön :)) . Tänään luin turkkilaisen ilmatieteenlaitoksen proffan ennustuksen tulevalle kesälle. Sen mukaan luvassa on lämpimin kesä 60 vuoteen :D . Aivan ihanaa. Juu, tiedän, että viikoksi tai kahdeksi Alanyaan lomalle tulevalle tulee hiki, ja oikeastaan tosi hiki, mutta niin se tulee siellä olevallekin. Elimistö tottuu lämpötiloihin ja niiden nousuun yllättävän nopeasti. Kun nyt menen jo keväällä, siis Turkin keväällä, niin itselläni ei tunnu lämpötilat ollenkaan tukalalta, ennen kuin mennään yli +45 C . Minulla on kai eri termostaatti kuin jollakin toisella, ja olkoon niin. Otan siitä ilon irti, ja nautin lämpimästä silloin kun sitä on tarjolla. Keväät ja syksyt Alanyassa ovat sellaista aikaa, jolloin tavallinen lomalainenkin nauttii olostaan, joten älä turhaan stressaa, tule vaan rauhassa sinne lomalle. 

 Yllä olevassa kuvassa on kesäisen näköinen kakku, ja sen ohje löytyy linkin kautta, turkiksi. Saat sen helposti käännätettyä esim Google translatorilla tai selaimen käännöstoiminnolla tms.

Alanyassa juostiin puolimaraton, kuva: alanya.bel.tr
Olen onnellinen siitä, että en asu pysyvästi (tai edes tilapäisestikään) Ylä-Savossa. Aiemmin jouduin soittamaan päivystykseen omaa asiaani, ja tänään hoitamani yksityispotilaan asiaa. On ihan ihme linja. Hoitajat ottavat vastuilleen sellaisia asioita, joista nousisi pääkaupunkiseudulla jo iso prosessi. Ovatko hoitajat täällä vaan niin erityisillä näkemisen kyvyillä varustettuja, että jo puhelinsoitolla jättävät ottamatta vastaanotolle sellaiset sairauskohtaukset, joiden osalta esim. Helsingissä pääsisi hoitoon heti. Vanhan ihmisen sydänvaivat jätettiin "Herran haltuun". Terveyskeskuksessa puhelimeen vastannut sairaanhoitaja ei kai ymmärtänyt millaisen vastuun hän ottaa, tai sitten ei välittänyt. Kun vanhuksen sydän lyö tavallista harvemmin, esimerkiksi liikalääkitsemisen, sairastumisen tai vaan ikääntymisen vuoksi, niin häntä ei saa terveyskeskukseen näytille edes sen vertaa, että saisi sydänfilmin otettua. *ruma sana*

...ja siellä juostiin myös "kansanjuoksu", kuva:alanya.bel.tr
Helsindissä, Espoossa ja Vantaalla tällaisessa tilanteessa olisi sanottu, että "tule heti päivystykseen, otetaan sydänfilmi ja verikokeita ja tarkistetaan tilanne". Tiedän sen siitä, että hoidon tarpeen arviointi puhelimessa (Espoo) että kyseinen tutkiminen ennen lääkärille menoa (Espoo ja Vantaa) on ollut omaa työkenttääni, ominta alaani. Ehkä täällä ei tunneta Käypä Hoito -ohjeita. Kriteerit siitä, milloin potilas tulee tutkia saman päivän aikana, ovat selvät. Nyt odotamme ylihuomiseen, ellemme sitä ennen joudu soittamaan ambulanssia tai ruumisautoa. Suomessa eri alueilla hoitokäytännöt eivät ole lähelläkään samaa tasoa, eikä hoitoon pääsyn mahdollisuudet tasavertaiset, tai ihmiset samanarvoisessa asemassa. Jyväskylässä ja Kuopiossa on enemmän tietämystä, ja homma toimii ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla. Samoin pääkaupunkiseudulla hoitoon pääsy on kohtuullisella tasolla. Ylä-Savossa Iisalmi-Vieremä -linjalla en uskaltaisi itse edes asua.

 Siitäkään emme lannistu, vaan toivomme, että järjen ääni joskus voittaa täälläkin alueella, ja lisätietämystä kaipaavat hoitajat sitä myös saavat, ettei sairaanhoitoa tuntemattomien kansalaisten tarvitse taistella siitä mikä heille kuuluu (kun ei edes kuvioita ja käytäntöjä tunteva sairaanhoitaja pysty taistelemaan oikeudesta hoitoonpääsyyn akuutissa tilanteessa).

 Suomessa on kuulemma tänäänkin paistanut aurinko, kuvien perusteella jopa eri puolilla Suomea. Edelleen olen osunut olemaan alueella, jossa pilviverho peittää taivaan ja auringon. En ala. No, en murjota sitäkään, kohta kyllä paistaa. :))

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Aika yllätti

Viikko! WUHUU! Yes yes yes! Jippii! Kylläpä tuntuu hyvältä. Olin hukannut ajan kulun, ja eilinen päivien laskeminen tuotti positiivisen tuloksen.

Parhaillaan istun erään kulttuurikeskuksen aulassa. Olen teatterireissulla. Hah ja pöh. Muut seurueesta istuvat katsomassa musikaalia, itse katselen kännykän ruutua ja odotan, että esitys loppuu. Minulle varattu paikka on tyhjänä. Naiset ja miehet ovat hajustaneet itsensä järkyttävän yliampuvasti. Minä pakenin ulos selvittelemään hengitystä, ja törmäsin muutamaan muuhunkin happea haukkovaan, hajupilvestä kärsivään astmaatikkoon. Totesimme, että teatterissa käynti onnistuu vain harvoissa ja valituissa paikoissa, silloin kun on avoin ulkoilmateatteri, ja kun pääsee itse istumaan tuulen yläpuolelle. Teatteri ja hajuvesiteollisuus kun ovat liitossa keskenään... Vai onko se sittenkin vain turhamaisuus ja kansallinen hajuvesikulttuuri. Mutta ei jäädä murehtimaan sitä, eikä mitään muutakaan. Tänään on hyvä päivä ja tästä alkaa uusi, hyvä viikko.

Äkkilähtöjä selasin äsken aikani kuluksi. Alle kahden sadan oli taas pelkkiä lentoja, eivätkä ole hinnalla pilattu. Alanyassa kahden viikon sääennusteen listalla näkyi vain yksi pilven hattara, toisin sanoen sadekuurot ovat harventuneet. Eräs pensas (puu?), jonka kukkimisesta katsotaan kesäaika alkavaksi, vähän kuin Suomessa pääskysten tulosta, oli jo innostunut aukaisemaan isoja kukkiaan. Muutenkin tuttavien terveiset kertovat, että päivisin on kivan lämmintä, ja öisin melko viileää, ellei jopa kylmää. Kosteat ja koleat tilat tuntuvat varmasti aluksi keskuslämmitettyyn kotiin oppineesta suomalaisesta hetken epämukavalta, mutta sekin on vain pukeutumiskysymys. Lenkille, kävelemään ja juoksemaan kaipaan. Tämän hetkisessä työssäni en paljoa liiku, kun käytännössä ei ole mitään muuta vapaa-aikaa kuin yön tunnit (nukkumista varten). On kyllä ihan hullua työskennellä näin, mutta nyt on sitten koettu tämäkin. Ja kuusi päivää on vielä jäljellä. Se menee vaikka päällä seisten ;).
Nämä "antiikkiset" lelut etsivät uutta keräilijää, tai harrastajaa. Muut keräilynuket jäävät vielä odottamaan varastoon.


lauantai 27. helmikuuta 2016

Rokkibileet, seminologi vai ponit?

kuva: Alanya.bel.tr Uusia kukkaistutuksia keskustasta
Saunasta juuri ulos tulleena on helppoa olla rentoutunut. Siltikään en saunaa kaipaa, hamam riittää hyvin. Talvikuivassa Pohjolan säässä kurtistunut ihokin kaipaa hamamin kosteaa lämpöä, kuorintaa ja öljykäsittelyä. Hemmottelua se on koko hamam, silloin kun kaikki osaset ovat kohdillaan. 

