tiistai 29. maaliskuuta 2016

En kestänyt katsella

Ne, jotka tuntevat minut elävästä elämästä, tietävät miksi näin sanon... jollain tavalla koin
Näitä riittää edelleen silmänilona, Alanya 03/2016
ylittäneeni itseni, ja yllättäneeni myös itseni. Haastavista allergiaoireista huolimatta meillä on nyt yhden kissan kissasairaala. Pikkuherra Tiikeri, joka on muuten eläinlääkärin arvion mukaan noin 4,5 kk ikäinen, on nyt leikattu, rokotettu, lääkitty sisä- ja ulkoloisten osalta, saanut passin ja antibiootettu kielen tulehduspesäkkeiden vuoksi. Tämä  kissa on tosi siisti, sillä heti sen jälkeen kun se alkoi vähänkään pystyä olemaan jaloillaan, se hoiperteli pitkin seiniä keittiöön, ja on oksentanut kaikki useat oksennuskerrat samaan paikkaan, ja pissannutkin juuri siihen samaan paikkaan. Turhaan poistin matot koko talosta. Ja ensimmäisen kerran elämässäni pyyhin oksennukset kissan naamasta, sen sijaan ihmisen naamasta on tullut pyyhittyä useinkin. Kaikkeen sitä joutuu / pääsee osallistumaan. No, täällä on siis puoliksi turkkilainen angora, harmaa, leikattu ja passin saanut kollipoika, joka etsii kotia, edelleen. Eläinlääkärikäynnistä vielä sen verran, että ihmisten operointi on ihan eri asia, mutta kissan kohdalla sanoin jo heti mennessä, että en pysty olemaan edes samassa huoneessa kun kissaa piikitetään ja leikataan nukutuksessa. Oli hyvä eläinlääkäriasema, tai siis jäi hyvät kokemukset ainakin minulle. Kissa ei osaa kertoa, mutta on kaikessa tokkuraisuudessaan ollut ainakin rauhallinen, sen jälkeen kun sain sen irrotettua kuljetuskopan metalliritilästä, josta yritti kaikin voimin tulla läpi heti kun vähän heräsi. Sylissä pyyhkeiden sisällä on ihan rennosti nukkuva.

 
En ota tavakseni puhua kissa-asioista joka päivä, mutta puhun nyt, kunnes kissalle löytyy koti ja muille kissoille Sarinkin avuksi heiman tukijoukkoja. Kun aiemmin annoin Alanyan kaupungin ja Deturin sekä niiden yhteistyökumppaneiden eläinsuojan ja hoitokeskuksen tukitilinumeron, niin tässä on nyt Sarin ylläpitämä kissojenhoitokodin yhteystieto. Facebookista nimellä Alanyan kissat löytyy hänen sivustonsa. Sari lainasi nytkin kuljetuskopan ja vei meidät eläinlääkärin vastaanotolle, jonne en olisi itse ihan helposti perille löytänyt. Jostain syystä tuo kuva keikahti kyljelleen, eikä suostu kääntymään, mutta siinä on tämän kissan passin kansi.

Harvoin poistun apteekista niin hymyssä suin kuin tänään. Hain itselleni lisää allergialääkkeitä 
en kyllästy tähän maisemaan
ja tarvittaessa käytettävää, hankalissa tilanteissa auttavaa astmalääkettä, ja apteekkari itse tuli siihen paikalle kesken asioinnin. Minulla oli kerrankin mukana ihan konkreettisesti suomalainen Spiriva respimat, ja toistaiseksi sitä ei ole Turkista saanut. Taas kerran vinguin ja vonguin, että etsi se jostain pliis. Aikansa katseltuaan hän sanoi, ettei se edelleenkään ole saatavilla missään niistä varastoista, joista he voivat lääkkeitä tilata. Sen sijaan sen vanha muoto on saatavilla, mutta nyt en sitä suostunut ostamaan. Tästä kehkeytyi keskustelu, jossa hän ihmetteli miksi haluan sitä, onko minulla keuhkoahtaumatautikin jne. Hän tietää jo, että olen astmaatikko sairaanhoitaja. Selitin hänelle, että tarvitsen sen nyt siksi, kun olen kissalle allerginen, ja kotona on nyt kissa väliaikaishoidossa jne. Olisittepa nähneet sen miehen ilmeet. Siinä meni vaikka minkälaisia ajatuksia ja tuntemuksia ihan laidasta laitaan. Ei hän silti sanonut ääneen sitä mitä ajatteli, mutta kasvot  kertoivat paljon. Ja supatti hän jotain ulos kahville lähtemisestä, mutta onneksi siihen tuli juuri silloin hänen työntekijänsä ja toinen asiakas, niin ei tarvinnut vastata. Oli hyvä hetki poistua paikalta ja hymyillä mennessään. No, kerrankin oli saman ikäinen ja silti vielä komea kahville kyselijä. Parin viikon päästä vasta on seuraava lääkeostotarvis, jollei yllätyksiä satu, ja hän ehtii jo siihen mennessä unohtaa. 


Meidän talon remonttireiska tuli tänään uudelleen käymään, koska työt olivat vielä kesken.
Paljon puita on leikattu taidokkaasti taas, 03/2016
Samalla annoin hänelle palautetta siitä, että wc:n vedenottoputki  vuotaa, tiputtaa vettä tippa kerrallaan, ja että he pyttyä asentaessaan rikkoivat pide-suihkun (turkkilaisen mallin) vääntämällä sen liian kireälle, jolloin muovi yksinkertaisesti murtui kierteiden vierestä. Remonttimies huokaili muutaman kerran raskaasti, oli ilmeisen harmissaan siitä, että takerruin tuollaisiin pieniin yksityiskohtiin, ja aloitti operaationsa vikojen parissa. Tuolla hän nyt laittaa hyttysverkkoja paikalleen, kun edelliset olivat liian reikäiset. Samaan aikaan vuokraemäntä-mummu kulkee perässä joka askeleella ja papattaa tauotta. Tuolla mummolla on valtava puhumisen tarve, ja tavallaan ymmärrän sen, koska hän on puhumattoman papan omaishoitaja... mutta silti hänen puhetulvansa on ihan mahdoton, kuin hyökyaalto. Remonttimies "pakeni paikalta" melko kiireesti, ja yksi ikkunan jäi verkottamatta, se kaikkein tärkein. Mutta ei hätää minun puoleltani, sillä muutan ennen elokuun helteitä  :)) . Yksi asunto on jo katsottuna ja minulle luvattunakin, mutta jäämme nyt vain odottamaan työlupaa ja työn alkamista. Ennen niitä mennään entisillä kuvioilla. Jos asunto menee tällä välin muille, niin menee, ja jos on vapaana vielä silloin, niin sitten on tarkoituskin että menen siihen. Katsotaan.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Mielenilmauksia

Alanyassa on aistittavissa taas monenlaisia tunnelmia. Moni alanyalainen on toiveikas
Alanya 03/2016, toivoa täynnä
optimisti, ja odottaa innolla töihin pääsyä ja uuden, toivottavasti vilkkaan turistikauden alkua. Heillä elämä hymyilee ja elämä suo sen mitä se suo. Jokainen Jokainen maahan saapuva turisti ja pakolainen on ihminen, ja ihmisenä arvokas. Jokainen heistä on optimistille myös mahdollisuus parantaa omaa tai toisen elämää. Näitä optimisteja täällä on paljon.  Osa paikallisista on pelokkaita pessimistejä, sillä he ovat juuri omassa lähipiirissään nähneet, kuinka isojakin firmoja on kaatunut, pitkän linjan yrittäjiä on tehnyt virhearviointeja, ja nyt ennustetaan neljänneksen pudotusta turismituloihin, eli omakin työpaikka voi olla vaarassa. Sen lisäksi maahan tunkee venäläisiä ja eurooppalaisia, maahanmuuttajiakin, jotka aiheuttavat ongelmia ja vievät työt ja miehet. Nämä ihmiset ovat kateellisia ja vihaisia, mutta he pitävät ajatuksensa aika lailla ominaan, ja heitä on vähän. Sitten on valtavan iso joukko niitä paikallisia ihmisiä, jotka eivät tunne hienoja termejä, eivät tiedä talouden tai turismin pelottavista ennusteista sanaakaan, tai eivät välitä, vaan elävät tyynen rauhallisesti niin kuin aina ennenkin, sovussa itsensä, Jumalansa ja naapurustonsa kanssa. He tekevät parhaansa jokaisena arkipäivänä, ajatellen, että heidän elämänsä kohtalo on pitkälti ennalta määrätty, ja on siis turhaa ajan ja energian tuhlausta hermostua asioista ennakolta, ja hermostua asioista, joihin ei itse voi vaikuttaa. Jotkut isommat tai pienemmät muutokset ihmisen elämässä tapahtuvat joka tapauksessa, lupaa kysymättä. Sinä samana aikana, jolloin toinen keskittyy pelkoon, pelkäämiseen tai vihaan, keskittyy toinen elämään arkea ja pyhää parhaan taitonsa mukaan, elämäntäyteisesti. Molemmat yltävät ihan erilaiseen lopputulokseen. On pieni ihme, ellei pelkääjästä tule katkeraa marisijaa, elämä kun lipuu ohi ihan erilaisena, kuin mitä hän toivoisi. Elämänsä arkea osaansa tyytyväisenä elänyt sen sijaan voi illan tullen todeta, kuinka upea päivä tänään olikaan. Ja näistä upeista päivistä syntyy ajan mittaan kauniiden muistojen helminauha.


