tiistai 3. tammikuuta 2017

Oikea Ihminen

Tunteiden näyttäminen.
Yhtä kirjava j aaurinkoinen, kuin monen tunnemaailma.

Joillekin suomalaisille tuo sanapari vastaa kirosanaa. Kaikkein suurimpana erona suomalaisen ja turkkilaisen kulttuurin kohdalla koen juuri tunteiden näyttämisen. Siksi siitä puhutaan muutama sana nyt.

Itsekin olen kasvanut lapsuuteni kodissa, jossa tunteita ei näytetty, jollei lasketa sitä, kun kuuntelin oven raosta isän ja parin tuttavamiehen ryyppyillan itkijäisiä. Eräs miehistä alkoi aina humalassa itkeä. Aina. Naurunkin muistan niistä illoista, mutta se oli jotenkin surullista naurua, ainakin sivusta seuranneen lapsen mielestä. Tähän perään kirjoitin pitkästi tekstiä, mutta ei se tähän sopinut; oli liian "jotain". Niin, suru, kateus, viha ja pelko, niitä sai näyttää kun oli tyttö, mutta poika ei saanut näyttää edes surua eikä pelkoa. Ankeaa. Ja älyttömän surullista. Eikä se ollut pelkästään meidän talomme, tai kulmakuntamme tai paikkakuntamme tapa, vaan jossakin mittakaavassa laajempikin tapa.

Silloin, kun aloitin opiskelut Tampereella, niin vastaani tuli aivan uusi maailma monenlaisine tunteineen ja vivahteineen. Juuri, kun opin tunnetavoille, niin tulin menneeksi naimisiin Keski-Pohjalaisen miehen kanssa, ja se muutti taas kaiken. Vain kateus, viha ja pelko olivat taloudessa näytettävät tunteet, ja pelkokin vain naisille. Aikaa oli kulunut yli 20v ja silti tilanne oli tuo. Niinhän siinä kävi, että en enää sopeutunut tunteettomaan elämään, kun kerran tuntemisen makuun olin päässyt. Nyt tiesin mitä kaivata. Tiesin, mitä puuttui, ja mitä en voisi saada, jos jäisin.

Eron jälkeen oli ihana kasvattaa kahta tuntevaa lasta, ja kasvattaa heitäkin näkemään ja kokemaan tunteita, suhtautumaan niihin luonnollisella tavalla. Niin, kunnes alakoulussa opettaja huomautti minulle, että lapsesi eläytyy videoihin joita katsomme, hän itkee ja nauraa yms. Niin, että mikähän tässä nyt on ongelma? Olisi pitänyt katsoa videoita niin kuin muutkin, täysin hiljaa ja ilman näkyviä reaktioita. Voi JumalAuta, siis oikeasti, auta tätä yhteiskuntaa. Elettiin kuitenkin jo vuotta 2003 tai 2004, ja kokenut alakoulun opettaja ohjeistaa minua äitinä siihen, että lapsen tunteet eivät saa näkyä koulussa.

Alanya, Damlatas, 1.1.2017
Nyt vuonna 2016 olin tilanteessa, jossa tarvitsi selittää täysi-ikäiselle lapselleni, että tunteet ovat normaaleja, ne kuuluvat elämään, ja myös tunteiden näyttäminen kuuluu elämään. "Joku" oli häiriintynyt siitä, kun hänestä onneksi edelleenkin näkyy ulos erilaiset tunteet. Ne näkyvät hyvin hillitysti, mutta kuitenkin onneksi näkyvät vielä. Olen ylpeä siitä, että hän on normaalisti tunteva, eikä mikään tunnevammainen. Tunteettomuus ei ole tervettä, kysykää vaikka ruotsalaisilta. Siellä on lähin tunteita ilmaiseva kansaunta. Toisellekin aikuiselle lapselle olen saanut moneen kertaan vahvistaa sitä, että naura vaan, itke vaan, rakasta, kaipaa yms. Tunteet eivät ketään riko, vaan tunteettomuus, tunnekylmyys, ja niiden aiheuttama tyhjiö. Tyhjyyden keskeltä on helppo sallia itselleen vihan tai katkeruuden tielle lähtemisen, kun ei tiedä paremmasta. Ei osaa kaivata sellaista, jonka hyvyydestä, tarpeellisuudesta tai hyvää tekevästä vaikutuksesta ei tiedä. On vaikea osata rakastaa, jos ei ole koskaan kokenut rakastetuksi tulemista, rakastumista tai rakastamista, tai edes nähnyt mallia omassa kodissaan.


Suomessakin on jo onneksi tunneilmaisultaa terveitä perheitä, joissa nuo vanhat perinteet eivät enää toistu. SIlti esim. tiettyjen uskonnollisten ryhmittymien sisällä, sekä alkoholisti- ja väkivaltaperheissä ongelmaa on edelleen.

Turkissa tunteet ilmaistaan paljon avoimemmin. Muutamien idästä tulleiden tuttavien perheissä näen täälläkin, kuinka isät kieltävät esim. poikalapsiltaan surun ilmaisemisen, mutta enemmistö tutuista perheistä ei toimi näin. Suomalaiset voisivat oppia avoimempaa tunneilmaisukulttuuria monelta muultakin maalta, ja erityisesti myös Turkista. Ihminen on tuntevaksi tehty, eikä se ole Luojalta mikään virhe, vaan viimeisen päälle hyvin suunniteltu teko. TUnteettomat ovat koneita tai terapian tarpeessa olevia ihmisiä. Tunteva ihminen on Ihminen, jolla on mahdollisuus olla onnellinen.

4.1.2017 lisätty linkki, joka osuu aikalailla samaan teemaan, tunteisiin.
huffingtonpost.com/entry/artists-sensitive-creative_us

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.