Istanbul osa yllättää. Tällä kertaa Istanbulista uutisoidaan busseihin kiinnitettävien paniikkinappuloiden käyttöönotosta. Busseihin asennetaan erityiset napit, joita painamalla kamerat tallentavat napin lähistön tapahtumia mahdollisimman
kuva: alanya.bel.tr Lastenteatterituokiosta Alanyasta
tarkasti. Myös vartijat puuttuvat tapahtumiin hälytyksen saatuaan. Nappia saa painaa, jos kokee tulleensa ahdistelluksi tai joutuu esimerkiksi ryöstön kohteeksi. Nappien asennuksella halutaan lisätä turvallisuutta, karsia pois vääränlaista toimintaa ja helpottaa rikosten selvittämistä. Tässä linkki Hürriyet Daily Newsin alkuperäiseen englanninkieliseen artikkeliin. 


 Toinen uutinen, Helsingin Sanomien verkkosivuilta luettu, kertoo, että kolme suomalaista on pidätetty Kaakkois-Turkissa jonkin mellakan tai kokoontumisen yhteydessä. Alkuperäinen artikkeli on täällä.   Kaakkois-Turkki on todella kaukana turistialueilta,
Alanya.bel.tr
joten oikeastikin herää kysymys, että mitä  ihmettä he siellä tekivät? Kannattaa seurata Ulkoministeriön ohjeita, ja olla matkustamatta sinne kaukaisempiin maakuntiin, kun nykyisenkaltainen tilanne on siellä päällä. Monella suomalaisella on sulhoja ja tuttuja, joiden synnyinperheet ovat ko alueelta kotoisin, mutta silti. Kannattaa kulkea silmät auki ja ajatella ihan itse ja kriittisestikin. Edes minä en ole niin pöhkö, että lähtisin juuri nyt tuonne Syyrian rajan tuntumaan. Toisin sanoen, minulla ei ole mitän riittävän hyvää motiivia lähteä sinne ;) . Alanya on kaukana levottomuuksista ja siellä on rauhallista ja turvallista. Välissä on iso ja muhkea Taurusvuoriston loppupää, vaikka on sillä vuoristolla joku muukin nimi ko alueella, en sitä nyt muista.


Alanya.bel.tr valmistuva kodittomien eläinten keskus

Alanyan kaupungin kodittomien eläinten hoitokoti löytyy tämän linkin kautta


Viime vuoden lopulla uutisoitiin sitä, kuinka Demirtasin alueelle aletaan rakentaa uutta kodittomien eläinten hoitokeskusta, ja nyt ollaan jo näin pitkällä. Kaupunginjohtaja kävi katsastamassa laitoksen rakennustyömaan tilanteen, ja tämäkin kuva on siltä matkalta. Jotakin on vielä tehtävääkin, mutta tosi paljon on saatu valmista aikaan. 

Itselläni päivä on mennyt taas erityisen vilkkaasti, kun ympärillä pyörii kaksi mummolaan tullutta vilkasta pikkulasta, hoitomummo (isomummo) ja perhe, jonka luona kaikki tapahtuu. Pikkulapset olisivat tänään halunneet leikkiä kanssani joko ponileikkiä, tai navettaleikkiä seminologeineen tai vaikkapa rokkibileitä... ohjeistin kuinka hevosille rakennetaan esterata, kun muut vaihtoehdot eivät tuntuneet olevan "minun maailmastani". En uskaltanut edes kysyä mitä tarkoittaa navettaleikki seminologeineen o.O . Olin siis tapoihini kangistunut kalkkis. Sen sijaan pakkasin pikkulapset, mummon ja perheenäidin autoon, ja ajoimme paikalliselle liikuntahallille katsomaan mitä tarkoittaa yhdistystori. Kannatti  käydä, sillä mummonkin huulilla karehti hymy pitkään.

 

perjantai 26. helmikuuta 2016

Tanssinopetusta sokeille

Tämä päivä kuuluu ehkä

niihin "kerran elämässä" -päiviin. Yö meni selkäkipuillessa, mikä on minulle melko harvinaista nykyään, ja unet jäi suht vähiin. Aamu alkoi hiukan kireissä tunnelmissa, kun saamani palautteen perusteella koin, etten osaa edes lämmittää ruokaa mikrossa ilman, että toisen pitää minua  neuvoa. No, onneksi sain sanottua asiasta kohtuullisin sanavalinnoin. Ehkäpä molemmat opimme tästä jotakin. Ja ehkäpä nyt tämän posahduksen jälkeen jaksan seuraavan viikon, tuli vastaan mitä tahansa.

Eilen illalla heräsin Alanyasta tuleviin viesteihin. Kun ehdin kertoa millä lennolla tulen, niin paluuviestissä oli jo lentokenttäkuljetuksen varausnumero. Ihana ihminen, joka hoitaa puolestani monia käytännön asioita, erityisesti sellaisia, joita on työlästä hoitaa Suomesta käsin. Hyvistä ystävistä voi vain olla kiitollinen.

Tänään aamusta selvittyäni alkoi tanssinopettajaurani ehkä eksoottisin kokemus, jossa jouduin oikeasti miettimään mitä ja kuinka teen. Tanssioppulaina oli sekä täysin sokeita että sokeutumassa olevia nakovammaisia keski-ikäisiä ja vanhempia naisia ja yksi mies. Vanhin oli 92 vuotias ja nuorin 45 vuotias. Käytettävissä oli levyllinen Agentsin musiikkia ja kotisoitin, sekä kalusteista tyhjennetty olohuone. Lopputulos on se, että paritanssiksi soveltuvasta potkurockista innostuneet ryhmäläiset päättivät, että hankkivat opettajan ja salitilan, ja alkavat harrastaa tanssia kuntoilumielessä viikoittain. Tuosta päätellen onnistuin siinä kaikkein tärkeimmässä eli innostuksen herättämisessä, tanssin ilon jakamisessa.

torstai 25. helmikuuta 2016

Pientä päivitystä

Päivähoitolapset kaupunginjohtajan vieraina. alanya.bel.tr
Neljän tunnin päiväunet on nukuttu, oli osittain vapaa päivä. Öiset hengitysvaikeudet ovat haastavia ja raastavia. Haastaviksi ne tekee se, kun pohtii mitä niille tekee tai mitä pitäisi tehdä. Raastavia ne ovat henkisetsi siksi, kun vähien yöunien jälkeen päänsärkyisenä ja lihakset kireinä olen melkolailla ärsyttävää seuraa. Päivän vapaa hetki ja unet tulivat tarpeeseen, ja olo on taas ihmismäisempi.



lahjoitustavarakeräys lapsille alanya.bel.tr
Turkin jääkiekkomaajoukkueesta ja suomalaisesta valmentajasta on juttua täällä toisessa blogissa.

 Palaan taas töiden pariin, kirjoitus jatkuu toisella kertaa.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Varjossa

Vertaistukiryhmä, ja mitä kaikkea se lopulta onkaan, on ruotsinkielisenä ja yhteispohjoismaisena perustettu facebookiin. Jos olet suomalainen, ruotsalainen, norjalainen tai tanskalainen nainen, joka on parisuhteessa turkkilaisen miehen kanssa, ja asuinpaikkana on Alanya, niin ruotsinkielellä asioiden voit kohdata muita samanlaisessa tilanteessa eläviä naisia ja perheitä. Yhteisö on suljettu, ja jäseneksi voi hakea Facebookissa. Ryhmä löytyy nimellä Alanya för kärleken. Yhteistapaamisia ja muuta yhteistä kivaa on sivuston perustajien mukaan luvassa.

Itse olen sellaisessa elämässä ja tilanteissa mukana vielä puolitoista viikkoa, että en jaksa keskittyä kirjoittamiseen. Kaikki energia menee nyt tähän tilanteeseen. Maaliskuun ensimmäisen viikon jälkeen elämä jatkuu omissa kotiympyröissä, ja on aikaa, aurinkoa, kamera ja nopea netti ulottuvilla. Silloin pääsen jälleen normaaliin alanyalaiseen päivärytmiin.

