perjantai 20. tammikuuta 2017

Ruoka-asiaa

Suurin osa päivän ostoksista, vain kalat ja suklaa puuttuvat.
Esitettiin toive, että puhu myös ruoasta, paikallisesta ruoasta. No, puhutaan siitä vaikka omien ostosten kautta, unohtaen tällä kertaa tuoretori. Kävin päivällä Metro-tukussa, ja menin sinne ensisijaisesti kaurahiutaleiden vuoksi. Keskustan pikkukaupoista löytyy sekä ylihinnoiteltuja pikkupusseja että suolistolle vaarallisia teräviä kuoripiikkejä sisältäviä hiutaleita, joten nyt oli aika hakea taattua tavaraa. Sitä on tuo tuolla takimmaisena oleva 3 kg pussi, joka on sekä hyvää että oikean hintaista. Paikallista perusruokaa, arkiruokaa ovat linssit, ja itse tykkään eri värisistä linssikeitoista. Nyt oli vuoro ostaa punaisia linssejä. Sekaan ei tarvitse oikeastaan muuta kuin sipulia ja suolaa, sekä hiven chiliä. Jotkut laittavat myös lihalientä, mutta se ei ole minun juttuni. Tuo Kuru fasulye eli valkoiset, kuivatut pavut -pussi kestää jonkun aikaa. Tykkään syödä niitä berlottipapuja, tuoreeltaan valmistaen, ja kun en muista niitä aina ostaa, niin toisinaan valmistan sitten valkoisia papuja. Perusruokaa sekin on täällä, mutta ihan sellaisenaan se valmistustapa ja -ohje ei minulle maistu, vaan teen siitä oman version.

Voissa paistetut Alabalık-kalat ilman leivitystä, nam
Arpa şehriye eli nuo siemenen malliset ohramakaronit ovat lisuke salaatteihin tai toisen makaronin sekaan. Joskus harvoin niitä syön, mutta en ole mikään makaronin ystävä, ja vaikka tuo pussi on pieni, niin kauemmin se kestää kuin 3 kg kaurahiutaleita. MAissijauhoista tulee vohveliraudalla tosi hyvää maissileipää, joka on kivaa vaihtelua vaalealle vehnäleivälle. Ruisleipää en ole leiponut sen jälkeen, kun jouduin heittämään loput jauhot pois kaupasta vehnäjauhojen mukana tulleiden, ja kaikkiin silloin kaapissa olleisiin kuivatuotteisiin levinneiden ötököiden takia. Ehtaa ruisjauhoa en nyt löydä, kun aiempi toimittajani lopetti, jäi eläkkeelle. Maissiryynit taas ovat sekä kalojen leivitykseen että puuron aineksiksi. Juu, paikalliset pitävät ruokavaliotani omituisena, koska en syö punaista lihaa, ja koska syön puuroja, jotka täällä ovat vain pikkuvauvalle tarkoitettua kammotus-mössöä.

Hunajakennosto sokerimelassiliemessä
Yläkuvassa etummaisena oleva hunajakennon pala, josta on lähikuva tässä vieressä, oli päivän arvaamattomin ostos. MOnet kehuvat, kuinka se on Niin Terveellistä ja Niin Ihanaa. Itse jännäsin lähinnä sitä, onko siinä nimeksikään hunajaa. Ja vaistoni osui oikeaan, ehkä oli nimeksi asti, mutta enimmäkseen se oli sokerimelassia. Täällä moni hunajatuote on feikkiä, mutta silloin, kun onnistuu löytämään oikean tuotteen, niin se on myös sen väärti. Torilla on yksi tuttavuus, joka ei petä, mutta päätin nyt kokeilla Metron tarjontaa, ja kokeiltu on. Sekä haju että maku on niin melassinen, että en pysty tuota tuollaisenaan käyttämään yhtään mihinkään. Sen sijaan teen seassa se meni, kun oli tarpeeksi vahvan makuista teetä. Ja toiseen testikupilliseen kaadoin kiehuvaa vettä kennostonkin päälle, ja lähes kaikki suli... kunnes teen jäähtyessä mehiläisvaha jähmettyi siihen teen pinnalle valkoiseksi massaksi. Käsittääkseni jotkut syövät ne vahatkin, mutta itse kippasin ne roskikseen, kun en niiden päälle ymmärtänyt muutakaan. Tuo melassi+kennosto on 900 g pakkaus, joten kestänee jonkun aikaa. Yleensä juon teetkin makeutamattomana, mutta kun ei tuolle muutakaan käyttöä ole, niin makeutelaan nyt sitten vähän aikaa, maltillisesti.

