torstai 12. tammikuuta 2017

Ne olursa ol

Luonnon hienoja, vahvoja väriyhdistelmiä on saanut ihailla edelleenkin. Turkoosina kuultavan meren päällä matalalla
Alanya, Kleopatrarannalta no 18 tunnelille päin 11.1.2017
roikkuva violettia, tumman siniharmaata ja joitakin valkoisia reunuksia kantava pilvi näyttää silittelevän seitinohuella harsolla Kale-kukkulaa. Tämä on kyllä jollekin luontovalokuvaajalle unelmapaikka näin talviaikaan, enkä nyt tarkoita itseäni, vaan luontovalokuvaajia. Ei ole liikaa valoa, vaan taaskin on ollut koko päivä hyvä valo, päivän mittaan valon sävyjä sopivasti vaihdellen. Ja myrskybongarille myös helppo paikka. Ei tarvitse ajella satoja kilometrejä mihinkään päin, vaan tähän ne tulevat päälle, niin isot kuin vieläkin isommat myrskyt. Mereltä näkyi tänäänkin pienen pieni tornadon tapainen pilvimuodostelmassa hetken aikaa, onneksi juuri silloin, kuin ihailin parvekkeelta maisemia (enkä istunut tv:n ääressä). Salamointiakin pystyisi kuvaamaan omalta parvekkeelta, tällä viikolla lähes joka päivä. Tämän köyhän kirjoittajan kalustolla ei kuitenkaan kuvata mitään salamointia, ellei käy älyttömän hyvä tuuri.

Niin, vettä tulee edelleen, ja ajoittain sitä tulee paljon, niin kuin Välimerellä ajoittain tulee. Juu, ajoittain pitkin
Ranta pääsi yllättämään 100%sti, tai meri. 11.1.207
päivää, lähes joka päivä nyt viime viikkoina, tähän mennessä. Kesä toukokuulta marraskuulle oli tosi kuiva, joten jokainen pisara on tullut luonnolle tarpeeseen, ja oletettavasti sataa vielä seuraavankin jonkun aikaa. Pitkä sääennuste näytti huomiselle ja ensi viikon lopulle puolipilvistä, ilman ainuttakaan pisarankuvaa :)) . Joten huomenna jopa minä saatan hinautua torille hakemaan jotakin purtavaa, jota myös ruoaksi kutsutaan.

Nälkä ei ole vielä palannut, siis ruokahalu, eikä pahoinvointi ole poistunut. No, tuorepuristettu sitruunamehu 😆 jonka päätin vitamiinien toivossa juoda puoliväkisin, ei ollut ehkä viisain vaihtoehto, vaan kun muut hedelmät on syöty, eikä muu maita. Kuumeen oletin jo olevan täysin pois, mutta vielä tänäänkin nousi lämpö hieman kuumeen puolelle. LÄhes kaikki tuttavat, joihin olen ollut yhteydessä nyt lähipäivinä, ovat myös influenssan kourissa. Tehokas tauti. Ja yläkerrastakin kuuluu armoton yskiminen, eivätkä naisetkaan ole huutaneet koko viikolla, vaan vielähän tätä viikkoa on vähän jäljellä, niin että ehtii sekin tilanne muuttua.

Lopuksi vähän aurinkoenergiaa, 11.1.2017
KOtona vuotaa keittiön pesualtaan viemäriliitos alakaappiin, mutta en kehtaa pyytää tänne ketään sitä korjaamaan,  ennen kuin olen jaksanut siivota. On villakoiranpoikasia, ja ehkä oksennuksen lemua edelleen. Keittiön työtaso on täynnä tiskejä, ja parvekkeelta keskelle olohuoneen lattiaa pelastettu pyykkiteline kuivine pyykkeineen odottaa viikkaajaa. Niin, että näin meillä. Mitään en vaan vieläkään jaksa tehdä, joten olkoon ja odottakoon kaikki ei-välttämättömät toimet, että tauti on kokonaan pois ja voimat palaavat. Ei kai siihenkään enää montaa päivää mene.

Turkinkielen kuullunymmärtämistä olen sen sijaan tänäänkin harjoitellut 4 x 2 tuntia 40 minuuttia, kun olen katsonut atv:n nettisivuilta Aşk ve Mavi sarjat osat 6-10. Olen siis valmis huomiseen 11:een osaan 😊. Sen jälkeen onkin paluu arkeen, sillä osa 11 ilmestyy huomenna uutena, ja seuraava tullee sitten joskus, olisiko viikon päästä... vaan kyllä on päästävä Kappadokiaan. Tiedän jo pari paikkaa, mitä sieltä kaupungilta haluan nähdä, kaiken sen luonnonpuistoalueen lisäksi. Ja olikos se uusi löytö, maanalainen, iso kaupunkikin juuri tuolla -en muista, enkä nyt jaksa tarkistaa, jaarittelen vaan.

Silloin, kun minä olin nuori, niin jaarittelevia vanhempia ihmisiä istui joka mutkassa, jaarittelemassa jonkun kanssa, ja se oli ihan ok. Nykyään sekin on toisin. Jaaritellaan silti, toisinaan, tai vaikka joka päivä. Tekee sekin hyvää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.