Suomessa on tänään Matin päivä, eli kevään ensimmäinen päivä. Lunta sataa Savossa isoin hiutalein, rauhallisesti leijaillen. Kolmas kuukausi on menossa tätä Suomen oloa ja eloa, ja aurinkoisia päiviä on ollut enintään viisi koko tänä aikana. Aluksi oli vain kaamos, ja nyt koko ajan on pilvistä, pilvistä ja pilvistä. Tiedan, että Alanyaan palattuani istun auringossa ja rannalla aaltojen pärskeessä, ja annan tuulenvireen ja aaltojen viedä murheet mennessään, tai ainakin harteilta pois. Aurinko saa sulattaa tämän talvessa jähmettyneen ulkokuoren pois, ja vaihtaa kieliasetukset monikansalliseksi, pukeutumisen keväiseksi, käytöstavat turkkilaisen kohteliaaksi ja ruokavalion Välimerellisesti kasvisruokapainotteiseksi. Tuosta listasta huomaan, että olen jo mennyt kahden maan kansalaisen rajan yli. Toinen kotini on suomalaisuudessa, ja toinen kotini on turkkilaisuudessa, tällä hetkellä alanyalaisuudessa. Eihän sitä koskaan tiedä ennakolta, että minne tie vie. Aika näyttää.

Tänään on myös sellainen päivä, että olen ylpeä molemmista junioreista. Molemmat ovat ottaneet elämänsä haltuunsa, ja ovat hienosti, vastuullisesti omilla jaloillaan seisovia, ja elämästään nauttivia nuoria aikuisia. *Huokaus*

maanantai 22. helmikuuta 2016

Asenteellinen pöllö

Niin on taas yksi päivä karannut jonnekin. Tai onkohan tuo karkaaminen nyt liian vahva termi tähän, sillä
kuva: Alanya Belediyesi ja tanssiharrastusta käytännössä
päivä on vain ollut elämäntäyteinen ja mennyt todella nopeasti. Tunnit päivässä ovat niin nopeita, kuluvat sukkelaan. Jostain syystä ajatukset ovat tänään karkailleet Alanyan suuntaan, niin leipomisissa kuin muissakin kotihommissa. Osaltaan siihen vaikuttaa lentolippujen olemassaolo. Siinä aina jotenkin konkretisoituu päivämäärä, ja pelkästä suunnitelmasta tulee jo eräällä tavalla totta. Toinen ajatuksia sinne vievä on nuo tuttavien lähettelemät kuvat, joita en kuitenkaan saa julkaistua täällä, koska ne ovat toisessa mediassa. Mutta aikanaan tulee taas ajankohtaisia ja itse otettuja kuvia. Nämä nykyisetkin ovat alanyan kaupungin julkaisemia tapahtuma- ja promokuvia.

Tuo ylin kuva yhdistää sellaisen asian, josta Suomessa eräät tanssinharrastajapiirit vasta haaveilevat, eli eri ikäiset miehet ja naiset, vauvasta vaariin.On aivan ihana nähdä koko kuvasarjaa, ja katsoa, kuinka lapset,
kuva: Alanya Belediyesi, naistenpäivän suunnittelua
työikäiset aikuiset naiset ja miehet sekä vanhukset voivat harrastaa tanssia yhdessä. Suomalaiset voisivat oppia tästä jotain. Toki, onhan meilläkin jo jossakin eräitä kokeiluja kyseisen asian käynnistämiseksi, mutta ei tämä meillä ole vielä arkipäivää. Ajatellaan, ettei pikkulapset pysty, että heille tarvitsee tarjota vain helppoja läpsyttelyleikkejä, hyppyjä ja prinsessamekon. Suomalaiset miehet taas... suurin osa on allergisia tanssille, ja jo pelkkä sanakin saa heidät voimaan pahoin ja pakenemaan kaljalle, samalla kun ovat kateellisia sille pienelle osalle miehiä, jotka tulevat tanssitunneille ja hurmaavat parhaat naiset. Vanhusten kohdalla tilanne on se, ettei viitsitä vaivautua kuljettamaan heitä, kun pitää hakea ja pukea ja viedä ja odottaa ja... toisaalta ajatellaan, ettei hän kuitenkaan jaksa. No, ei taatusti jaksa jos ei kuukausiin tee mitään. Ja sitä paitsi voihan siellä istahtaa hetkeksi, ei se mikään huippu-urheilucampus ole. Nuoret taas eivät halua tulla samoihin harrastuksiin vanhempien ja sisarusten kanssa. Joten ollaan siis jokainen omissa koloissamme oman ikäisten ja samaa sukupuolta olevien kanssa, vai? Höpön höpön - tervemenoa tanssitunneille, kanssaeläjien tyhmistä kommenteista välittämättä. Siellä sitä vasta oppiikin itsestään ja elämästä monia hyödyllisiä asioita, muutakin kuin tanssimaan.

Alanyan sataman lähistöltä 2015, JP
Toisessa kuvassa näkyy naistenpäivän suunnittelukomiteaa. Moni kysyy minulta miten turkkilaiset naiset pukeutuvat. Tämä on hyvä kuva sen kertomiseen. Lisäksi moni mies ja jotkut suomalaiset naiset puhisevat siitä, kuinka turkkilaiset kulkevat hunnutettuina. No, katsopa kuvasta sekin. Kahdestatoista naisesta yhdellä on tyylikäs nuorisomallin huivi ja peittävä pukeutuminen, muilla ihan eurooppalaistyylinen pukeutuminen, ja vaalenettuja hiuksiakin näkyy. Niin että purahan omat turhat ennakkoluulosi pois, ja kurkista kulttuuriin sisälle avoimin mielin, niin näet lähemmäs totuutta. Neisserin havaintokehän mukaan sitä näkee mitä hakee. ne, jotka hakevat hunnutettuja naisia myös näkevät heitä, mutteivat selvitä onko kyseessä arabituristi vai turkkilainen. Ne, jotka kulkevat avoimin silmin ja avoimin sydämin, näkevät lähemmäs sitä mitä todellisuus on. Samahan se on minullakin, näen sitä, mitä odotan näkeväni. Sama pätee ihmisiin yleisellä tasolla. Siksipä tässä maailmassa on hyvä välillä pysähtyä ja miettiä mitä tekee ja miksi, minne on menossa ja miksi.

Hekottelulta ei meinaa tulla loppua. Vastasin äsken automaattisesti erääseen Alanyasta suihkun aikana tulleeseen vastaamattomaan puheluun viestillä, kunnes muistin, että "ai niin, minähän en enää puhukaan tämän ihmisen kanssa, koska..."  . Tähänkö on tultu? Olisiko kuusivuotiaan vai kuusitoistavuotiaan tasolla? Vaiko sittenkin ihan aikuisen tasolla? Aiemmin sanoin etten enää halua puhua kanssasi, koska aina kun olet yhteydessä, haluat ensisijaisesti vain käyttää minun kontaktejani ja osaamistani hotellisi hyväksi. Kysyt aina, että onko miunlla sinulle asiakkaita, ja miksi ei ole. En tiedä onko se vitsi vai totta, onko se ensisijainen soittosi syy, vai kaipaatko minun seuraani ihan vain ystävänä? Olenko asenteellinen pöllö, havaintokehäni uhri, jos tuomitsen sinut tuosta toiminnasta ihan suoralta kädeltä? Jaa-a, otapa tästä sitten selvää. Joka tapauksessa en  jää tuota pohtimaan, oli mitä oli.