Suomessa ne, joiden elämällä ei ole syvempää merkitystä, siis valkoisilla, keski-ikäisillä
Hämärän rajalla, Alanya 03/2016
pintaliitäjillä, kaatuu päälle vihan ja kateuden kavala tauti. Kun masennus oli aiemmin Suomen yksi invalidisoivimmista kansantaudeista, niin nyt on vallalla vahva vihaan sairastuminen ja sairaalloinen kadehtiminen yhdistyneenä huonoon itsetuntoon ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Suomessa on silti vielä iso joukko ihan tavallisia, elämästään nauttivia ja tasapainoisia aikuisia, joiden ansiosta yhteiskunta toimii, ja Suomi luokitellaan hyvinvointivaltioksi. Tuo sairastuneiden määrä vaan kasvaa huolestuttavaa vauhtia, ja samaan tahtiin lisääntyy järjetön väkivalta eri muodoissaan. Nuo sairastuneet oireilevat tavoilla, jota kutsutaan myös rasistiseksi käytökseksi, mutta iso osa tehdyistä teoista täyttää poliisinkin mukaan rikoksen tunnusmerkit. Rikollisuus kasvaa Suomessa kovaa vauhtia myös siksi, että siitä vaietaan ja sitä hyssytellään. Kaikki on ihan hyvin, vai onko sittenkään. Silmien ummistaminen on levinnyt pääkaupunkiseudulta koko Suomeen, ja samalla kun et ole näkevinäsi etkä puutu, olet hiljainen hyväksyjä. Olet juuri se yleisö, jota sairastunut teoilleen tarvitsee, (vain) katsoja tai (jopa) pelkääjä. Minun tapani vaikuttaa asiaan on nostaa sitä näkyville ja puheenaiheeksi. Elävän elämän esimerkkejä en voi tähän kirjoittaa, koska nämä kantasuomalaiset ja maahanmuuttajat, tolkun ihmisiä kaikki, ovat jo joutuneet kärsimään kohtuuttoman paljon. Toki Suomessa on vielä pikkukyliä, jotka ovat onneksi säästyneet tuon vihataudin tartunnalta, ja toivottavasti tilanne paranee. Mikä on sinun osasi ja valintasi?


Tuttavien kirjoitukset ja uutisoinnit Suomesta ovat epämiellyttävää ja kamalaa luettavaa. Ehkä itse siellä yhteiskunnassa sisällä ollen en reagoisi näin voimakkaasti tähän(kään) asiaan. Nyt, kun on hyvä vertailukohta ja ympärillä toinen yhteiskunta, niin Suomen tila huolestuttaa. Jokaisen tolkun ihmisen ääntä ja panosta tarvitaan suomalaisen ilmapiirin ja asenneilmaston tervehdyttämiseen, sekä väkivaltakulttuurin ja vihaan sairastuneiden hoitamiseen paremmalle tolalle. Itsestään nuo vihaan sairastuneet eivät parane. Ja Suomi on pelastamisen arvoinen.

Alanyassa on näillä hetkillä alkamassa "Alanya älä nuku" -mielenilmaus Turkin ja
Pienikin majakka on tärkeä suunnan näyttäjä 03/2016
maailmanturvallisuuden parantamisen ja terrorismin vastaisen työn tukemiseksi. Alanya ja moni muukin paikka maailmassa on pelastamisen arvoinen. Olipas tämä taas saarnaamisen täyteinen päivä... Ei, päiväni pääsisältö on onneksi jotakin ihan muuta. Optimisti olen itseni ja oman perheeni osalta, ja muut elävät omaa elämäänsä. Itsekin päätin luopua yhdestä rajoitteesta, yhdestä pelosta. Hankin meno-paluuliput Kyprokselle, vähääkään välittämättä tuttavapiirini varoitteluista. Ja tulevalla viikolla on ajankohtaista myös auton vuokraus, ja reviirin laajentaminen. Alanyan reuna-alueet kutsuvat. Tulevalla viikolla on luvassa myös erityistä seuraa, ja odotan innolla mitä päivät tuovat mukanaan. Pankista sen verran, että S-pankille ruusu nopeasta toiminnasta. Heiltä siirretty rahasumma oli lähtenyt liikkeelle tosi nopeasti sen jälkeen kun maksutapahtuman verkkopankissa kirjasin. Nyt elän toivossa, että Eu:n ja Turkin välinen siirto on myös ollut nopea, ja Turkin keskuksesta tänne oman paikallispankkini tilille siirtokin tapahtuu ajoissa. Täällähän ei pääsiäinen hidasta, koska ei ole juhlapyhiä, vaan pankit ovat normaalisti auki. Huomenna siis pankkiin, vakuutuksen ostoon, oleskelulupamaksut maksuun, kissa eläinlääkärille ja imurin ostolle (ellen sitten sorru ostamaan kameraa, kun nykyisen objektiivi jumittuu nyt jokaisella käyttökerralla, eikä sitä voi vaihtaa).


Voimia ja viisautta kaikille niille, jotka omilla reviireillään positiivista työtään tekevät, ja ihmisarvoista yhteiskuntaa pystyssä pitävät. 




Eläinsuojelutyötä

Aina on olemassa myös niitä ihmisiä, jotka arvostavat eläintenkin hyvinvointia, ja jotka haluavat auttaa kodittomia eläimiä. Tällä kertaa pari sanaa Alanyan kodittomista eläimistä. Vapaaehtoiset panostavat täällä hyvin paljon kodittomien koirien sairauksien hoitoon, ruokintaan ja uuden kodin löytymiseen. Kissoille on pari yksityisten ylläpitämää kotia, joissa nämä yksityiset ihmiset hoitavat osin omakustanteisesti ja osin sponsorivaroin niitä pahimmin sairastuneita katukissoja. Eräs suomalainen nainen välittääkin juuri erityiskissoja Suomeen uusiin koteihin. Tavallisille hurmureille, niille ei vielä sairastuneille tai pahasti loukkaantuneille kissoille ei ole vielä mitään paikkaa. Ne palautetaan ulos luontoon ja toivotaan, että ne pärjäävät. 

Meillä majailee oman terveyteni uhalla yksi tällainen vielä terve energiapakkaus, mutta huomenna joudun jättämään sen eläinlääkärille, harkitkoon hän sitten lopettaako sen vai mitä sille tekee. Itse en ala millään tavoin välittäjäksi tai muutenkaan kissa-asioihin sekaantujaksi, vaan korkeintaan vien niitä sitten jonnekin eteenpäin, mikäli tarpeelliselta näyttää. Alanyan kaupungilla on meneillään isot hankkeet eläinten olojen parantamiseksi, mutta ne ovat vielä  vaiheessa. Alanyassa tavallisten ihmisten keskuudessa eläinsuojelutyöstä ei ole edes kuultu, ja jos on kuultukin, niin se ei kosketa asiasta tietäjää henkilökohtaisesti. Asiat ovat näin sivustakatsojan mielestä samassa pisteessä kuin Suomessa 20-30 vuotta sitten.  

Nyt ne, joilla on tietoa, taitoa ja sydäntä, ovat tervetulleita tekemään parhaansa. Myös ne, joilla on aikaa tai halu jakaa omastaan, ovat tervetulleita talkoisiin. Yksikin kissanruokapussi tai rokotteet yhdelle kissalle tms pientä on paljon, kun  näitä pieniä, henkilökohtaisia tekoja alkaa kasaantua monelta taholta. Jokainen voi vaikuttaa kokonaisuuteen. Samalla paikallisetkin voivat oppia vastuullista eläinten hoitamista ja siirtyä sitä kohden vähitellen, niin kuin Suomessakin aikanaan on siirrytty. Sitten toinen ääripää on tietysti se, että löytöeläimille voi antaa kodin, täällä tai siellä, missä sitten ikinä asutkaan.

Jos jollain tavoin haluat osallistua näiden ihmisten armoilla olevien luontokappaleiden elämän parantamiseen, niin ota yhteyttä esimerkiksi Facebookissa toimivaan ryhmään Alanya Animal Shelter Project. Tuo Deturin, sen paikallisten yhteistyötahojen ja oppaidenkin tukema yhteisö toimii yhdessä Alanyan kaupungin kanssa rakentaakseen katueläinten hoitokeskusta, ja sen lisäksi sitä kautta saa yhteyden mm sellaiseen henkilöön, joka kotonaan hoitaa kissoja, kunnes ne saavat uuden kodin Suomesta. Tuota kautta saat myös lisätietoa, jos haluat itse perustaa tukiyksikön, kissahoitolan tai vaikkapa kissakahvilan tänne. Kissoille suunnattu, ennen kaikkea lääkinnällinen, ruoallinen ja hoidollinen apu sekä adoptiot ovat tarpeen. 

