lauantai 14. tammikuuta 2017

Rantapummin näköinen mies

On meillä vaan ihana kaupunginjohtaja, en muuta sano. Monessa muussakin asiassa arvostan häntä paljon, mutta myös tässä. Monet perheet ovat poikkeuksellisen läheisen ja poikkeuksellisen runsaan lumimäärän takia käyneet lähivuorilla leikkimässä lumella. Kaikki eivät sinne kuitenkaan pääse. No, asiaan on helppo ratkaisu. HUomiseksi kaupunki on tilannut neljä kuorma-autollista lunta satamaan, ja kaupunginjohtaja Yucel kutsuu ihmisiä huomenna, sunnunaina kello 11 heittelemään lumipalloja kanssaan. Lumipalloja saa heitellä ihan luvan kanssa satamassa, toriaukiolla, vesiputouksen edessä... siis Bistro Bellmannin vieressä. Linkki Alanya Adres lehden juttuun on tässä.

Ihan vaan pikakommentti tästä influenssa-mahatautikombinaatiosta (taimikäsenytlieneekään). LÄhipiiri on jo niin huolestunut, että olisi hinannut äsken päivystykseen, mutta itse päätin, että alkuviikkoon asti katsotaan, ja sitten menen vaikka salmonellatesteihin, jos sama jatkuu. Juu, söin normaalia ruokaa ekan kerran sunnuntain jälkeen tänään illalla, ja se, mitä siitä seurasi, ei houkuta pätkääkään syömään mitään appelsiinia kummosempaa seuraavaan pariin päivään. Pienestä kadunvarsimarketista, jossa latasin matkakorttia, löytyi yllättäen myös kaurahiutaleita, joten huomisaamu aloitettaneen niillä. Se tästä. Mitä hartaimmin toivon, että menisi jo ohi, kiitos. Sivuhuomiona: Yläkerrassa kuuluu joku oksentavan...

Sitten ulkonäköasiaa. MItä ajattelet miehestä, joka liikkuu kaupungilla ihan rantapummin näköisenä? Entäs silloin, kun hänen seurassaan liikkuu myös eurooppalainen nainen, ihan tavallisella nilkkurit, farkut, toppatakki, pipo -varustelulla? Kyllä sai tänään taas katseita osakseen, ja paljon. Osalla naamasta näkyi inhotus, osalla halveksunta. Tutun oloinen meitä vastaan tullut mies katsoi minua melko säälivästi. Moni nainen käänsi päänsä kanssakulkijalleen, ja alkoi selittää jotain. Mielenkiintoista.

Kun näet kadulla ihmisen, niin mitä varmaa voit päätellä hänen vaatteistaan? -Et yhtään mitään.
Kun näet kadulla kahden ihmisen kävelevän rinnakkain, niin mitä voit varmuudella sen perusteella päätellä heidän suhteestaan? -Et yhtään mitään.
Miksi ihmiset sitten tekevät ensinäkemältä vaikka minkälaisia olettamuksia, joita sitten pitävät eriasteisesti totena? -Koska eivät ajattele loppuun asti.

Tuo kanssani kaduilla palan matkaa kävellyt henkilö tuli suoraan töistä, yllään vaatteet, jotka palvelevat häntä hyvin hänen työympäristössään. Rantapummi-ulkonäöstä huolimatta hän on varakas yrittäjä, tosin omaan ulkonäköönsä hän ei satsaa osin siksi, kun muija on jättänyt pari vuotta sitten, eikä ole ollut syytä laittautua komeaksi. Vaimo kun kyllästyi siihen, että sai viettää kaikki ajat yksin kotona, ja odottaa työnarkomaania töistä kotiin. Kiikuin siinä pyörtymisen rajamailla juuri heidän marketissaan, ja hän lähti auttamaan, että pääsen oikeasti kotiin. Hänen lempeän sisarensa muistan pitkältä ajalta, mutta tätä miestä en ole koskaan huomioinut millään tavalla, vaikka lienee hänkin siellä ollut. Olen nimittäin asioinut siinä marketissa usein. Siinä kävellessämme huomioin ihmisten poikkeuksellisen runsaat tuijotukset, ja mietin ensin, että onko hän niin tunnettu, että siksi keräämme katseita. VAsta myöhemmin, kun istuin hetkeksi alas, ettei silmissä pimene, ja näin kenkämme kärjet siinä vastakkain, niin tuli jonkinlainen ahaa-elämys siitä tilanteesta.

No, vaatteilla voi luoda itselleen erilaisia olemuksia, erilaisia... mikä se kuvaavin sana nyt olisikaan... persoonallisuuksia, mutta ne ovat vain ulkokuorta. Omastakin vaatekaapista löytyy monenlaisia asukokonaisuuksia paikallisen vuoristolaisnaisen vaatekerrasta design-iltapukuun, menestyvän yritysnaisen jakkupuvusta tyylittömään rantamekkoon, ja paljon muuta siltä väliltä. Nyt sattuu olmaan hiuksetkin sellaiset, että saa monta eri tyylistä kampausta, mutta mikään niistä puolista tai ulkoisista olemuksista ei kerro koko totuutta. Ne ovat kaikki vain kuoria, joita voi käyttää haluamansa viestin välittämiseen. JOten kun seuraavan kerran arvostelet jonkun toisen ulkonäköä, niin mietipä miksi oikein arvostelet? Saako se sinut tunteman itsesi jotenkin paremmalta, ylempiarvoisemmalta? Säälin tuota, ei käy vastaukseksi, sillä henkilö, jota säälitään, asetetaan itseä alemmaksi, alempiarvoiseksi. Käsittääkseni empatiassa ihmiset ovat samanarvoisia, niin kuin ehdottomassa rakkaudessakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.