Timjami ja rosmariini ennen isompiin ruukkuihin vaihtoa
Päivän toinen lähes-ohari ostos oli nuo lohen sukuiset, kasvatetut Alabalık-kalat. Pennusta asti olen ollut niin paljon kalastuksen, kalan käsittelyn ja kalan valmistamisen kanssa tekemisissä, että kotona tunnistin kalat jo suht iäkkäiksi... mutta siis vasta kotona, silloin, kun pääsin niihin käsiksi. Se muutti hiukan suunnitelmiani, ja paistoin molemmat saman tien. Ja kyllähän voilla paistetusta kalasta hyvää tulee 😋 . Aivan liian harvoin tulee valmistettua täällä kalaa, koska kesän kuumuudessa miettii vain sitä, että kala ei säily kunnollisena kotiin asti. Sen sijaan talvi ja kevät on helppoa aikaa tuon tekosyyn kumoamiseksi. Kala on hyvää. Vaan on siellä kalatiskissä niin monenlaisia otuksia, että en edes tiedä miten niitä valmistaisin. Neljä tai viisi on sellaisia, joille tietää mitä tekee, muut menisi ihan kokeiluksi.

Sitten nuo yrtit. Myös ne olivat Metrossa myynnissä, siellä hedelmä, ja vihannespuolella. VAlitsin sellaiset ruukut, joissa oli hengissä olevat juuret ja eloisan oloiset versot, ja nyt ne toipuvat käsilaukussa ruttaantumisesta parvekkeella... oikeasti unohdin bussissa ihan kokonaan, että laitoin nuo ruukut käsilaukkuun, ja tietysti käsilaukku oli poikittain sylissä, ja kädetkin vielä siinä päällä. Vaan kyllä ne siitä selviävät. Niin, kyseessä on siis timjami ja rosmariini. Tuo timjami oli ihanan lempeän makuinen Suomessa aiemmin keinovalossa kasvattamaani timjamiin verrattuna, siis ainakin vielä. Saatanhan vielä kuivattaa ja ylilannoittaa sen niin, että sekin väkevöityy oikein tiukan pihkamaisen makuiseksi, hah. Seuraavalla kauppareissulla raahaan vielä parit basilikaruukut sieltä parvekkeelle, sillä käytännössä ne olivat hyvännäköisiä perusbasilikoita, joissa oli myös alkukasvatukseen riittävän suuri ruukku. PArvekepuutarha siis laajeni taas. Hiukan jo mietin, että miten saan ne selviämään kesähelteestä ja +50C parvekkeesta, mutta en murehdi sitä vielä. Kyllä siihenkin ratkaisu löytyy.

Ruokaa täällä on jokaiseen makuun ja kaikille rahapusseille. Turkkilainen keittiö on perinteikäs ja runsas, ranskalaiseen ja arabialaiseen keittiöön verrattavissa oleva kulinaristien ilo. MInä en kokkaile mitään erityisluomuksia, vaan syön jonkinlaista luolamiesdieetin tapaista, mutta hyvää ja monipuolista ruokaa. Sitä sopii kysyä ja miettiä, että mitä se sitten on. Se on juuri sitä, mitä milloinkin huvittaa kasviksista, juureksista, hedelmistä, pähkinöistä, kalasta ja kanasta tehdä. Joskus herkuttelen myös pitkään kypsytetyllä lampaalla, mutta en viitsi itse sitä valmistaa, pelkästään itseäni varten, joten kerran kuussa jossain perinneruokapaikassa nautin toisten tekemistä lammasherkuista. Tuo kasvisvoittoinen ruokavalio on kuitenkin tehnyt elimistölle niin hyvää, että en tule koskaan palaamaan enemmän punaista lihaa syöväksi, vaan pysyn siinä, minkä hyväksi koen. Kukin valitkoon omat herkkunsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.