Alanya Municipality - Demirtas Animal Shelter, virallinen tilinumero 
VAFILAR BANKASI ALANYA SUBESI
TR38 0001 5001 5800 7298 4781 08
Swift code: TVBATR2A
Adress: 
Alanya Belediyesi 
07400 Alanya

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Bussilippujen hintoja korotetaan

Aamuaurinko siivilöityi oliivipun lehvästön läpi vuoteelle, ja kovin vahvasti leikkiin kutsuen heiluivat varjot sängyn päällä, ainakin tiikerinpennun mielestä. Sulavasti liikkuen ja kaikki 20 kynttä valmiiksi asemissa tämä nuori herra jahtasi näitä varjoja aamulla ennen kuutta, varjojen kohdalle osuneen peiton alla olleen nukkujan toiveista huolimatta. Ei auttanut sanoa "nuku", eikä auttanut mikään muukaan kuin herääminen ja kissan kanssa leikkiminen. Jos tämä on turkkilainen angora tai maine coon, niin se osin selittää sen seurallisen ja vaativankin luonteen. Ja energiaa on useammankin duracell-pariston verran.

Samalla kun kerran heräsin taas liian aikaisin, niin päätin tehdä jotain hyödyllistä aamutunneilla. Lenkkarit jalkaan ja pitkälle lenkille. Kymmenen kilometriä tuntuu lihaksissa mukavasti, tosin en nyt juossut tuota matkaa, mutta tuntuu se silti. Meren rannalla hengittelin suolapärskeistä ilmaa puolisen tuntia lenkin puolivälissä, ja sieltä on tuo toinen videokin. Pari hoidettavaa asiaakin sain toteutettua, mutta kissaa ajatellen en löytänyt sitä naista jota etsin. Tuossa se taas sylissä kehrää, vaikka naapurin mamma ja hänen poikansa kuuluvat sitä pihalla huutelevan. Puheista päätellen olisivat vieneet sen jonnekin kauemmas kuin edellisellä kerralla. No, tällä kertaa löhöilköön tuossa, kunnes järkevämpi osoite löytyy. Itseltäni loppui yksi tärkeimmistä astmalääkkeistä eilen, eikä sitä samanlaisena saa Turkista lainkaan, ei ainakaan aiemmin ole saanut. Ilman kissaa olisin voinut pyrkiä taas siihen, että selviän ilman tuota lääkitystä, mutta kissan läsnäollessa tiedän, että vaikeuksia tulee. Minulla vaan ei ole tarpeeksi kova luonne siihen, että hylkäisin tuon otuksen ulos. Maanantaina siis, jos viikko sitten Suomesta turkkilaiselle tilille siirretyt rahat ystävällisesti lopultakin ovat tulleet, on apteeksita haettava vähän toisenlainen versio, joka sekin auttaa. Tuli samalla mieleeni se, että viimeksi
kun pankkikortti katosi, ja piti siirtää suomalaisesta turkkilaiseen pankkiin, niin oli joku kristillinen juhlapyhäaika ja siirto kesti älyttömän kauan. Pääsiäisestä johtuen nytkin kestää. Olisihan toki WesternUnion ja raha siirtyisi nopeasti Suomesta Turkkiin, kovalla välityspalkkiolla, mutta siirsin ison summan kerralla tänne, ja aikanaan se tulee.

Kohta alkaa huhtikuu, ja Suomessa keväiset säät. Täällä rantabaarit olivat tänään aktiivisia toimijoita. Joillakin oli jo ihan valmiit systeemit, ja jotkut vasta kaivelivat laattoja ja muita tarpeellisia hiekkaan paikalleen. Alanyassa kaupunkibussien lipun hinta nousee 15.4.2016 hieman, eli 2,00 TL:sta 2,50 TL:aan. Turkkilaisten 40 vuotta käyttämät paperiset henkilökortit vaihtuvat nyt sirullisiin, muovisiin henkilökortteihin. Ja lentorintamalta kerrotaan, että jatkossa Prahasta pääsee suorilla lennoilla Gazipasaan. Uusi vaihtoehtoinen reitti avautuu siis suomalaisillekin, jos haluaa tehdä välilaskun Prahassa.

 Monin paikoin kaupungilla tuoksuu appelsiinipuun kukkien huumaava tuoksu. Osa puista on täynnään appelsiineja, ja sitten on niitäkin, jotka sekä kantavat hedelmiä että kukkivat. Monenlaista ihmeteltävää ja kuvattavaa kaupungilla oli tänäänkin, tai erityisesti luonnossa, joten yritän huomenna aamulla aikaisin lähteä kameran kanssa kävelylenkille. Valokuvauksesta voin sanoa sen verran, että yksi Suomen kansainvälisesti palkituimmista valokuvaajista, tanssija ja tanssinopettajakin, ja ennen kaikkea hyväsydäminen ihminen, työstää täältä Alanyasta mielenkiintoista valokuvakirjaa. Kirja menee kustantajalle vielä tämän vuoden aikana. Kustannusprosessit ovat hitaahkot, niin kuin olen viimeisen vuoden aikana oppinut, mutta tuokin kirja upeine kuvineen tulee markkinoille aikanaan, toivottavasti jo vaikkapa tammikuun 2017 Matkamessuille.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Remonttia ja aamuhetkiä

Keykubat-ranta ennen aamuseitsemää 03/2016
Jonkun aikaa aamun sarastuksen jälkeen kävelen jo kohti keskustaa ja lääkäripäivystystä, allergia- ja korvatulehdussyistä (taas kissa). Meri näytti kuin elohopealta, ja Alanya oli jossain utupilven sisällä. Nyt olen alkanut heräillä mummojen  ylösnousun aikaan, tosin en vielä vapaaehtoisesti. Aamuinen Alanya, siis ennen kello kahdeksaa, on minulle edelleen tuntematon käsite, tai ainakin vieras. Nyt aurinko nousee vähän ennen kuutta, ja laskee siellä seitsemän maissa (arvio, en tarkistanut mistään). Ehkäpä tässä voisi kunnostautua ja ruveta nousemaan aikaisemmin, niin näkisi taas palan erilaista elämää.


Cuma Pazari vähän ennen aamuseitsemää 03/2016
Esimerkiksi tori näytti aamulla ennen seitsemää tältä. Tuolla pressujen alla odottavat "tänään aamulla poimitut, tuoreet kasvikset". No, tuoreita ne ovat joka tapauksessa, eivät missään tapauksessa vanhoja. Torimyyjät kokoavat pöytänsä jo edellisenä iltana. Vain maasta myyvät pientilalliset ja köyhimmät kyläläiset pienine tuotemäärineen tulevat aamulla samoihin aikoihin kuin ensimmäiset asiakkaat jo kävelevät toria kohti. Itse menin torille vasta sairaalakäynnin jälkeen, vähän ennen puolta päivää, ja ihmisiä ja tuoretavaraa oli paljon. Luonnonmukaisestikin viljeltyjä tuotteita löytyi taas. 


Piikkipensas Kalelta 03/2016
Tuossa kuvassa saattaa olla orjantappura, mutta en ole varma siitä. En ole koskaan sitä luonnossa nähnyt, enkä kunnolla edes tiedä miltä se näyttää. Tuttava arveli nämä Kalella näkyvät pensaat orjantappuraksi, ja mikä ettei. Ainakin ne olivat pieniä ja erittäin piikkisiä pensaita. Huonosti nukutun yön ja kissan lopettamispäätöksen jälkeen olen kärttyinen ja väsynyt. Remonttimies kävi jo pikaisesti mittaamassa vessan laattojen tarvista yms, ja saattaa tulla myöhemmin tänään uudestaan. Kunhan saan tämän kirjoitettua, niin siirryn unten maille. Nyt on sopivasti hiljaista, ja uni kyllä tulee aina kun sille antaa luvan.


Jokin kasvi Kalelta 03/2016
Tälle päivää on vuorossa hieman ekstraa, kun kylvän yrtit sekä muutamien kukkien siemeniä. Ja on virkkausta ja kirjoittamista ja yhtä sun toista muuta kotityötä. Jos kotona olo alkaa maistua puulta, niin Kleopatrarannan kuohuja voisi käydä hengittelemässä jonkun aikaa, siellä kun näkyi vyöryvän rantaa kohden isot vaahtopäiset aallot. Se on sellainen astmaatikon luomu-suolahoitohuone siis. Ihan taktisesti valitsen nyt ei-seurallisia aktiviteetteja, koskapa kipeä ja kärttyinen olokin on sellainen, etten viitsi paljoa ihmisten ilmoille mennä. Joskus sitä van ei kaipaa muita, joskus taas on erittäin mukava istua ja jutella hyvässä seurassa. Introvertiksikin minua voisi kutsua tiettyinä hetkinä, ekstrovertiksi taas esimerkiksi töissä ollessa. Molemmat puolet löytyvät, Sairaalalla muuten tapasin vanhan tuttavan Lorrainen, joka on ollut samassa sairalassa töissä kesäkuusta 2012 saakka. Muistan vielä kun hän tuli taloon. Lorraine on vaan nuorentunut ja kaunistunut samalla kun itse koen vanhentuneeni ja harmaantuneeni. Mikä noilla blondeilla on se salaisuus ;)  . Remonttimies tuli ison iskuporakoneen kanssa murskaamaan kylppärin betonia... joten poistun.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Vesileikkejä ja remonttia

Hurmuri, Alanya 03/2016
Mukavan tuulinen, lämpimähkö ja pilvinen päivä sai minutkin iltapäivällä vielä uudelle kävelylenkille kameran kanssa. Tuo vieressä oleva aivan ihastuttavan näköinen ja hyväkäytöksinen koira on norjalaisen perheen adoptoima, siruttama, rokottama, passin saanut ja Norjaan matkalla oleva saksanpaimenkoiran ja spanielin sekoitus. Se oli kokonsa puolesta spanielia isompi mutta saksanpaimenkoiraa pienempi, enimmäkseen spanieli mutta hienolla tavalla saksanpaimenkoira. Edustavampaa kuvaa en onnistunut ottamaan, vaikka hetkittäin tuo hurmuri jaksoi poseeratakin. Oman vuokraemäntäni kanssa otin tänään pari erää "kenen kissa"-ottelua. Joka kerran, kun kissa tuli meille tai rääkyi ikkunan takana, niin kannoin sen mummolle, ihan sisälle asti. Sitten meille tulikin sopivasti remonttimies, ja mummo perässä. Samalla kissakin tunki väkisin oven raosta sisälle. Mummo piti kamalan saarnan, että älä pidä ovea tai ikkunaa auki, niin kissa ei pääse sisälle blaa blaa blaa, mutta minulla kävi tuuri. Remonttimies on mummon pojan palveluksessa tai työkaveri, ja hänkin sanoi mummolle suorat sanat siitä, että ei ota enempää kissoja, kun ei saa hoidettua yhtäkään; ja että tuo tarvitsee uuden kodin. 