Unille käy taas tie, hyvä yötä.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Epäsosiaalinen puoleni

Olo on kuin pikkulapsella
lahjapakettia avatessa. Lentoliput, ne ihanat lippuset, aina kaivatut matkustusintoisen muruset, nyt ne on ostettu. Nyt tiedän milloin on meno ja milloin on oletettu paluu. Oletettu se on siksi, että viimeisen kahden vuoden aikana lähes kaikki paluuliput ovat jääneet käyttämättä. Joko olen taktisesti ostanut menopaluun, koska se on ollut halvempi kuin pelkkä menolippu, tai sitten paluun ajankohta on muuttunut, ja on ollut pakko ostaa erillinen paluulippu. Nyt meno-paluulennot Turkish Airlinesilla Helsingistä Istanbulin kautta Alanyaan oli 241 €. Norwegianin lento Helsinki - Lontoo - İstanbul - Alanya oli 143 €. Harkitsin sitä ihan tosissani, sillä olisi ollut mielenkiintoista viettää muutamia tunteja Lontoossa, tai olla siellä vaikka yön yli. Tällä kertaa mukavuudenhalu voitti uteliaisuuden. Ehkä kotioven aukaiseminen, naapuruston naisten tapaaminen, tapahtumista perille pääsy ja mahdollisten rottatuhojen selvittäminen ruokkii nyt uteliaisuuttani ihan tarpeeksi. Lontooseen ehtii toistekin, ja jos ei ehdi, niin so what.

Minun pikkuiseni on nyt päässyt miehen ikään. Enää ei oikein viitsi puhutella pojaksi, paitsi komennus- ja härnäysmielessä. Kaikki ne muut hellittelynimet varmaan säilyy koko ihmisiän, joten varautukoon vaan siihen :)).

Minä löysin itseni tänään kirkosta, Savon sydämestä, yhdessä yksityispotilaani ja hänen omaisensa kera. Huomasin, että liturgista kaavaa, tai paremminkin sen sanamuotoja on taas vaihdettu. Ja seurakuntalaiset istuivat yhden kohdan, jossa kuuluu nousta. Vain pari takapenkillä istuvaa muisti nousta. Ja kun muut menivät ehtoolliselle, niin minä ja muutama rippikoululainen jäimme penkkeihin istumaan. Sain aikamoisia katseita niin rippikoululaisilta kuin ehtoollisella käyneiltäkin. Ja pappi oli juuri vähän  ennen tuota saarnannut mm. siitä, että älkää tuomitko toisia. Positiivista oli se, että tällä kertaa ei kirkkosalissa leijaillut hengitystä salpaava hajuvesi- ja partavesipilvi, kuten Helsingin Maunulassa tai vaikka Pihtiputaalla tai Toholammin Sykäräisessä aiemmin. Hyvä, ja kiitos savolaiset. Saavat mummutkin hengittää vapaammin.

Tänään tuli ensimmäiset "kevät tulee" - fiilikset, niin konkreettisesti, että on ihan sama paljonko lähi päivinä sataa lunta, tuiskuttaa ja tuulee, niin minun mielikuvitukseni näkee jo auringonpaistetta. Kerrankin tästä mielikuvituksesta on hyötyä. Kirjaprojektin työstämistä kaipaan, mutta täällä se ei onnistu. Tarvitsen siihen täysin oman tilan, ilman muita ihmisiä. Kirjoittaessani siedän naapurin kukot ja kanalauman, mutta muiden ihmisten läsnäolo häiritsee oleellisesti. Tämä on minun epäsosiaalisinta puoltani, siis ulkoisesti.


lauantai 20. helmikuuta 2016

Tätä päivää

kuva: Alanya Belediyesi, juoksukilpailun lähtö
Elämä on sen verran vilkasta tässä tämänhetkisessä kokoonpanossa, näillä leveysasteilla, ettei tässä oikein ehdi edes kissaa sanoa, saati sitten blogia kirjoittaa. Voin sanoa vain että elämä on, ja se on Vaihtelevaa, hyvin vaihtelevaa. Kahta samanlaista päivää ei taatusti ole, ja se rauhallisempi jakso on siis konkreettisesti ohi, ihan varmasti. Mutta hauskoja hetkiä on kaiken tämän keskellä, joskin on myös niitä hetkiä, jolloin saarnaan ja sanon, että jarrutapas nyt vähän. Niin että on sitä vauhtia muillakin kuin minulla.

kuva: Alanya Belediyesi, kaupunginjohtaja
Alanya laajenee vauhdilla, kun rakentaminen jatkuu sekä itään että länteen, ja vuoristoonkin päin. Ihan uusia teitä rakennetaan myös, ja tämä viereinen kuva on yhdeltä uudelta tieosuudelta, jonne kaupunginjohtaja joukkueineen on lähtenyt tarkastuskierrokselle. Kaupunginjohtaja on todella aktiivinen ideoija, uudistaja ja asioiden eteenpäin viejä. Hän on tuttu näky monilla työmailla, ja hatunnosto hänelle sen vuoksi, että hän lähtee maastoon, sinne missä tehdään ja toimitaan. Hän ei pelkää kuraa kengissä, ja se on yksi lisäsyy siihen, miksi hän on niin arvostettu.

Nämä viimeiset päivät Suomessa ovatkin ehkä onnekseni näin vilkkaita, sillä nyt en ainakaan ehdi odottaa ja jahkailla tulevaa, ja enkä edes laskea päiviä. Tuttavat Alanyassa laskevat päiviä, tosin nyt on onneksi lähes täysi hiljaisuus lentopäiväkyselyjen suhteen. Tuo viereinen kuva on Alanyan musen vieressä sijaitsevalta kulttuuritalolta. Alanyan teatterin uusin tuotos Bu ne vasiyet on ollut jo ensi-illassa, ja näytännöt jatkuvat. Mainos herätti huomioni, koska siinä oli ikään kuin kirkko tai kappeli, ruumisarkku ja hautajaiset käynnissä...

Alanyan sääennusteet näyttivät jo oikein mukavia auringon kuvia. Seuraavasta 15 vuorokaudesta vain "vähän" oli pilvisiä. Öisin lämpötila laskee edelleen kymmenen viidentoista asteen tuntumaan, mutta päivisin on jo mukavia lukemia. 

Tänään pitkästä aikaa audilla ajellessani, huomasin taas nauttivani autolla ajamisesta niin paljon, että olisihan se oikein mukava olla auto käytettävissä. Ehkäpä joskus, kunhan ensin vahvistuu  nämä Alanyan kuviot ja oleskelulupaan ja työlupaan liittyvät kuviot. 


torstai 18. helmikuuta 2016

Hengitys toimii taas

"Huoli on mielen läpi kiemurteleva kapea puronen. Jos sitä ruokitaan, se uurtaa uoman, johon kaikki muut ajatukset valuvat.  - A. C. Roche"

Tuo sama pätee niin edellisen tekstin teemaan kuin koko elämänasenteeseenkin.

Itse olen edelleen yksityishoitajana, tosin minut ja potilas siirrettiin toiseen osoitteeseen kovien allergisten reaktioiden vuoksi. Vähänkö oli aamulla vaikea saada hoitotoimet tehtyä, kun itsellä ei tullut ääntä kuin pieni pihaus kurkunpään turpoamisen vuoksi. Onneksi tilanne on ohi ja toipuminen etenee. Kyllä minä niin paljon kaipaan Turkkiin, hengityksenkin puolesta. Olen siellä saanut päästä pitkiä aikoja tosi helpolla Suomen oleskelun astmaoiremääriin verrattuna. Ilmasto siellä on astmaatikon iloksi niin erilainen, hyvällä tavalla erilainen.

Tänään en juurikaan ehtinyt uutisia katsella, en Alanyasta enkä Suomesta. Päivä oli työntäyteinen kellon ympäri. Yritänpä huomenna perehtyä Turkin uutisiin ja Alanyan kuulumisiin.

