maanantai 2. tammikuuta 2017

On huoletonta olla Ei Kukaan

Alanyan Tosmurista taas, siinä on hyvä sääkuvauspaikka 2.1.-17
On tullut huono tapa sulkea herätyskello aamuisin, kuunnella sataako ulkona kaatamalla vai ei, ja sateen ropistessa jatkaa unia. Melko takuuvarma unienjatkokonsti, ainakin viimeisen viiden viikon ajalta. Tänäänkin heräsin vasta sitten, kun naapurin mamma sai jonkun raivokohtauksen, ja huusi jollekin suoranaista kimityshuutoa. Eikä se aamuun loppunut, vaan se on toistunut aika ajoin pitkin päivää, aina iltayhdeksään asti. Pysytään täällä ruodussa ja järjestyksessä kaikki sivullisetkin. Talossa on käsittämättömän huono äänieristys, eivätkä kaikki sitä välttämättä edes tiedosta. Ennen minua tässä on ollut joku yksin asuva yliopisto-opettaja, eikä hänkään todennäköisesti ole paljon itsekseen puhellut, ainakaan kovin suureen ääneen. Ja minäkin puhun vain skypepuheluita muutaman kerran viikossa, eikä niissäkään tarvitse paljoa ääntä käyttää. Joskus harvoin ruotsalais-norjalaisten tuttujen naisten kanssa saatamme vähän innostua, ja äänenvoimakkuus nousee, mutta hekin ovat täällä vain harvoin. Niin, että naapuri ei välttämättä edes tiedä, että heidän avioriitansa kuuluu tänne, ja toiseenkin naapuriin lähes sanatarkasti. Lupaava alku uudelle vuodelle, siis suhteen osalta.

Alanya Sekerhanemahallesi 2.1.2017
Tuosta hiukan toisenlaiseen sanomiseen. Koskapa Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ovat nyt aikalailla vihapuheen kyllästämiä, niin tein päätöksen itsekin liittyä siihen "älä jaa vihapuheita eteenpäin" -projektiin, jota on nyt mainostettu. Itseeni kohdistuvista vihapuheista sen sijaan teen rikosilmoituksia entiseen malliin, eli siihen käytäntöön ei tule muutosta. Katsotaan mitä päätös tuo tullessaan.

Tänään täällä Alanyassa kuulemma järisi maa. Tämä on jo toinen kerta kolmen kuukauden sisällä, kun on kohtuullisen voimakas, ja ihmisiäkin säikytellyt maanjäristys Alanyan keskustassa... ilman että edes huomaan. Henkilö- ja omaisuusvahinkoja järistyksestä ei aiheutunut. Edellisen kerran kun maa järisi täällä, lokukuussa, istuin bussissa matkalla Kalelle, Tänään olin kyllä ihan kotona, tuolissa läppärin ääressä... Ei vaan ole mitään havaintoa koko 3,7 magnitudin maanjäristysestä. Tässä on linkki kahden eri lehden artikkeliin Gercek Alanya, ja Alanya Adres. Mm. sähkösopimusta tehdessä piti ottaa myös maanjäristysvakuutus omalta osalta, vaikken edes tarkasti ymmärrä, että mille se on. Ehkä hallinnoimani asunnon sähköjohdoille... todellakin ehkä. Johonkin sähköntoimituksellisiin sähköjohtoihin tms se joka tapauksessa liittyy. Asia ehkä selviäisi, jos viitisin lukea sen vakuutuskirjan, mutta on sen verran vierastermistä turkkia, että ei yhtään huvita alkaa sanakirjan kanssa tavaamaan sitä. Pitäydyn täysin olettamuksien ja epätietoisuuden varassa tässäkin asiassa, eikä se haittaa pätkääkään.
Kalelle. Luonnonilmiöt ovat kiehtovia, erityisesti myrskyt. 2.1.-17

Nykyään, kun kaikki tietävät niin valtavan paljon kaikesta, ja ovat monen eri alan, ja erityisesti argumentaation, täysoppineita asiantuntijoita, niin on helpottavaa olla "ei-mitään". Kun ei ole  mitään, niin ei ole myöskään stressiä siitä, että pystyykö täyttämään korkea-arvoisen tai muutoin äärettömän tärkeän tehtävänsä, pitämään (vaali)lupauksensa, olemaan täydellisen huoliteltu ja edustavan kaunis, sulavasanainen ja älykäs. Ei. On järisyttävän vapauttavaa, kun voi olla ihan niin tyhmä ja tomppeli, kuin mitä nyt luontaisesti sattuu olemaan, tai näkymätön tai tyrkky, wannabe tai evvk. Tai sitten se epek.

Aamuisin ei tarvitse edes katsoa peiliin. Bussissa istuessa huomaa kyllä, jos on tukka huonosti, katseista nimittäin. Eikä Suomen muodistakaan tarvitse välittää vähääkään, koska ei se täällä päde. Täällä lähes kaikki on muotia, joten on loppujen lopuksi  ihan sama miten pukeudut, kunhan pukeudut. Rahankaan suhteen ei ole niin nuukaa mistä se tulee, kunhan sitä tulee sen verran, että asumis- ja ruokakulut hoituvat. Ainoastaan maahanmuuttovirasto kysyy tulojen lähdettä kerran vuodessa, ainakin näin yksin asuvalta naiselta. Lapset kysyvät korkeintaan "onko rahaa". Niin kysyvät seuraan lyöttäytyvät miehetkin, mutta heistä on helppo päästä eroon sanomalla "ei ole". Päivät pitkät voi siis tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa, olettaen, ettei tarvitse tehdä töitä vähintään kahdeksaa tuntia päivässä hankkiakseen elantonsa. On yllin kyllin aikaa harrastaa ja opiskella. Täälläkin on
Sisempi kaari Salı Pazarın kohdalla 2.1.-17
opiskelumahdollisuuksia vaikka millä mitalla, ikään katsomatta. Urheillakin voi. Monena päivänä tekisi mieleni laittaa lenkkarit ovesta ulos, ja sanoa niille, että käykääpäs nyt kiertämässä vähintään viiden kilomerin lenkki, ei se pieni sade mitään haittaa. Samalla voi itse olla kotona, koska ei yksinkertaisesti ole mitään paineita olla mitään, tai kukaan. Voi kaikessa rauhassa olla ihan vaan Minä.

Jos olitpa sinä sitten sinä tai kulissi-sinä, niin sen kun olet vaan mitä haluat, se on sinun valintasi. Tässä vastavuoroisessa maailmassa ne, joita arvostat sellaisena kuin he aidosti ovat, pystyvät myös arvostamaan sinun aitoja puoliasi.

Ja kun olet tarpeeksi vahva, niin väärät tyypit eivät edes uskalla tulla luoksesi. Pätee erityisesti miehiin. Norjalainen tuttava sanoi sen niin, että kun aurasi on tarpeeksi vahva, niin se työntää väärät tyypit pois luotasi. Onko sitten tarpeen joskus hylkiä joitakin, tai karkottaa joitakin? On. Kaikkien seura ei tee hyvää. Jotkut saavat itsestä esiin aina vain pahimmat puolet, toiset taas ne parhaat puolet. JOten tuostapa on helppo valita.

Ja kun katsot tuota sateenkaaren päätä, niin tiedät missä on aarre. Sateenkaaren pää oli tarkalleen Salı Pazarın kohdalla. Sinne siis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.