Yksi näkymä Kalelle, Alanya 03/2016
Mummo pysyi pois kimpustamme tasan sen aikaa, kun sai kissan  vietyä kotiinsa sisälle, ja tuli taas paapattamaan omiaan meille. Siinä minun sänkyni vieressä hän puhui taukoamatta ja valittavalla äänellä sitä sun tätä, ja vasta siinä vaiheessa kun hän jumittui hokemaan "ayip" -sanaa (häpeä) yritin hetken kuunnella, että mikä hänen mielestään nyt on häpeä. No se tietysti, kun häntä ei kuunneltu eikä palveltu. Kun remonttimies häipyi, niin saattelin sanallisesti, lempeästi ja tiukasti, mummon ovelle, joten hän ei oikein voinut jäädäkään. Remonttimies palasi, ja alle minuutin sisällä siitä palasi myös mummo, paapattamaan omiaan. Kumpikaan meistä ei kuunnellut, häpeäksi meille, vaan yritimme hoitaa ihan muita asioita, niitä remonttiasioita. Taas kissakin palasi jostain oven raosta, ja palautin sen mummon syliin. Hänen ei auttanut muu kuin poistua viemään se kotiinsa. Jälleen mummo palasi loputtoman puhetulvan kanssa, ja hiukan asioista pihalla. Sain remonttimiehen ymmärtämään, että rottien kulkureitti on seinän sisällä, mummon luota meille, koska kuulen niiden kynsien rapinan kun ne liikkuvat seinän sisällä. Mummo ei sitä uskonut, koska ei ole nyt rottia tai niiden jätöksiä kotonaan nähnyt. Loukkaantuneena huonoon palveluun ja huonoon vastaanottoon mummo lopulta ymmärsi poistua. Remonttimies kävi hieman myöhemmin mummon luona tarkastamassa tilanteen, ja mummolle tuli myös odotettua suurempi remontin tarvis.

Vaikka remonttimies on perheen pojan alainen tai työkaveri, niin siitä huolimatta hän sanoi, että
Päivän värit, Alanya 03/2016
tämä talon ympäristö on epätavallisen törkyinen. Alanyalaiset ovat yleensä siistiä väkeä, mutta aina poikeuksiakin löytyy, niin kuin meissä kaikissa. Rottaongelma ei lopu entisten kolojen tukkimiseen, ne vaan etsivät uusia tuloreittejä niin kauan kuin niitä on noin iso populaatio. Nyt muuten sain kylppäriinkin oleellisia parannuksia, ja huomenna turkkilainen vessa muutetaan wc:ksi. Ei tarvitsekaan ostaa kumisaappaita vieraille ;) . Tosin jouduin itse maksamaan remontista jonkun verran, mutta mielelläni sen tässä tapauksessa tein. Remonttimies ymmärsi minua helposti, sekä kielen että ajatusten tasolla, ja hänkin puhui vuokraemännän pojalle tiettyjen uudistusten puolesta. Hän lupasi myös käydä tyhjentämässä asuntoni alapuolella olevan unohdetun varastotilan, ihan siisteysmielessä.



Uusittu paatti, Alanya 03/2016
Satamassa kävin hoitamassa tulevan ryhmän asioita. Sen laivan henkilökunta, jonka omistajan kanssa oli sovittu ryhmistä ennakkoon, ei suostunut edes päivää sanomaan, saati sitten keskustelemaan kanssani. Hän vain istui sisällä laivassa ja tuijotti mykkänä kohti. Samaan aikaan naapurilaivan väki kuunteli, ja kapteeni sieltä vastasi, että meillä on aikaa, tule tänne. Teimme siis diilin uuden kapteenin kanssa, etenkin kun hänellä on kaksi laivaa, jotka voivat lähteä merelle yhtä aikaa, ja joiden yhteisasiakasmäärä riittää meidän tarpeisiimme. Lisäksi kapteeni oli vastuuntuntoinen, ja piti sanansa muutamissa käytännön asioissa. Laivan uusitut pinnat kiilsivät ja uudet matot hohtivat puhtauttaan. Vernissa tuoksui hyvältä. Hiukanko tekisi mieli merelle. Onneksi reilun viikon päästä tulee ystäväpariskunta, joten jos säät sallivat, niin jonakin päivänä käydäänkin risteilyllä. 


Lasten hupia kaupungintalon takana, 03/2016
Kaupungintalon takana aallokko oli kovan tuulen myötä aika suurta. Rannassa oli leikkimässä joko päiväkotilapsia tai alakouluikäisiä noiden valkotakkisten ja huivipäisten naisten kanssa. Naisilla oli käytössään pillit, niin kuin urheiluvalmentajilla, ja innokkaimpia vesileikkijöitä komennettiin vähän väliä pois aaltojen ulottuvilta. Lapset ihan selkeästi nauttivat olostansa ja leikeistänsä. Nautin minäkin ranta-alueen kaiteella istuen, aaltoja katsellen ja aaltojen pauhua kuunnellen. Yllättävän vähän olen istunut rannalla, mutta on vaan ollut niin paljon muuta tekemistä, sellaista, joka on tärkeysjärjestyksessä ohittanut rannalla istuskelun. Kaikella on aikansa. Tänä aamuna heräsin jo 05:30 ja näin ensimmäistä kertaa Alanyassa auringonnousun. Hiukan harmitti, etten ottanut kameraa mukaan, mutta 7,5 km lenkki kävellen ja osin myös juosten, oli ihan riittävän rasittava ilman kameran mukana oloakin. Jonakin toisena aamuna nousen ylös riittävän aikaisin, katsomaan auringonnousua ihan valokuvausmielessä. Tänään oli ihan muu syy aikaiseen lenkille lähtöön.

Lisätty myöhemmin:
Kissa on taas meillä, ja nyt mummon kanssa on sovittu todistajan läsnäollessa, että kissalle etsitään uusi koti heti, joko eläinsuojasta tai jonkun kotoa. Kissa yöpyy meillä vain tämän yön, sillä omat allergia- ja astmaoireet ovat pahentuneet liikaa jo näinä vähinä päivinä tuon ihanan karvapallon myötä. Jos siis tiedät jonkun hyvän kodin kissalle, olepa yhteyksissä sivuilla olevan yhteydenottolomakkeen kautta. Jollei muuta kuulu, niin vien kissan kaupungin eläinlääkäreillle. Mummon poika veisi sen kauas kotona, elävänä heitteille.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Raakileita

Aamun alkajaisiksi hoidettiin naapurisuhteita kovin sanoin, ihan vaan kissan vuoksi tällä kertaa.
Kissa jahtasi puussa olevia lintuja, 03/2016 Alanya
Kävin palauttamassa kissan vuokraemännälleni, ja kysyin, että onko se hänen kissansa vai ei. Kyllä, mummo ilmoitti että kissa on hänen. Naapuri sitten avasi asiaa sen verran, että sanoi mummon heittäneen kissan ulos, ja ottavan kohta uuden pienen pennun, niin kuin on tehnyt jo jonkin aikaa. Mummo siis pitää kissoja sisällä pienpentuvaiheen, sen ajan kun ne ovat söpöimmillään, ja heittää ne ulos kyläkollien syötäväksi ja revittäväksi siinä vaiheessa kun ne ovat sellaisia juniori-ikäisiä. sen jälkeen nuoret ja ulkoilmaelämään tottumattomat kissat vaan yksinkertaisesti katoavat, ja kulmakunnan tappeluun oppineet kollit pysyvät reviireillään. Sanoin ihan vakavalla naamalla, että jos kissa vielä rääkyy nälissään ja huonokuntoisena ikkunani takana, eli ei ole kenenkään hoidettavana, niin vien sen eläinlääkärille lopetettavaksi. Lisäsin vielä, että jos se kakkii tai pissaa pyykeilleni tai tunkee väkisin meille "sotkemaan paikkoja", niin se pääsee hengestään. Mummo järkyttyi tästä sen verran, että otti kissan takaisin sisälle. Noin hyväluontoista kissaa en tapattaisi, etsisin sille vain uuden kodin jonkun eurooppalaisen täällä asuvan luota. Ja tuon joudun ehkä tekemäänkin, sillä en usko, että mummo pitää kissaa montaakaan päivää sisällä. Todennäköisesti kissa rääkyy jo tulevana yönä keittiöni ikkunalaudalla.