Mieti itse

Ihmismieli on hassu. Minulta kysytään taas, että uskaltaako Turkkiin matkustaa, kun Ankarassa räjähti ja viisi Ihmistä kuoli. Voin kysyä vastineeksi, että uskallatko matkustaa Tukholmaan? Sielläkin räjähti ja tuli tuhoja, mutta vielä ei ole tietoa oliko kyseessä pommi vai polttopullo vai joku muu. Entä uskallatko matkustaa pieneen Suomen kuntaan, nimeltään Petäjävesi, tai pikkukaupunkiin nimeltään Kouvola? Molemmissa on hyökätty ihmisiä vastaan, on tehty polttopulloisku tappamistarkoituksessa. Jyväskylän syksyisen natsimellakan tuloksena kuoli ihminen. Joten ajattele ennen kuin kysyt. Suomi ei ole sen kummempi kuin muutkaan maat, sillä ihmisiä täälläkin vain on, typerämpiä ja viisaampia. Samoin on kaikkialla muualla maailmassa. On niitä, jotka elävät ihmisiksi, ja sitten on niitä, jotka vihassaan ja ahneudessaan käyttäytyvät kuin eläimet, ajattelematta ja tuntematta. Joten älä jää propagandan uhriksi, vaan ajattele itse ja jatka elämää.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Alanyan sukellusvene ja eksotiikkaa

Kuvassa Pitahaya-hedelmän yksi muoto
Liikkuessani pitkin Suomen maakuntia ihmettelen mihin tieto- ja teletekniikan huippumaaksi itsensä nimennyt Suomi on kadonnut. Vai muistanko väärin, eikö tällaisilla puheilla ole nostettu kansallista itsetuntoa. Joka tapauksessa puhelimen kautta toimiva netti on tänä päivänä minulle perusvaruste, jonka toivon olevan saatavilla. Puhelimessani on kaksi simkorttia, suomalainen ja turkkilainen. Turkkilaisessa on hyvät kentät aina, paikasta riippumatta, ja tuossa tietyn firman suomalaisessa simkortissa on hyvä kenttä vain vain harvojen kaupunkien keskustassa. Turkkilainen simkortti valitsee aina parhaiten toimivan operaattorin, ja sen
kenttien perusteella Suomessa on joka paikassa joku hyvin toimiva operaattori. Suomessa liikkuessa tarvitsisin kuitenkin muutaman eri operaattorin simkortin, ja vaihtelemalla alueen mukaan olisi käytössä lopulta kohtuullisen nopea netti päivästä toiseen. Vai onko muita ideoita? Esimerkiksi eilen illalla yritin katsoa The Voice of Finlandia sekä Netin kautta suorana että Ruudun kautta jälkeen päin. Nettiyhteys tämän kaupungin tässä kaupunginosassa tällä operaattorilla on niin hidas, että viiden sekunnin videon pätkää piti ladata 20  sekuntia. En jaksanut katsoa tuolla tahdilla yhtään mitään, vaan siirryin lukemaan kirjaa. Perusmatkavarusteenani olisi hyvä olla kolmen tärkeimmän operaattorin nettiliittymällinen simkortti. Poikani sanoo, että minun puhelin vaan on niin huono... No, voi ollakin, mutta esimerkiksi Turkissa turkkilaisella Vodafonen simkortilla, ja eri maiden lentokentillä langattomassa netissä puhelimen netti toimii kuin unelma, siis oikeasti vaivattomasti ja nopeasti. Toki sieltäkin löytyy varmasti katvealueita, minun ei vain ole vielä tarvinnut liikkua sellaisella äärimmäisen harvaan asutulla ja kadulla vuoriston takamaalla. Appelsiinipuun alla netti on ollut hyvä ;).
Pitahaya-hedelmän monia muotoja

Eilen uutisoitiin Turkissa aika isostikin sita, että Turkin ensimmäinen turistikäyttöön tarkoitettu sukellusvene on esitelty Antalyassa. Kyseinen sukellusvene tulee käyttöön Alanyaan. Niin että tervemenoa vaan sukellusveneen uumenissa pintaa syvemmälle. Saattaa olla upeat näkymät Alanyankin rantavesissä. Minulle sukellusveneajelu on asia, joka jää hamaan tulevaisuuteen. Se on pelkkänä ajatuksenakin sellainen, jota en koe omaksi huvikseni. Tuo sukellusvene oli sisältä kuvien mukaan ihan kaunis, ja mielelläni annan tilaa muille... Koen sen liian pelottavaksi. Toinen mihin en pysty on sukellus paineilmalaitteilla. Ei vaan ole minun juttuni. Vielä kiitos ja kukkanen kaupungin johdolle ennakkoluulottomasta turistihoukuttimesta. Sukellusveneajelut alkavat huhtikuussa, ja laitan tänne tiedot hinnoista ja aikatauluista, kunhan pääsen Alanyaan varmistamaan ne molemmat.

Alanyassa on jo kahden vuoden ajan kasvatettu punakuorisia banaaneja. Banaani oli kuvien
Alanyan punaisia banaaneja
perusteella kivan herkullisen näköinen. Vain kuori näytti erilaiselta, punaiselta, ja sisus oli kuten keltakuorisessakin banaanissa. Kasvattaja toi puun taimen Ecuadorista kaksi vuotta sitten, ja nyt puu tuotti ensimmäisen kunnon sadon. Innostunut kasvattaja on esitellyt ja maistatellut banaanejaan. Tämä kaksi vuotta on osoittanut sen, että Alanyan ilmasto sopii tuonkin banaanilajin kasvatukseen.  Toinen eksoottinen hedelmä Pitahaya, jota myös Lohikäärmehedelmäksi kutsutaan, on sekin juurtunut Alanyaan ja tuottaa satoa ihmisten iloksi. Tätä hedelmää en ole ennen maistanut, eikä mausta ole aavistustakaan. Tämäkin on kotoisin Kolumbiasta. Suomen kaupoissa olen sitä nähnyt, mutta en ole ostanut. Gazipaşassa kasvattajalla o  1.000 taimen puutarha jo valmiina, ja 3.000 tainta on istutusvaiheessa aloittelemassa kasvuaan.

Tässä alla Alanyaan tulevan sukellusveneen kuvia :)


torstai 11. helmikuuta 2016

Videosta iloa

Tässä ihan ensimmäiseksi puolen tunnin mittainen video Alanyasta, turkkilaisen tv-kanavan
kuva: moonlight hotel alanya com
tuottamana. Videoon on mahdutettu uskomattoman paljon erilaisia vierailukohteita, myös maksullisia ja sellaisia, joihin turiti harvemmin menee tai pääsee viikon lomansa aikana tutustumaan. Videolla esitellään sisältä päin myös erästä entisöityä Ottomaaniaikaista taloa. Kannattaa katsoa. Hayat Gezince Güzel - Alanya CNN Türk


Kristittyjen paaston aika alkoi eilen, tai tänään, vaikkei moni kristitty sitä noudatakaan, hyvä jos edes tietää sen olemassaolosta. Toki on niitäkin, jotka paastoavat. Kyse ei kuitenkaan ole Sellaisesta paastosta vaan ainoastaan keventämisestä, jos olen oikein ymmärtänyt. Paaston aikana on tarkoitus keskittyä olennaiseen, ja laskeutua vähitellen pääsiäiseen. Tarkoitusperiltään tämä paastonaika on samanlainen kuin muslimeilla, tosin kaupallisempi ja maallistuneempi. Jos olet kristitty, niin paastoatko sinä? Miten? No, Suomessa vallalla oleva evankelis-luterilaisuuskin on aika pieni ja erilainen sivuhaara kristinuskon isossa puussa. Se korostuu turkkilaisten kysellessä suomalaisten kristillisistä tavoista, ja esittäessä omia katoliseen kirkkoon ja amerikkalaisiin uskonsuuntiin liittyviä näkemyksiään.

kuva tourist detinations com
Huomenna on jälleen pienen matkustuksen vuoro, ja maisemat vaihtuvat vähäksi aikaa. En tiedä mitä loppuajan teen, sillä nyt ei ole ainakaan töitä tiedossa, ellei jotain kuitenkin jostain tule vastaan. On hyvää aikaa opiskella lisää turkkia, sillä Suomi on nyt nähty. Poistin tästä perästä useita lauseita ja moneen kertaan. Teki mieleni sanoa paljon sellaista, mitä ajatuksissa liikkuu, mutta lienee parempi etten sano. Olen ollut kohtuullisen kärttyisellä tuulella jo pari päivää, ja se kuultaa taatusti teksteistä ulos. Yritän taas purkaa stressin pois, ja palata aiempaan mielenrauhaan.








keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Remonttihommia turkkilaisittain ;)

kuvan jakoi Facebookissa tanskalaiset Alanyassa -ryhmä
Törmäsin Facebookissa niin aamunauuja aiheuttaneisiin kuviin, että päätin jakaa ne täälläkin. Löytyy näitä vastaavia kuvia ja kokemuksia Suomestakin, mutta laitetaan nyt sivuston teeman mukaisesti tänne muutama tee-se-itse -miehen remonttikuva Turkista. Mistä sitä tietää, vaikka olisivat Alanyastakin otettuja. Ehkä on kuitenkin netissä jaettava kuvasarja, joka on kuvattu sieltä sun täältä. 

