tiistai 17. tammikuuta 2017

Mustasukkaisen hulluudesta

Turistiräpsy Alanyan satamasta xD 14.1.2017
Illalla vähävoimaisena toipilaana päätin käydä katsomassa tanssitunnilla, sillä tiedän opettajan ohjaavan uutta koreografiaa nopeaan tahtiin. Paikan päällä kävi ilmi, että 1/3 porukasta on influenssan kourissa, tai toipilaana, niin myös opettaja. Siksikin ohjelmassa oli heiman rauhallisempi koreografia. Olin varustautunut sivustakatseluun, en tanssimiseen, siis järjellä. Henkisesti asia onkin ihan toisenlainen. Tanssinopettajan pitäminen pois tanssilattialta hyvän musiikin soidessa vaatii hieman enemmän, kuin jalassa olevat "kumisaappaat". Sadenilkkurit oli hankalat, sanoisin jopa että ******, mutta hillitsivät ne hieman; jätin kaikki grand pliet demiksi, ja ope vaan nauroi, kun muisti mitä olimme puhuneet sivustakatsomisesta.

Joten kun tunti lopulta loppui, ja raahustin tosi väsyneenä ja hikisenä bussipysäkille, niin oli hiukan voitonriemuinen olo. Vielä ennen kotiin pääsyä muistin marketin kohdalla, ettei kotona ole juomavettä, eikä mikään firma toimita näin myöhään, joten ei muuta kuin markettiin ja 10 litran pullo mukaan. Sitä ylämäkeen raahatessani hiipi sellainen pieni ajatus mieleen, että olisin voinut valita myös pienemmän ja kevyemmän pullon... sen sijaan piti ottaa suurin mitä ne myyvät, ja ärtyä lopun mäkiosuudella moneen kertaan.  Kun siihen vielä lisättiin mustasukkainen "missä olet, mitä teet, oletko jo kotona" teksiviesti kesken rankinta mäkiosuutta, niin lopputulos ei ihan mennyt parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikki väsymys ja ärtymys purkaantui lankoja pitkin sille onnettomalle typerykselle, joka sen viestin erehtyi laittamaan. Ja koska enenevässä määrin ajattelen, että hän on onneton typerys, niin jotakin muutakin on pielessä, kuin pelkästään väsymys.

Muutenkin olen menettämässä kärsivällisyyteni tuon tyypin kanssa. Hän muotoili itse asian niin, että haluaisi kietoutua ympärilleni ja suojata minua koko maailmalta, koska rakastaa niin paljon. Hän haluaisi minut valvovien silmiensä alle "häkkilinnuksi".  Vaikka tuossa aiemmassa lauseessakin on jo kaikki ahdistusta aiheuttavat elementit, niin sen lisäksi hän on nyt niin mustasukkainen, että minä näen punaista. Keskustelustamme ei tule enää mitään, kun vastaan aina provosoivasti. Esim. eilen, kun hän soitti ties monennenko kerran: MIssä olet - Istanbulissa (Alanyassa, lähellä kotia). Oletko Alanyan keskustassa -kyllä (en, vuoriston reunamilla). Mitä teet -kannan 10 litran vesipulloa kotiin ihan itse, kun ei kukaan tarjonnut apuaan (olisit voinut auttaa). Vaan kun puheluita tulee ihan jatkuvasti, viestejä tulee sellaiset 40-50 per päivä, ja aina se kaikkein tärkein asia on selvittää missä olen, mitä teen ja kenen kanssa, ja olenko varmasti kotona, olenko ihan varmasti yksin siellä, voidaanko kesustella videopuheluna... taas kerran koen ymmärtäväni, miksi tältä on muija lähtenyt aikanaan.

Alanyan satamasta 14-1-2017
Eilen hän olisi puoliväkisin saatellut minut tanssitreenipaikalle, koska ei tiedä missä se on, ja ennen kaikkea ei tiedä keitä siellä on. No, ei onnistu minun kanssani. Mutta keskusteltuani opettajan kanssa 5 min treenipaikan portilla, alkoi tulla sellaisia vistejä, että hän on ilmeisesti seurannut minua. Samoin, kuin seuraa facebookissa. Aina kun ilmestyn sinne, niin hänkin aktivoituu, ja hänen kanssaan pitäisi keskustella koko ajan, ihan mitätöntä puppua tai typerimmistä typerintä tarrojen lähettämistä, jos ei muuta. Shit. Loppuillan kruunasi se, kun hän erehtyi kysymään, mitä tunnen häntä kohtaan juuri nyt, ja kysyi sen tietysti juuri pahimmalla hetkellä. Luuli saavansa vastaukseksi palavan rakkaudentunnustuksen, vaan kun sitä ei tullut, niin iski uhmaikä ja mökötys. En aio valehdella tunteistani, ja tiedän, että tuo tie on nyt katsottu loppuun; ei tuo tuosta enää paremmaksi muutu, kun toinen muuttuu koko ajan entistä mustasukkaisemmaksi.

Eräänä aiempana iltana, kun olin aistivinani, että hän itse seuraa minua, niin poikkesin ihan tahallani Abon luo hotellille. 15 sekuntia ehdin olla sisällä, kun puhelin alkaa suoltaa tekstiviestejä, ja puhelukin tuli, kun en viesteihin heti vastannut. En vastannut myöskään puheluun, vaan odotin, mitä hän seuraavaksi keksii. Viiden minuutin jälkeen tuli sisälle myös tuttu kampaaja, ilmeisesti vaan varmistamaan, että keitä siellä on ja mitä siellä tapahtuu. Kampaaja oli tullessaan hyvin hämmentynyt, kun siellä olikin keskenään keskustelemassa useampia ihmisiä, enkä ollutkaan kahden hotelinjohtajan kanssa.

Tuo sairaus on lähes toivoton, vaikka kyseinen ihminen kävisi kunnon terapiassakin, ja ilman terapiaa mustasukkaisuutta sairastavan ihmisen kanssa eläminen on silkkaa väkivaltaa, enenevässä määrin. Eli siis ihan arvotonta elämää. Ja niille, jotka ymmärtävät ainoastaan fyysisen väkivallan, muistutan, että väkivaltaa on hyvin monenlaista, alkaen vaikka ideologinen, hengellinen, henkinen...).  Minun mielestäni parisuhde sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen kanssa kannattaa lopettaa, aina. Joiltakin se tulee esille nopeammin, joiltakin hitaammin, mutta se on täysin toivoton tauti joka tapauksessa. Sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ei seuraa mitään hyvää, pikemminkin maanpäällinen helvetti. Ja helvettiin ehtii kyllä sitten aikanaan, turha siellä on ennenaikojaan kärvistellä. On olemassa myös vaihtoehto, elämä, jota voi elää hyvää tehden ja elämästä nauttien.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.