Mantelin raakileita? 03/2016 Alanya
 Toinen naapuri toi minua lepytelläkseni ison kasan kuvassa näkyviä vihreitä hedelmiä, ilmeisesti oli salaa kerännyt ne vuokraemännän mantelipuusta. Minusta ne nimittäin näyttävät mantelin raakileilta. Ainakin niissä on kaikki samat osa, tosin mantelia suojaava puumainen kerrosa ei vielä ole puutunut, eikä manteli ole valmistunut, on vain aihio. Tuossa ei myöskään ole mitään mantelin makua, vaan vaikutelma on vain kirpeä ja hapokas, kuten raaka viinimarja. Noita samoja olen nähnyt myytävänä torilla, ja ihmiset näkyvät ostavan. Tässä, kuten monen muunkin kerättävän marjan tai hedelmän kohdalla on sellainen pieni asia, jota en ymmärrä. Miksi nuokin pitää kerätä raakileita, pahasti keskenkasvuisina, kun valmiina, kypsinä ne olisivat todella suurta herkkua. Nyt se on toki helppo syödä, kun voi vaan pureksia koko karvaisen ja karhean palleron, eikä tarvitse kuoria ja aukoa. Mutta maku, aromit ja ennen kaikkea se valmiin mantelin manteliöljy, ne kaikki puuttuvat vielä tässä vaiheessa. Ihan sama kuin söisi pullataikinaa ennen paistamista -no, jutkut syövät. En arvosta malttamattomuutta, sitä, kun ei jakseta odottaa valmistumista. Ja mietin mitä teen tuolle puolelle litralle noita karvapalleroita, ja onko edes terveellistä syödä niitä sellaisenaan. Puoli litraa valmiita mantelin siemenkotia sen sijaan olisi saanut minut ja makuaistini hullaantumaan.

Eilen illalla kävimme autoajelulla Taurus-vuoriston rinteellä, tuolla Terassiksi kutsutulla alueella. Ajelimme sinne ihan muuten vaan, kauniita maisemia ja rauhaa ihastellaksemme. No, tarvitsi vain kävellä autolta 100 metriä, kun jo alkoi kuulua yhdestä pusikosta kikatusta ja toisesta jotain ihan muuta. Saman tien käännyimme poispäin, ja totesimme, että ei tänne kehtaa tulla muulloin kuin päivällä. Eikä kyse ollut siitä, että he olisivat olleet turistityttöjä kaikki, vaan ainakin toisen seurueen tytöt olivat turkkia puhuvia teinejä. Jäi maisemien ihastelu toiseen kertaan. Tarvinnee löytää joku muu paikka, jossa voi opetella yökuvausta ja kaupungin ylle avautuvan näkymän  ja kaupungin yövalojen kuvausta. 
Kypsä manteli, Alanya 8/2015

Rinneasunnon riemuja, osa 3: En ole tajunnutkaan, enkä nähnyt, koska takapihalle (kaatopaikalle) ei voi mennä, että asuntoni toisen reunan alla on jokin varasto. Naapurin rouva selitti senkin minulle, samalla kun totesi, että ne asuntooni pyrkivät rotat varmaankin asustelevat kaikessa rauhassa siellä hoitamattomassa varastossa. Sanoin vuokraemännälle aamulla myös rottaongelmasta, ja siitä, että rottien vuoksi muutan pois asunnosta heti, kun vaan uskallan ottaa sen taloudellisen riskin. Niin kauan kuin odotellaan oleskelu- ja työlupien valmistumista, ei periaatteessa kannata hukata rahaa kiinteistönvälittäjien palkkioihin, uusiin ja paljon isompiin ennakkomaksuihin ja muihin muuttokuluihin. Tässä asuessa ei ole taloudellisesti mitään huolta, eikä muutenkaan huolta, niin kauan kuin jaksaa lisätä rotanmyrkkyä säännöllisin väliajoin tiettyihin paikkoihin. Periaatteessa helppoa ja erittäin halpaa, käytännössä...

Suomessa Sairaanhoito-opistoaikoina meillä oli anatomisia kuvia, joista opettelimme sydämen osia ja eri elinten ja järjestelmien osia suomeksi ja latinaksi. Nyt olen jonkun verran saanut opiskeltua turkinkieltä ja nimenomaan elimiä. Pyrin siihen, että muistan joko latinaksi tai turkiksi, koskapa opeteltavien lista on valtavan laaja, niin ihan kaikkea en ehdi turkiksi opetella. Siksi ne, mitä muistan latinaksi, on vasta toissijaisesti turkiksi opiskeltavia. Lääkärin kun periaatteessa pitäisi tietää oman erikoisalansa sanasto latinaksi, ja uskon, että suurimman osan kanssa voimme kommunikoida turkin ja latinan yhdistelmällä. Tuossa sairaalan haluamalla asiapaperilistalla on myös yliopistotason turkinkielen testin suorittaminen, mutta en tee sitä tässä vaiheessa. Sen osalta on aivan liian aikaista. En kuitenkaan hallitse kieltä vielä tarpeeksi sairaanhoitajan työn osa-aluetta ajatellen. Ehkä jonain päivänä.

Muutama päivä sitten ostin 82 Sali Pazarista isohkon, kannellisen, punasavipinnalla olevan  savipadan. Sen sisus oli musta, ja tuli mieleen, että se on kai jotenkin poltettu. Ainakin aluksi siitä lähti pesussa mustaksi värjääntynyttä vettä. Savipata on nyt ensi kertaa oikeassa käytössä, ja on mielenkiintoista nähdä vieläkö sitä mustaa, nokimaista väriä lähtee ruokaan. Ruoka jää kyllä syömättä, jos siihen on jotain ylimääräistä irronnut. Pesin muutamaan kertaan padan jo aiemmin, ja liotin sen märäksi äsken, mutta en oikein keksinyt mitä muuta sen kanssa olisi pitänyt tehdä ennen kuin se otetaan ruoanvalmistuskäyttöön. Olisi ehkä kannattanut kysyä naapurin rouvalta, mutta silloin kun muistin, en rouvaa nähnyt, ja päinvastoin. Jos ruoka-annos menee itseäni ajatellen pilalle, niin voihan sen aina viedä katukissoille ja -koirille. Eiköhän niille kanapata kelpaa.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Pinkkiä päivään

Alanyassa 03/2016
Aamusta lähdin tuttavan mukana kauneushoitolaan, koska oli tarkoitus testata eräs paikka syksyllä tulevaa ryhmää varten. Minua oli odottamassa jalkahoito, mutta peruin sen viime hetkillä. Moni nauttii hoidettavana olemisesta ja jalkahoidosta, ja kokee sen jopa rentouttavana hemmotteluna. Minä en pidä siitä, että joku ventovieras käsittelee jalkojani, paitsi, jos kyseessä on hieroja, joka tekee oikeata jalkahierontaa. Kosmetologin tekemä jalkahoito on minulle vastenmielinen. Käsihoito menettelee silloin, kun laitetaan geelikynnet. Ja hieronnassa käynti taas on rentoutusta mitä suurimmassa määrin, silloin kun käsittelijänä on osaava ammattilainen.Mutta jalkahoito -suon sen tilan, ajan ja ilon muille. Ja jalkahoitokeskustelujen myötä kuva pinkeistä kengistä, jotka ihastuttavat tuolla erään kenkäliikkeen näyteikkunassa, yhdessä tuon laukun kanssa. Kengän väri on aikalailla realistinen, mutta laukku ei luonnonvalossa ole ihan noin pinkki, vaan kenkien värinen.

Alanyassa 03/2016
Samalla kun tuttava kävi katsomassa itselleen mahdollista vuokra-asuntoa, niin minä jututin alakerran ravintoloitsijaa. Hän sanoi, että jos vaan mitenkään voit, niin anna kaikki tukesi ravintolalle, sillä nyt on heilläkin tosi kysymyksessä, ja kaikki on katkolla tämän sesongin aikana. Tämäkin iso, ja jo vuosia menestynyt ravintola, on nyt niin rahavaikeuksissa, että useita ruokalistan ruokia ei voida tehdä. Ei ole varaa ostaa kaikkia raaka-aineita. Alanyan turismia on rakennettu systemaattisesti kymmenisen vuotta ja erityisesti uuden kaupunginjohtajan myötä mielestäni todella hyvään suuntaan. Nyt takana on kaksi heikkoa sesonkia, ja moni yritys on taas kaatunut syksyn ja talven aikana. Nyt alkaa olla kova kamppailu henkiinjäämisestä myös vahvempien yritysten osalta. Olisi todella sääli, jos vuosien työ ja todella monien ihmisten työpaikka ja edes kohtuullisen valoisalta näyttänyt tulevaisuus kaatuisi nyt tähän vuoteen.. Ja pelkästään siksi, että alistutaan terrorin aiheuttamalle pelolle. 