Tässä ensimmäinen hymyn tuoja... vaikkei näistä aina tiedä, että nauraisiko vaiko kauhistelisiko. Kukin valitkoon siis kannanottonsa itse. Turkkilaisen komentoketjun mukaanhan aina se nuorin ja uusin tulokas on se, jota kaikki vanhemmat miehet käskee. Nuorimmalla teetetään kaikki se, mitä vanhemmat miehet eivät pysty tekemään tai eivät viitsi tehdä.

kuva tanskal Alanyassa -ryhmä
Samaa sarjaa on tämäkin työmaakuva. Isoimman miehen profiilista päätellen saattaa olla jopa saman firman kuva, kuka tietää. Kekseliäisyyden puutteesta miehiä ei ainakaan voi syyttää, tosin turvallisuusajattelu on alkutekijöissään. Tai sitten työntekijöitä vaan on tosi runsaasti ja halvalla, että on halvempaa palkata painoina toimivia miehiä kuin hankkia asianmukaiset turvalaitteet tai nostolaitteet tms. Kiinnostaisiko ryhtyä kyseisen yrityksen palkkalistoille vaikkapa ilmastointiasentajaksi? 

Sähkötöitä olen tuolla aina kauhistellut, ne kun näyttävät sotkuiselta vyyhdiltä tai keskeneräiseltä työltä, katsoi niitä sitten ravintolassa, yksityiskodissa tai vaikkapa omassa naapurostossa. Eikä oma asuntonikaan tee poikkeusta. Sielläkin on "persoonallisia" sähköjohtovirityksiä, ja nyt myös nettikaapeliviritelmä. Tarvitaan vain yksi kova tuulenpuuska, joka kaataa vanhan mantelipuun, ja minulta lähtee sekä nettikaapeli että sähköjohdot irti. Molemmat on ripustettu mantelipuun oksia kannattimena hyödyntäen ja oksiin kieputellen. Tuossa yksi syy miksi muutto on houkuttelevaa.

kuvat:Facebookissa tanskalaiset Alanyassa
Seuraavaksi muurauksen mallia, kun kerran omastakin asunnosta tuli puhetta. Tätä samaa tyyliä näkyy sekä meidän 1800-luvulta peräisin olevassa talossamme, siinä osassa, jonka omistajat ovat itselleen muokanneet myöhemmin hieman laajemmaksi. Tätä samaa tyyliä näkyy Alanyassa monin paikoin, tyylitellyistä julkisivuista huolimatta. Tarvitsee vain kiertää rakennuksen sivulle tai taakse. Kiiltävän ja huolitellun julkisivun puoli on vain kulissi. Sivuseinien tai takaseinän ei  tarvitse olla huoliteltu, ja tällainen on melko tavallinen näky keskustassa ja Kalella.

Oma silmä on näihin jo tottunut, ja tavallaan  ymmärränkin paikallisten "kaikki jämät käytetään" -logiikan. Tässä on sentään kokonainen ja melko tukeva seinä paikallaan :D . Kaikissa ei välttämättä ole sitäkään. Park Hotellin luota Kalelle noustessa, heti ensimmäisen mutkan jälkeen, on edestä siistihkö talo takaa "vajaaseinäinen". Osa seinästä on sortunut.

kuvan jakoi tanskalaiset Alanyassa ryhmä
Hyvin suoritetun lautasantennin kiinnityksen jälkeen ei tarvita muuta kuin tyytyväinen hymyn kare suupieleen ja sohvalle katsomaan jalkapallomatsia. Lautasantenni on oltava jokaisen miehen kotona, sillä jalkapallo on osin tärkeämpää kuin vaikkapa oma syöminen. Siltä ainakin vaikuttaa näin ulkomaalaisen naisen logiikalla katsottuna, kun elämänmenoa seuraa. Harmi vaan, että ihan hienot ja kevyet alumiinitikkaat on nyt sitten jääneet pois tikaskäytöstä. Kenties niille on löytynyt muukin kuin koristekäyttö tämän toimenpiteen myötä. Tosin nuo saisi tuosta aika helposti pois...

On itsekin tullut tehtyä joitakin hölmöyksiä esim. ompelukoneen kanssa. Vetoketjua ommellessa on tullut ommeltua kiinni muutakin kuin vetoketju. Niistä ei onneksi ole ainuttakaan todistusaineistoksi kelpaavaa kuvaa tallessa, ainoastaan nauruhermoja kutittavia muistoja. Tosin sitä työtä korjatessa ei välttämättä naurata yhtään.

kuvan jakoi Facebookissa tanskalaiset Alanyassa -ryhmä
Kuinka sinun mielestäsi menee sähköjohtojen veto betoniseinään - pintaan vai syvemmälle, suoraan vai mutkille? Tähän kuviomuodostelmaan on vaikea keksiä logiikkaa, ellei se logiikka ole esim. iskuporakoneen vapaa liikehdintä betoniseinän pinnalla. Luovaa taidetta vai asentajan mielen maisemaa? Kaikki eivät tuohonkaan pysty. Suoraviivaista ja ankeuteen taipuvaista suomalaista saattaisi jopa ahdistaa moinen eläväinen mutkittelu. Tuossa saattaa olla syntymässä keittiön sähkö- ja vesipisteet. Tiedätkö varmasti missä sinun turkkilaisen keittiösi sähköjohdot kulkevat? Varmistu asiasta, ennen kuin poraat seinään XD.

kuva tanskalaiset Alanyassa ryhmältä
Entäs tämä? Taidetta, vai ainoastaan arkirealismia, eli rakennettu kaikilla niillä jämäpaloilla, joita asentajalla enää sattui olemaan mukanaan. Jospa hän tämän jälkeen vaikka vaihtoi ammattia, eikä halunnut jättää itselleen ainoatakaan muistokappaletta muistuttamaan edellisistä töistään. Vai olisiko ensimmäisen vuosikurssin oppilaan ensimmäinen harjoitustyö, tai ihan vaan opettajan maanantaiaamun riemuksi ja piristykseksi tehty pienoinen yllätys. Olisi kyllä melkoinen yllätys löytää tuollainen, kun ensimmäistä kertaa katsoo omaan allaskaappiin. Ehkä jatkossa katson allaskaappiin myös vuokra-asuntoja etsiessä.

Kyllähän tuo ehkä hajulukkonakin toimii, sillä ainakin yhdessä kohdin vesimutka on alempana kuin ulosmeno. No, jos omasta keittiöstä tai kylpyhuoneesta löytyisi tuollainen viritelmä, niin tyynen rauhallisesti voisin todeta, että hajulukon puhdistus on sitten täysin miesten työ, ja vielä mielellään se työ, joka asennuksen on suorittanut. Kuvan lienee ottanut suorituksestaan ylpeä tekijä, joka intoa täynnä sanoo "minä tein sen". 

kuvan jakoi Facebookissa tanskalaiset Alanyassa -ryhmä
Näistä lopuista sanon vain sen, että nauti näkymistä ja maisemista. Elämä voi yllättää monella eri tapaa, ja erityisesti siellä missä sitä vähiten odotat. 

