maanantai 23. tammikuuta 2017

Kevätkurittomuus lähestyy

Alanyan sataman kalastajaveneitä iltavalossa 22.1.2017
Opiskelen uusia turkinkielen sanoja, ja toisinaan pienikin sanakirja on hyvin hämmentävä kokemus. Suomi- turkki-suomi -sanakirjassa tuli vastaan sana kielevä. Se on siis suomea, mutta en minä tiedä mitä se tarkoittaa, vaikka sanavarastoni onkin omasta mielestäni kohtuullisen laaja. Voin arvailla mitä se voisi ehkä olla, mutta täytyy myöntää, että ne ovat vain pelkkiä arvauksia. Sana kielevä ei sano minulle yhtään mitään. Ehkä se tarkoittaa puheliasta, mutta miksi ihmeessä joku vaihtaisi sanakirjaan puhelias-sanan tilalle sanan kielevä. Netin käännöspalvelu antaa vastaavalle sanalle suomennoksen kielinen. Ei helpota sekään yhtään. Kun turkinkielisen sanan dilli, josta siis on kyse, kääntää englanniksi, niin vastaus on multilingual. Kaiken järjen mukaan siis multilingual = kielevä... huh huh. Multilingual -sanan ymmärrän monikieliseksi, jolloin kielevä myös tarkoittaisi monikielistä? Se ei kuitenkaan kuulosta siltä, vaan menee omassa ajattelussani samaan sarjaan sanojen hurme, rössypottu ja tirppa kanssa, eli vanhoja ja alueellisia. Uudeksi sanaksi en sitä usko. Voin olla asiassa täysin väärässä, muttei se haittaa pätkääkään. Kaikkea ei tarvitse tietää, mutta sanakirjan suomenkielen osiota olisi sentään kiva ymmärtää.

Turvallisesti muurien suojassa, Alanya 22.1.2017
Yläkerrassa on vähintään kolme naista lapsilaumoineen paikalla, ja ihan helvetinmoinen riitely ja mekastus. Tuota mekkalaa on jatkunut nyt pari tuntia. Muijat huutaa välillä vuorotellen ja välillä yhtä aikaa. Ovet ja huonekalut paukkuvat. Lapset mekastavat siinä välissä, aistien tietysti kireän ilmapiirin. Liekö riitaisan iloinen jälleennäkeminen anopin tai oman äidin ja sisarusten kesken, sillä kyllä siellä välillä joku nauraakin. Vaan harvoin tässä talossa on tuollaista älämölöä, onneksi.

Tänään on tullut istuttua koneella aivan liikaa, koko päivä. Edes ruokaa en muistanut laittaa, enkä kyllä paljoa syönytkään... sen sijaan tekstiä on korjailtu ja kuvaa valittu. Kuvan valintaan ja muokkaamiseen meni itse asiassa tuntikausia. Ja vastineeksi tekisi mieli marmattaa niskakivuista yms. mutta jätän ne nyt vähemmälle. Totean vain, että mitään en ole oppinut ergonomisesta istuma-asennosta, silloin kun sitä olisi tarvis toteuttaa omakohtaisesti. Toisen asennosta on helppo katsoa, mutta mutta... ehkä joskus itsekin.

Niin että eipä tässä päivässä sitten mitään muuta julkisesti kerrottavaa ollutkaan;  Ei edes puhelinkaan soinut. Tasaisen rauhallista, tylsän ihanaa elämää tässä vain pyörittelen, sellaista, jossa ei satu eikä tapahdu. Kaksi päivää olen kirjan aikataulusta myöhässä, vaan odotas, kun saan sen käsistäni eteenpäin. Sitten on taas aikaa ja tapahtumia.  Jestas, että tämä vaihe on ollut tylsää, kurinalaista puurtamista, ja sen loputtua sille tarvitaan vastapainoksi jotain riittävän hulvatonta. En vain vielä tiedä mitä, mutta kevätkurittomuus kutkuttelee jo mahanpohjassa. 😁 Jos ei luontaisesti tapahdu mitään, niin ei se haittaa, laitetaan tapahtumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.