Joku hedelmäpuu kukkii, Alanya 03/2016
Siitähän tässä on paljolti kyse. Eurooppalaiset on saatu pelkäämään, juuri niin kuin terroristit haluavatkin. Pelätään yhtä sun toista, ja uutisointi on sitä luokkaa, että "kotona Euroopassa on turvallista ja muualla ei". Kuitenkin Eurooppa ja Suomi ovat yhtä lailla terrorin kohteena, ihan siinä missä Turkkikin. Ei Turkkikaan tänne terroristeja halua, mutta ne eivät kysy lupaa. Eivät ne kysyneet lupaa Eurooppaan tai Yhdysvaltoihinkaan kohdistuneissa iskuissa, tulivat vaan ja tekivät. Pelolla on hyvä hallita ihmisiä. Monelle on tuttu "hajoita ja hallitse" lausahdus, mutta itse asiassa sen on vanha johtamistaidon tekniikka, jos näin voi sanoa. En halua suoda enempää näkyvyyttä noin pahuuden levittäjille, ja jätän tämän näin lyhyeen. Pelätä ja kuolla voi kotonakin, tosin itseään ei myöskään kannata tunkea ihan hulluihin paikkoihin, riskipesiin. Yksityisen ihmisen paras terrorisminvastainen teko on tehdä itse hyvää, uskoa hyvään ja jatkaa elämää.

Ravintolaa, josta aiemmin puhuin, ruoan verran kannatettuamme suuntasin pikaisesti TEB-pankkiin. Tuttavan S-pankin kortti oli mukana mallikappaleena, jotta osaisivat etsiä oikeanlaista korttia, koskapa eilen ongelmaksi jäi se, että puhelimessa ollut mieshenkilö ei hahmottanut millainen korttini on ulkonäöltään. Kortin kanssa hän pläräsi aikansa pankkiautomaatista turvaan otettuja kortteja, ja totesi, että minun korttini ei ole siellä automaatissa, vaan se on tullut ulos seuraavalle käyttäjälle. Pääsi ruma sana ajatusten tasolle, ja suht suuri huoli. No, ensimmäiseksi soitin pojalle, jolla on täydet käyttöoikeudet ja oma pankkikortti juuri tuohon tiliini. Pyysin, että hän soittaa sulkupalveluun nyt, koskapa optimistina en sitä tätä ennen ole tehnyt. Aikaa kuluu, eikä poika vastaa puhelimeen kun yritän soittaa takaisin. Lopulta hän soittaa, ja kertoo, että palvelusta vastasi naisihminen, joka oli todella vihainen ja töykeän oloinen. Sulkupalvelun työntekijä oli ollut kärttyinen siitä, että poika soittaa enkä minä. Lisäksi hän moitti yhdestä jos toisestakin asiasta, ja erityisesti siitä, että heillä ei nyt ole minulle Suomeen mitään virallista osoitetta, jossa asun ja johon kortin voisi toimittaa. Aika terävä havainto. Sukulaisille, tuttaville, valtakirjan omaaville tai ulkomaille sitä ei toimiteta. Ok, en siis tarvitse sitä korttia lainkaan. Tarvitsee vain siirtää rahat pankista toiseen, eikä se ole suuri vaiva.

Minusta ei tule enää ainoankaan pentueläimen kasvattajaa / huoltajaa, eihän. Yliseurallinen ja huomiontarpeinen kissa on tosi rasittava. Sänkyyn, uusimpaan täkkiin hirveän isot pissat tehnyt kissa saa minut suuttumisen partaalle, koskapa tämä paikallisvalmisteinen täkki ei kestänyt 60 C vesipesua, vaan meni lähes käyttökelvottomaksi. Tavaroita siirtelevä ja hukkaava kissa, joka äänekkäästi naukuu, jos jää yksin toiseen huoneeseen, jos kaipaa leikkiseuraa aamuyön pikkutunneilla, tai kun haluaa minut mukaansa myös ulos, ei todellakaan suo sellaista rauhaa ja omaan tahtiin elämistä, jota kirjoitusintoni kaipaa. Ärsyynnyn. Aamulla heitin sen ikkunasta ulos (20 cm pudotus), ettei taas pissi johonkin, ja muutaman kerran toistuneiden ulosheittojen jälkeen yllätyin. Yläkerrassa asuva vuokraemäntäni näki kissan, ja alkoi huudella sitä. Kissa myös selvästi tunnisti vuokraemännän äänen ja meni kutsusta luo. Mummo on unohtanut että hänellä on kissa, tai kissa on karannut mummolta tms. Oli kummin hyvänsä, niin riemusta hypähdellen siivosin kissan talossa olon jäljet, kun se taas häipyi mummon mukaan. Koko päivän olin poissa, ja palasin iltapimeällä puoli kymmenen aikoihin. Kun saan keittiöön sytytettyä valot, niin ikkunan takaa alkaa kuulua karmea naukuminen. Kissa parkuu siellä ja pyytää sisälle. En voinut olla päästämättä. Joko mummo unohti taas kissansa, tai kissa muisti miksi karkasi. Huomenna kysyn mummolta, naapurin tulkkausavulla (alanyanmurre vs. kirjakieliturkki), että mitä tehdään. Jos mummo ei halua hoitaa kissaa, vien sen pieneläinklinikalle odottamaan joko adoptiota tai lopetusta. Minä en ota kissan enkä koiran pentua. Ainoa tosi mielenkiintoinen on aikuinen Maltan vesikoira, tai aikuinen ja itsenäinen kissa ;) . Mieluummin ei kumpaakaan.

Oman tien kulkija
Tänään oli omituinen päivä työasioiden suhteen. Kielivalikoima saa nyt aikaan sen, että joudun suututtamaan useita työn tarjoajia. He nimittäin suuttuvat kun heidän tarjouksensa hylätään. Ja tähän mennessä olen hylännyt kultakaupan tarjouksen, hamam-pomon tarjouksen ja hotellinjohtajan tarjouksen. Kaikki em hylkäsin siksi, että en usko heidän palkka- ym lupauksiaan, ja kaikkein vähiten lupauksiaan työluvan ostamisesta. Ja olen sanonut kysyjille suoraan, että työpaikka on jo tiedossa, lupaprosessi on menossa, ja nyt vain odotellaan. Eivät hekään sen nopeammin sitä prosessia läpi pääse, kuin mitä sairaala pääsee. Katteettomuuksien lupailijoita on paljon, tosi paljon. Päivän yksi kohokohdista oli se, kun naistuttavani ja Muzzi kävivät bisnesneuvotteluja mahdollisesta yhteisyrityksestä. En pystynyt seuraamaan prosessia, vaan toivotin hyvät yöt ja lähdin kotia kohti. Ihan hirveätä vääntöä, mutta onneksi se ei millään muotoa ole minun ongelmani. Tunnen molempia sen verran, että toivotan onnea ja menestystä. Rauhallista ja seesteistä kumppanuutta on turha odottaa, mutta eivät kaikki sellaista kaipaakaan.



maanantai 21. maaliskuuta 2016

Iltatunnelmia Kale-kukkulalta

Ilta alkaa hämärtyä 21.3.2016
Kalen huipun tietä 21.3.2016
(Hukka)Kauraa ja vehnää näkyi Kalen tien varsilla vihreänä
Taurus-vuoristoa ja täysikuu, tai ainakin lähes täysi

Uusi asukki

Hurrja, utelias ja kehräävä kissaeläin
Pitkä kuvaussessio, enkä tuon parempia kuvia saanut meille viime yönä muuttaneesta tiikerin pennusta... hirmuisen vilkas energiapakkaus, joka leikkii kaikella mahdollisella mitä käpäliinsä saa. Nytkin pesukoneesta kuulu jokin sinne kuulumattoman esineen kolina, ja ikkunalaudalta puuttuu jotain, mutta en muista mitä. Pysäytin koneen ja katsoinkin, mutta en viitsinyt purkaa kaikkea ulos, enkä löytänyt sitä siellä olevaa esinettä... vielä. Pesun jälkeen selviää mikä se on. Tavarat muuttavat paikkaansa nopeammin kuin mitä kerkiän niitä järjestellä takaisin. Mattojen suoristamisesta luovuin jo. Keskellä yötä heräsin siihen, että tuo tiikerinpentu iski kyntensä sääreeni, makuupussini sisäpuolella. Siitä päätellen, että se hehkui lämpöä kuin tulikuuma lämpöpatteri, se oli ilmeisesti ollut makuupussissa jo jonkun aikaa. ja tosi pienestä kolosta se on sinne itsensä tunkenut, koskapa suljin pussin hyvin kun yöllä oli kylmä.

Parina iltana olen kuullut vaativaa naukumista asuntoni ulkopuolella, mutta en reagoinut siihen, kun sellaista kuuluu täällä asuessa joka viikko. Eilen aamulla vessaan mennessä säikähdin vessan ikkunassa näkyvää liikettä. Tiikerin pentu yritti tulla hyttysverkon läpi sisäpuolelle. Koskapa pennun turkki kiilsi ja se oli terveen oloinen ja valtavan leikkisä, eikä pelännyt  minua, niin ajattelin, että se on jonkun toisen hoidossa jo. Illalla alkoi ulkoa kuulua taas vaativaa naukumista, joka kävi jo aika surkeaksi yötä kohden. No, päätin, että annan sille naukujalle vaikkapa paistetun kananmunan, koskapa muutakaan sen ruokavalioon sopivaa ei nyt ole tarjolla. Saman tien kun raotin ulko-ovea vähän, tuo tiikerin pentu tunki itsensä oven raosta sisälle ja kiipesi housujen lahjetta pitkin syliini naukumaan. Saman tien se kai haistoin kananmunan, loikkasi lattialle, ja söi sitä paistosta ahnaasti. Kun se oli syönyt ja juonut, laitoin sen takaisin pihalle, sillä tuloksella että valtava naukumiskonsertti alkoi uudelleen. Kurkistin ulos, eikä kukaan huhuillut kissan perään, joten teimme sen kanssa vuokrasopimuksen. Ruokapalkalla se saa hätistellä asuntooni pyrkiviä rottia ulos.