"Vain elämää, ei sen enempää, on kaikki tää koeta ymmärtää..." Irwin














kuvan jakoi Facebookissa tanskalaiset Alanyassa -ryhmä
kuvan jakoi Facebookissa tanskalaiset Alanyassa -ryhmä
kuvan jakoi tanskalaiset Alanyassa ryhmä
kuvan jakoi tanskalaiset Alanyassa ryhmä

tiistai 9. helmikuuta 2016

Pitkästä aikaa

kuva: Alanya Belediyesi
Pari uutista Alanyasta ensi. Huomenna on pitkä vesikatko todellisuutta. Runkoputken uusimisen vuoksi vesikatkos kestää ennakkotietojen mukaan noin 36 tuntia. Kannattaa siis jemmata ainakin sen verran vettä, että saa vessan huuhdeltua ja kädet pestyä. Hienoa, että putkistoa parannetaan.

15.2.-20.4.2016 välisenä aikana etsitään sekä Alanyan kauneinta ja parasta puutarhaa että parveketta.  Kilpailuun voi osallistua maksutta, ja Puisto- ja pihaosastolle kaupungintalolle voi ilmoittautua kyseisenä aikana. 2.-5.5.2016 moniammatillinen jury katsastaa ilmoittautuneiden pihat ja parvekkeet. Palkinnot ovat 2.000 TL, 1.500 TL ja 1.000 TL.

Kuume hidastaa nyt oleellisesti minun jaksamistani, ja jostain syystä myös ruoka pyrkii pihalle. Joten tämä riittää tällä kertaa.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Unta ja totta

Pieni sääpäivitys Alanyasta tähän ensimmäiseksi. Yöt ovat edelleen poikkeuksellisen kylmiä
kuva: havadurumu15gunluk.net
paikka paikoin, ja lämmin vaatetus on tarpeen. Normaaleina talvina Alanyassa on lämpimämpää kuin mitä on tähän asti ollut nyt tänä vuonna. Sääolosuhteet ovat siis sielläkin hieman poikkeavat, niin kuin ovat olleet ympäri maailmaa. Päivisin lämpötilat ovat tällä hetkellä kuulemma +15-25 C eli Suomen ilmastoon tottuneet tarkenevat hyvin. Ja Alanyan ilmastoon tottuneet kaivautuvat edelleen toppatakkien ja muiden talvivaatteiden suojiin pysyäkseen riittävän lämpimänä. Suojaisilla parvekkeilla on auringonottokin mahdollista, sillä aurinkoa näkyy noista pilvikuvista huolimatta useimpina  päivinä, todennäköisimmin joka päivä jossakin vaiheessa päivää. Vaikka on rankkasateita niin silti koko päivä ei välttämättä ole pilvinen, vaan aikansa sataa ja sitten jo taas paistaa. 

Lämmintä on Savossakin. Lumet sulavat teiltä ja pihoilta. Eilen moni sivutie oli peilijäällä kuorrutettu, osa pikkuteistä on nyt upottavaa loskaa pullollaan ja isoimmat päätiet kuivia ja sulia. talven riemuja.

kuva: dogaltedavi.net
Liitän tähän myös pari kuvaa mantelipuista. Ensimmäinen kukkii, kuten virkeät mantelipuut kukkivat juuri nyt Alanyassakin. Jälkimmäinen on kuva poimimisvalmiista manteleista. Hiukanko harmittaa, kun näen usein, että puun omistaja ei viitsi kerätä puunsa satoa, ja mantelit tippuvat maahan rottien yms elukoiden syötäväksi. Kukaan muu ei kerää puun satoa Alanyassa ilman puunomistajan lupaa, ellei sitten röyhkeäksi käyneet muualta tulevat sitä tee. Toki rotatkin tarvitsevat ruokaa, mutta silti... Täällä kuivana myytävät öälhes mauttomat mantelit ovat vain varjo tuoreista, vastapoimituista manteleista. Jos liikut Alanyassa tai muualla maailmassa mantelipuita kasvattavien henkilöiden vieraana, niin kysypä saisitko maistaa. Parhaimmillaan se on unohtumaton makuelämys.

Elämys on sekin, kun pääsee kotiin kolmen kuukauden poissaolon jälkeen :)) . Viime yönä näin taas unta, että ensin rotat ja sitten murtovarkaat olivat vallanneet asuntoni. Eh, en tykkää, varsinkaan, kun asia saattaa tuossa ympäristössä jopa olla juuri näin. Rotat ovat erittäin todennäköisiä vieraita pitkän poissaolon aikana. Murtovarkaatkin kolistelivat kahden aikoihin useina peräkkäisinä öinä naapurustomme kaikkia mahdollisia ovia jo ennen lähtöäni, joten mahdollista on sekin, että he ovat huomanneet poissaoloni ja asunnossa on käyty. Aamun sarastaessa naapurusto huomaa, jos ovestani on kuljettu, mutta yöaikaan kukaan ei tiedä, vaikka siellä asuisikin joku muu kaikessa hiljaisuudessa. Nämä ovat omakotitalon alakerrassa asuvan riemuja. Tosin tuo alkuosa oli vain unta. Todellisuuden näen kun menen taas kotiin ja kävelen ovesta sisälle.

Suomessa jatkuu tanssin parissa puuhastelu. Tänään on ohjelmassa fuskua ja huomenna senioritanssia. Ehkä jopa yllätän itseni ja ohjaan sellaisen senioritanssin, jonka suhteen vielä eilen ajattelin, että se ei ole minun juttuni, etten siihen kajoa ;) .


lauantai 6. helmikuuta 2016

Alanyaa esittelevä kirja

Seitsemän tuntia tanssia on takana tälle päivälle, ja nyt on rento olo. Tuli taas käytyä yksi
kuva: Alanya Belediyesi
lisenssikurssi lisää Alanyan tarpeita ajatellen. Rennon olon lisäksi on myös uuvahtanut ja hieman pöllähtänytkin olo. Aikamoinen annos haasteellisia koreografioita tuli tiiviiseen tahtiin yhtenä päivänä, ja kokonaisuuksien todellinen omaksuminen vaatii omatoimista harjoittelua ja asioiden sulattelua. Alanyan tanssilomasta puhuttiin muutenkin jälleen, paikalla kun oli juuri heitä, joita on tulossa Alanyaan tänä syksynä. Osa suunnittelee jo innoissaan esiintymisiään, ja jotkut pohtivat vielä pääseekö lähtemään tai uskaltaako lähteä. Yllättävän monelle kotoa pois lähteminen on pelottavaa tai työlästä. Onneksi olen saanut itseni liikkeelle ja sille mielelle, että nautin matkustamisesta, uusien ihmisten ja kulttuureiden kohtaamisesta ja hetkessä elämisestä. Eilistä emme voi enää elää, se meni jo. "Huomisesta emme tiedä, esirippu eteen jää". Ainoa jäljelle jäävä todellinen vaihtoehto on siis elää juuri tätä hetkeä, ja vielä mahdollisimman hyvin. Siitä sen ilonsa saa. 
Tällaisina päivinä en juurikaan ehdi miettiä itseäni, Suomea tai Alanyaa. Sitä vain tekee tehtävänsä, sen mihin on lupautunut, ja yrittää selvitä päivän haasteista. Päivän yksi suurimmista positiivisista asioista oli tavata ihminen, jota en ole nähnyt kuuteen tai seitsemään vuoteen missään. Elämä osaa yllättää, onneksi. 


Tuossa yläkuvassa on uusi Alanyan historiaa esittelevä kirja. Kirjaan kannattaa tutustua, vaikkei turkin kieltä taitaisikaan. Kuvia on paljon ja ne kertovt tarinaansa varsin tehokkaasti. LInkki kirjasta kertovaan tekstiin on tässä.