Kello oli jo paljon, ja kaipasin unta, enkä jaksanut keskittyä kissaan sen enempää. Laitoin sille
...minä en suostu poistumaan metriä kauemmas...
villatakin vuoteentapaiseksi ja jätin vessan oven auki siinä toivossa, että se ei kakkaisi ainakaan huoneiden puolelle, vaan hyvällä tuurilla jopa vessaan. Samassa kun minä kämmin vuoteeseeni, tuli kissakin perässä. Käytännössä se seurasi joka paikkaan. Kissan nukkumapaikasta kävimme pitkän taistelun, jonka ensimmäisen erän minä hävisin ihan 6-0. Siitä kertoo jo sekin, että se otus oikeasti löytyi yöllä makuupussini sisältä. Yöllä heräsin pariin kertaan siihen, että tuo suuri saalistaja, herra tiikeri, kuuli rottien liikkeet asunnon ulkopuolelta, ja herätti minut painautumalla niin lähelle kuin vain voi. Mietin, että kissa on pestävä ensitilassa, ja lääkittävä, jos se kerran aikoo tänne muuttaa. Ja näyttää aikovan. 


Voihan olla, että sen on joku heittänyt kodistaan ulos, kun on vilkas eikä enää tosi pieni ja söpö. Pentu tuo on vieläkin, tosin erittäin eloisa, huomiota vaativa ja seurankipeä. Jos sitä ei ota syliin kun se vaatii, niin jo rapsii kynsillään sohvaa tai tuolia tms, tai kiipeää vaatekaappiin katsomaan, että mitä minä sieltä nyt etsin. Hyvin hanakasti se myös kiipeää vaatteita pitkin syliin tai olkapäälle, jos olen seisomassa vaikkapa eteisessä enkä huomioi sitä. Kun tulin tietokoneelle kirjoittamaan, niin sekin tuli, ja yritti ensin nukahtaa tuonne olkapäälleni, mutta siirtyi siitä sitten syliin. Voi olla, että meille tulee vielä haasteellisia päiviä... ihan kuin olisi pikkukakara talossa. Poika, tulepas kylään tänne, niin hankitaan tiikerille passi ja saat tästä kunnon kotikissan XD. Nyt on sekin ihme nähty, että minä ostan kaupasta kissanruokaa, on nimittäin ensimmäinen kerta, ja hyvin näytti kaupan anti kissalle kelpaavan.

TEB-pankissa kävin tänään, ja heidän käytäntönsä mukaisesti kaikki ne pankkikortit, jotka
...kameralla häiritään kesken unien...
jäävät pankkiautomaattiin syystä tai toisesta, tuhotaan. Sain itseni hillittyä pankin tiskillä, vaikka kävi mielessä sekä epätoivoisia että ärtyneitä mietteitä. Onneksi sain asian selitettyä turkiksi, sillä englanniksi ei olisi riittänyt meidän kummankaan kielitaito, ei minun eikä virkailijan. Pääsimme nyt sellaiseen yhteisymmärrykseen, että kyseinen pankkivirkailija soittaa minulle kunhan korttini on pelastettu muiden tuhottavaksi menevien korttien joukosta. Käyn sitten hakemassa sen pankin konttorista. Meneekö siihen viikko vai muutama päivä, sitä en muista tarkemmin. Jotain puhetta oli ensin viikosta, mutta yritin selittää, että menin nostamaan rahaa, koska käteistä rahaa ei ole tällä hetkellä juuri yhtään. Hän lupasi kiirehtiä asiaa.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Hiekkaleikkejä

Kleopatrarannan puisto ja hääpari 03/2016
Kleopatrarannan alkupään puistoissa kuului tänään taas pitkästä aikaa kansainvälisiä kieliä, myös suomea puhui muutama seurue. Tämä morsian taisi hermostua ulkomaalaisten kuvaajien määrästä, tai sitten jostain ihan muusta. Moni ulkomaalainen pysähtyi kuvaamaan heitä samalla kun heidän oma valokuvaajansakin otti kuvia. Morsian oli todella kaunis nuori nainen, ja tuota pukua ihasteltiin siellä isommallakin porukalla. Nuo puistot ovat suosittuja hääkuvauksen paikkoja, ja lähes joak viikko siellä törmää ainakin yhteen kuvattavana olevaan hääpariin.
  
Rannalle olivat ilmestyneet sekä lentopallon pelaajat että rohkeimmat auringonottajatkin, vai pitäisikö sanoa että kylmää pelkäämättömimmät. Tungosta ei vielä ollut hiekalla, vaikkei tuo kuva ihan kerrokaan rantatuolien kansoituksesta. En kehdannut ottaa kuvia rantatuoleissa mahat pystyssä röhnöttävistä auringonpalvojista ilman kuvattavien lupaa, enkä mennyt edes kyselemään kuvauslupia. Ehkä kuvaan sitten joskus, kun itsekin tarkenen olla siellä hietikolla. Tänään kun on sunnuntai, niin monilla ihmisillä oli vapaapäivä, ja puistot olivat täynnään paikallisia.

En muista nähneeni leikkipuistoakaan koskaan noin täynnä. Aikuisia ja lapsia oli jokaisen laitteen ympärillä paljon, vaikka kuva etualalta onkin yllättävän avaran näköinen. Aurinkolasit päässä lähdin kameran kanssa ulos, ja tajusin vasta ensimmäisen kuvan jälkeen, etten näe aurinkolaseilla kameran näyttöä enkä ilman laseja senkään vertaa. Joten nuo on kuvattu ihan tuurilla. Auringonpaisteesta nautin paljon, ja se lämmittää jo hyvin, suojaisilla paikoilla jopa tosi hyvin. Silti aamun vesipullon ostoreissu tuli tehtyä toppatakki päällä, kun aamulla herätessä oli lämpötila +16 C ja kylmä tuuli puhalsi mereltä.

Viime viikolla kadut ovat näyttäneet vielä suht tyhjiltä, mutta tänään oli toisin. Autoja oli liikenteessä lähes kesäisen verran. ja oikeasti sai varoa ja katsoa mihin käveli ja milloin, sillä uudet sähköautot ovat todella hiljaisia, ja muutenkin autot ajelevat liikennesääntöjä varsin vapaasti tulkiten. Poliisitkin olivat mukana liikennettä valvomassa, ja moottoripyöräpoliisit liikkuivat pyörällä hiljakseen puistoissa ja uimarannan kävelyteitä pitkin. Lisäksi rannoilla näkyi nyt yleisesti kylttejä, joissa kerrottiin rannan olevan kameravalvottu. Niin että hyvin olimme suojattuja.

Jäätelökausi on myös avattu, ja huomattu, että suklaajäätelö kädessä bussipysäkillä saa osakseen huomiota niin lapsilta kuin aikuisiltakin. Osa aikuisista katsoo paheksuvasti, en tiedä miksi. Aikuiset kuuluivat sanovan jäätelöä kärttäville lapsille, että vielä on liian kylmä ja liian vaarallista syödä jäätelöä, tulee kipeäksi. No, suomalaiselle tämä on keskiverto kesäsää ;) koska on yli +16 C. Päivällä lämpötila nousi sinne +20 C tuntumaan, ehkä ylikin, mutta ei nuo lukemat vastaa ihan suomalaisia mannerlämpötiloja.

Alanyaan tulo on lisännyt liikkumismääriä ja muuttanut ruokavaliota taas niin suotuisaan suuntaan, että viikossa paino on pudonnut 2 kg. Tuon kunniaksi korvasin yhden kasvisruoan pienellä pähkinärouhesuklaalevyllä, ja viimeiset palat olivat jo vähän vastenmielisiä (hyvä, sillä sitten menee taas helposti pitkä aika ilman suklaata). Harkitsin lenkillä käyntiä ihan tuolla Kalen päällä, tien lopussa saakka, mutta siirsin huomiselle aamulle. Nyt on oikeasti paljon väkeä ja paljon autoja liikkeellä, ja on huomattavasti mukavampaa käydä siellä huomenna, kun ihmiset ovat taas palanneet töihin ja on väljempää.

Oleskelulupahakemuksen teko on mullistunut täysin. Netissä, valtion sivuilla suojatussa
yhteydessä sähköisesti täytettävä lomakkeisto, tai pikemminkin sen kysymykset, ovat aiempaa paljon tarkempia. Nyt kysyttiin mm. paljonko on käytettävissä rahaa, paljonko on kuukausitulot ja mitä tuloa se on, mistä se tulee jne. Kysyttiin myös ammattitutkinnot ja työpaikka, työnantajat ja heidän yhteystietojaan jne. Yksityiskohtaisia kysymyksiä oli todella paljon. Myös valokuvan pystyi liittämään hakemukseen jo nyt. Vakuutusta en ollut vielä ostanut, joten hakemuksen teko jäi siihen kohden kesken. Huomenna on vuorossa ensin TEB-pankissa käynti, ja toivon, että he palauttava pankkiautomaatin rikkoutumisen vuoksi sisään jääneen pankkikorttini minulle, eivätkä lähetä sitä Suomeen. Ja jos saan pankkikortin, niin voin ostaa vakuutuksen. Muussa tapauksessa joudun odottamaan noin viikon, että rahat siirtyvät suomalaiselta tililtä turkkilaiselle tililleni. Vaan mihinkäs tässä on kiire, odotellaan ja katsotaan mitä maailmalla on tarjottavana.

Meillä on täällä tällä hetkellä muuten facebook suljettuna, estettynä, joten kiireisimmät viestit voi lähettää vaikkapa Whatsappin kautta. Ja sähköpostikin kulkee normaalisti.

Puiston vieressä ranta oli kuin hieman isompien poikien tai tyttöjen hiekkalaatikkoleikkeihin valmisteltu. Vain hiekkalelut puuttuivat...

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Pankkiautomaatti!*%¤#!

Aamulla kylmyydestä kalpeana päätän siivota eteisen viimeisen siivousta vaativan kaapin, ajatellen, että siinä sitä lämpiää. Ei lämminnyt, ei, vaan otin puhelun lomailevalle tuttavalle, ja laitoin viestin hamamiin, josko sinne mahtuisi pari naista. Siitä tulikin lähes äkkilähtö, ja hiukan tarvitsi muistella, että missähän kohden kaupunkia se kyseinen hamam nyt sitten olikaan. jostakin hetkellisestä mielenhäiriöstä johtuen pukeuduin vielä pitkään hameeseen, valkoiseen kauluspaitaan ja pitkään villatakkiin. Sitten vaan nätit avokkaat ja jalkaan ja ulos kuvitellen, että nyt on suht lämmin kevätsää. Kalen bussi oli taas sopivasti mennyt 5 minuuttia aiemmin, joten hameen helmat lepattaen kipitin Kalen katuja alas päin, hiukan kun meinasi olla kiire, kun oli tarkoitus ehtiä ajoissa paikalle. Alhaalla ParkHotellin luona sitten muistin vielä, että pankkiautomaatillakin tarvitsee käydä, ja sopivasti oli TEB pankin automaatti siinä kohdalla, joten pukkasin korttini sisään laitteeseen, ja aloin naputella numeroa. Muuten ihan hyvä, mutta automaatti ei reagoinut näppäimiin ja painalluksiin mitenkään.

Näytössä luki selvästi teksti, jossa pyydetään näppäilemään tunnusluku, ja niin tein, ja monta kertaa, mutta tuloksetta. Sitten yritin keskeyttää koko toimituksen, eikä se vieläkään reagoi mihinkään. Lopulta painoin kaikkia  mahdollisia nappeja, ensin kiltisti ja sitten vähemmän kiltisti, ja kun ei kone siihenkään reagoinut mitään, niin "meni hermot lähes turkkilaisittain". Irvistin turvakameralle, puin nyrkkiä pari kertaa, vedin syvään henkeä ja soitin pankkiautomaatin kyljessä kissan kokoisilla numeroilla kirjoitettuun turkkilaiseen pankin palvelunumeroon. Siitäkös se riemu repesi. Siellä nainen puhuu jopa englantia, kunhan on ensin selvinnyt turkinkielisestä automaattinauhasta, ja saanut toisella soitolla valikoitua ja paineltua tarvittavat numerot riittävän nopeasti. Elävä nainen lopulta kertoo, että hoida asia oman pankkisi kanssa, että he eivät voi auttaa millään tavoin. En malttanut olla sanomatta, että teidän kurja peltipankkihan täällä sen minun pankkikorttini vei, ei se minun pankkini vika ole jos tämä teidän romunne on hajonnut. Vuodatukseni varmaan lisäsi (lue: laski) huomattavasti mahdollisuuksiani saada pankkikorttini kyseisen firman Alanyan pääpankista maanantaina pois. Jos he ovat oikein v-mäisiä pilkunviilaajia, niin lähettävät kortin Suomeen, minun pankkini konttoriin Kannelmäkeen, ja oma lentoni Suomeen on vasta marraskuussa. 

Samalla vilkuilin kelloa hermostuneena, koskapa oli jo siinä rajamailla, että ehdinkö hamamiin lainkaan, Ja toisaalta, mikäs kiire minulla sinne on, kun en saanut rahaakaan ulos. samalla tuttava soittaa, että hänkin myöhästyy. Vuodatan koko jutun hänellekin, ja hän haluaa, että menemme silti. Ok, hyppään taksiin, ja yritän samalla hoitaa pankkikortin sulkemista, mutta eihän sekään nyt onnistunut. Turkkilaisesta numerostani ei voi soittaa kyseiseen sulkunumeroon. Samalla käy ilmi, ettei taksi tiedä minne on menossa. Yritän näppäillä kännykässä verkkopankkia auki, ja ilmoittaa sitä kautta, että kortti jäi automaattiin, ja on mahdollista, että joku väärinkäyttää korttiani. Samalla yritän seurata katuja, ja ohjeistaa taksikuskia. Kun pääsen perille, ja tarjoan taksikuskille rahapussissani olleen 100 TL setelin, niin hän katoaa setelin kanssa kuin pieru Saharaan, jättäen onneksi taksin siihen tien varteen. Minä näppäilen edelleen verkkopankkia, koska en löydä ilmoitukselle sopivaa kohtaa sieltä. Kuski tulee, antaa rahasta takaisin, ja minä räpellän edelleen kännykkääni. Kännykkään tuijottaen ja valikoita selaten minä kävelen kuin idiootti keskellä tietä, liikenteen seassa, kohti hamamia.

Olin varannut hamamin toista etunimeäni käyttäen, toivoen, ettei omistaja tunnista minua entiseksi info-työntekijäkseen. Aika epätoivoinen toive, ja turha. Kahden vuoden jälkeenkin hän tunnisti heti, vaikka en työskennellytkään heillä kauaa. Halusin kuitenkin juuri tähän hamamiin, koska tämä on oikeasti ammattilaisten tekemää, hyvää työtä, eikä mikään massa-turisti-hamam. Ja ennen kaikkea tämä on Alanyan puhtain hamam. Tuttava oli jo oman palvelunsa valinnut ja maksanutkin, kun minä vasta suljin pankkiohjelmaa. Hamamin sisääntulo oli uudistunut, samoin hierojakaarti oli saanut uusia jäseniä. Ja olipa henkilökunnalla aika vaikuttava kielivalikoima nykyään, uutena mukana oli myös ranska. 

Samalla kun tuttava pyöritteli ympärilleen jo pyyhettä, naureskelin minä kertakäyttöbikineille. Ne näyttivät hassuilta, mutta arvostin niitä paljon, koska nyt ei tarvinnut tuhota omia bikineitä öljyllä. Löylysaunaan istahdin suosiolla alalauteille, tuttavan kiivetessä urhoollisesti ylös asti. Kun näimme, että käytävässä liikkuu kiiltokuvankaunis, pitkä mies, ja noin puolitoista metrinen, kalju ja pyöreähkö mies, niin tuttava siinä sitten kävi arvuuttelemaan kumpi omalle kohdalle osuu. Molemmat olivat juuri niitä uusia hierojia, joita en ole tässä hamamissa aiemmin nähnyt. Ja fiksuna naisena tuttava paineli saunan ovesta ulos juuri silloin kun kiiltokuvapoika tuli kohdalle, ja sai kuin saikin hänet pesijäkseen ja hierojakseen. No, vaihtoehtona oli myös kaksi naishierojaa. Olin hyvilläni kohdalleni osuneesta hierojasta, sillä hänellä oli taitoa löytää selän jumittuneet kohdat, ja hän tiesi mitä teki. rentouduin sen verran, että unohdin jopa sen pankkikorttiepisodin hetkeksi. Kyllä hamamissa käynti on sellainen rentoutus, että olisi hyvä ottaa se tavaksi, vaikka edes kerran tai pari kuukaudessa. Suosittelen.

 Täällä on parhaillaan kunnon ukonilma. Salamoi, tuulee kylmästi, vettä tulee ajoittain lähes vaakasuoraan ja paljon. Salamointi on vilkasta ja taivas välkkyy vähän väliä. Tuo ukkosen voimakas ja kumea jyrähtely kuuluu niin vahvasti, että tuntuu, kuin koko talo tärisisi jyrinän tahtiin, vaikka eihän se sitä tee. Veden lotinaa kuului välillä vahvastikin sisälle, juuri nyt ei kuulu mitään niitä ääniä. Ihailen niitä valokuvaajia, jotka ottavat salamointikuvia. Itse en himoitse kyseisiä kuvia ihan niin paljoa, että lähtisin tässä ympäristössä ulos, tuohon säähän kuvaamaan. haaveilen vaan, että joskus on parveke tai terassi niin, että sen suojista voi kuvata sääilmiöitä, myös salamointia. Toisaalta en osaa salamakuvausta, eikä minulla ole siihen mitään erityistä "laitteistoakaan". Ihan kiva on katsella toisten ottamia kuvia. Itse voin  nauttia ukkosmyrskystä kotisohvalla katsellen ja kuunnellen.

 Tuttava nauttii