Huomennakin on tanssipäivä, muttei ihan näin pitkä, joten sitten on taas tekstiäkin hieman enemmän kuin tänään. Mukavaa iltaa itse kullekin.




perjantai 5. helmikuuta 2016

Sielujen sinfoniaa

Salsat on tältä päivältä salsattu ja kehossa tuntuu hyvältä. Kannattaa tanssia :)). 72
kuva: Alanya Belediyesi, Alanyan hyvä uimahalli :))
tanssijaa oli paikalla salsatunnilla, ja ehdin silti toteuttaa ne harjoitteet ja palautteenannon, mitkä halusinkin. Ryhmä oli aivan ihana. Toivottavasti he jatkavat salsan tanssimista tämänkin jälkeenkin. Jo tuon kurssin aikana kurkisteli ikkunasta sisälle aivan upea auringonpaiste. Ollaan siinä vaiheessa helmikuuta, että täälläkin alkaa olla hienoja aurinkoisia päiviä, sellaisia, jotka kutsuvat ulkoilemaan. Samalla reissulla tänään eteni myös Alanyan tanssiloman asiat. Joskus kannattaa itsekin katsella silmät auki asioita, ja kysellä ja ihmetellä. Silloin tällöin jostakin aina putkahtaa joitakin hyvin mielenkiintoisia tarjouksia ja mahdollisuuksia. Tänään oli juuri sellainen riemunkiljahduksellinen päivä. Sanotaan tässä näin ennakkoon vain sen verran, että tapahtuman järjestäjän näkökulmasta saimme juuri sen mitä halusimme. Juhuu! Kakkukahvien paikka on juuri nyt.


Tuolla eräässä kaupungissa täyttyi automme naisenergiasta. Viisi tanssijanaista samassa henkilöautossa. Heistä neljä on hyvin voimakastahtoisia ja yksi kiltti ja puolihiljainen. Kiltti ja hiljainen jäi matkalla pois, omaan kotiinsa, ja neljä voimakastahtoista ja kovin puheliasta naista jatkoivat kaikki samaan osoitteeseen. Mietin pari tuntia autosta ulos pääsyn jälkeen, että mihin pyörremyrskyyn olen joutunut; puhemyrskyyn ja energiamyrskyyn. Vaihteeksi näinkin päin. Saatoin olla ensimmäinen, joka pakitti takavasemmalle (tietokoneen luo) hakemaan pientä rauhallista hetkeä. 
Buena Vista Social Club El Cuarto de Tula
Buena Vista Social Club Chan Chan
Tuosta ensimmäisestä linkistä aukeaa Youtubeen salsabiisi upean, vanhan Kuubalaisen muusikkoryhmän tulkitsemana. Toinen biisi rauhallista rumbamaista musiikkia. Musiikkien ja videoiden oIkeudet ovat niillä joille ne kuuluvat, eivät minulla.

Palataan asiaan...

torstai 4. helmikuuta 2016

Uutta päin

Yllätin tänään itseni katselemasta Alanyan tämän hetkistä vuokra-asuntotarjontaa. Tarjolla oli yllättävän monta hyvin mielenkiintoista asuntoa. Oli siellä yksi sellainenkin, jota katselin jo marraskuussa, mutta jonka ilmoitusta en onnistunut löytämään toista kertaa. Oli kotoisa olo katsella ilmoituksia ja maisemia, vaikka omalta osaltani on liian aikaista. Kun asuntoilmoituksen näkee, on parasta olla valmis lähtemään heti katsomaan asuntoa ja tutustumaan vuokranantajaan sekä häntä edustavaan välittäjään. Lisäksi takuuvuokra, välittäjän palkkio ja ensimmäinen vuokra on oltava mukana heti, jos aikoo saada haaveilemansa asunnon.

Koko päivä on mennyt kuitenkin paljon rennommissa merkeissä. Hiuksia ja ulkonäköä on uudistettu ja  nuorennettu ihan kunnolla. Nyt on hyvä fiilis ja ihan sellainen olo, että kevät on todellakin tulossa. Ei puutu kuin lämpötilojen nousu ja pirtsakampi aurinko. Järjestelykysymys...

Tässä kohden sanon hyvää yötä. Aamulla on aikainen herätys ja salsan opetus megakokoiselle ryhmälle. Yleensä en ohjaa 83 henkilöä vapaaehtoisesti yhdessä ryhmässä, sillä opetustapaani kuuluu henkilökohtainen ohjaus, ja noin isossa ryhmässä se ei ole mahdollista. Ryhmä on ystäväni opetusryhmä, ja käyn siellä vapaaehtoisesti auttamassa häntä, ja siksi otan tuon ryhmäkoon haasteena ja oppimisen paikkana. Onhan tuo parituntinen itselle ainutlaatuinen oppimiskokemus ja mahdollisuus kehittyä isojen ryhmien ohjaajana. Isommille ryhmille olen esiintynyt ja puhunut, mutta tavoitteellinen opettaminen henkilökohtainen kohtaaminen ja oppimisen ilo säilyttäen onkin hieman haasteellisempaa. Ei ole elämä ainakaan tylsää ja tapahtumatonta. Nautin itseni haastamisesta ja ennen kaikkea tanssinopettajan työstä, ihmisistä ja hyvästä musiikista.

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Ennen ja nyt

Kuva: Alanyai sevenler ja Hilmi Eser, arkistokuva
Kuva Alanyai Sevenler ja Musa Gazi
Tämä viereinen kuva Alanyasta vuosien takaa on omalla tavallaan pysäyttävä. Kaikki he, jotka tuntevat nykyistä Alanyaa, huomaavat hurjan eron erityisesti tuossa rannan tuntumassa, sekä maalla että merellä. Kuvassa autiona rantana näkyvä alue on nyt täyteen rakennettu, ihan kirjaimellisesti. Ranta on täynnään ravintoloita, hotelleja ja muita huvielämää ruokkivia rakennelmia. Satamalaituritkin sekä sataman ja basaarialueen kerrostalot ja liiketilat on rakennettu pääosin tuon kuvan ottamisen jälkeen. Myös se talo, jossa kotini nyt sijaitsee, on tuossa kuvassa nähtävillä.

Tämä kuva on jo paljon tuoreempi kuin edellinen. Tässä ja tuohon alle lisätyssä kuvassakin näkyy hyvin Alanyan laakson täyttyminen, ja kaupungistuminen. Kaiken lisäksi Alanyan keskusta täyttyy edelleen, ja asutus nousee pitkin Taurusvuoriston rinteitä yhä korkeammalle ja yhä kauemmas keskustasta. Samaan aikaan suunnitellaan jo Alanyan keskustan vanhojen ja huonokuntoisten kerrostalojen ja liiketilojen uudelleenrakentamista / uudistamista. Monessa kerrostalossa on huteria ja laittomiakin lisäyläkerroksia, joissa sekä asutaan että työskennellään. Pian keskustan rakennuskanta rakennetaan paljon turvallisemmaksi, terveellisemmäksi ja yhtenäisemmäksi. 


Presidentti Niinistön tämän päiväinen Valtioneuvoston avajaispuhe oli vahva ja kantaa ottava puhe, jota ei voi olla huomaamatta. Hatun nosto ja kumarrus presidentille tästä puheesta. Niin kauan kuin Suomella on vahva ja määrätietoinen johto, on Suomella myös

Kuva Alanyai sevenler ja Tuncay Ocal
mahdollisuuksia selvitä eteen tulevista haasteista. Ja sama pätee ihan valtion tasolta henkilökohtaisellekin tasolle. Kun otat itseäsi "niskasta kiinni" ja ryhdyt jämäkästi ja terveellä tavalla viemään asioitasi eteenpäin, niin sitä kautta myös pääset eteenpäin. Aseta tavoitteesi viisaasti, sillä sinun on mahdollista saavuttaa ne. Me jokainen voimme saavuttaa tavoitteemme ja unelmamme, kun heittäydymme täysillä rakentamaan sitä unelmaa todeksi. Joten jos presidentin unelma on yhtenäinen ja positiivisesti kehittyvä Suomi, niin hänkin löytää keinot tavoitteensa edistämiseksi ja toteuttamiseksi. Kaikki toki ymmärtävät, ettei tällaisia tavoitteita toteuteta päivässä eikä edes kuukaudessa, mutta niitä edistetään joka hetki, kaikkina pienimpinäkin hetkinä. Tärkeintä on se, mitä itse kukin sisällään tuntee, ja miten valjastaa omat sisäiset voimansa tavoitteisiin pääsyä tukevaksi. Ihmisellä on käytettävissään enemmän sisäisiä voimavaroja kuin moni arvaakaan.

KUva Rumi