lauantai 21. tammikuuta 2017

Sadekausi on ohi

Alanyan vuorilta 20.1.2017
Ihanan rauhallinen, aurinkoinen kevätpäivä on kääntynyt iltaan, tai yötähän tämä jo on. Ei kuulu vielä kaskaiden siritys,
vaan tässä päässä sirittää tinnitus taas melko kovilla desibeleillä. Aamupäivällä sain kirjoitusprojektia mukavasti etenemään, ja pääsemme kohta parin kanssa tekemään seuraavaa vaihetta. Olen innoissani siitä, ja jo seuraavankin projektin kimppuun pääsemisestä. Kaiken lisäksi eräs tuttava on kehitellyt eteenpäin erästä ikanaan leikillä ilmaan heitettyä liikeideaa, ja tänään on tullut hieman naureskeltua tuollekin idealle, ihan porukalla. Joskus idea vaan on niin yksinkertainen ja perusasioihin perustuva, että se saattaa kaikessa yksinkertaisuudessaan jopa toimia. Vaan sen aika ei ole vielä, se kypsyy jossain taustalla. Ihana, kun on ystäväpiirissä ihmisiä, jotka innostuvat ja muistuttavat joistakin asioista, joista itsekin on tullut joskus innostuttua.

Tämän päivän kaunis auringonpaiste houkutteli kaikki asunnon villakoiratkin näkyville, ja vaikka kuinka yritin ummistaa niiltä ensin silmäni, niin tiskivuoren purkamisen jälkeen tuli siivottua koko asunto, pestyä pari koneellista pyykkiä ja palattua taas kirjan pariin. Siksikin tinnitus on taas "hiukan liian kovaääninen". Se kun innostuu aina, kun verenpaine vähänkään nousee, oli sitten kyse urheilusta, tanssista tai mistä tahansa fyysisestä suorituksesta. Kovat äänet provosoivat sitä myös. No, siinäpähän innostuu, ei se kuitenkaan pysty nukkumistani häiritsemään, niin kuin joillakin tinnituksesta kärsivillä tuttavilla on käynyt. Ja edelleen muistan, että tinnitus on erittäin pieni hinta elossa ja toimintakunnossa olemisesta. Kiitos vain suojelusenkeleille jälleen kerran.

Meillä pitkä sääennuste näyttää jo niin keväisen hyvältä, että rankkasadepäiviä ei näkynyt kahden viikon ennusteessa kuin yksi. Jee! Siis, kyllähän sateita vielä tulee, se on varma, mutta mitään viikon, puolentoista sadeputkea ei liene enää odotettavissa. Ja lämpötilakin alkaa sopivasti nousemaan yli 16 C:n. Kohta pääsee ripustamaan parvekeverhoja takaisin paikalleen, sillä kieltämättä on hieman kiusallista, kun aina, kun menen parvekkeelle, on joku jostain päin katsomassa tai näkemässä. Useimmiten katsoja on saman talon naapuri, joko samasta kerroksesta tai kerrosta ylempää, tai sitten toiselta sivulta naapuritalosta. Lähellä olevat turistitalot ovat likimain tyhjiä. Näyttää siltä, että vain kahdessa asunnossa on asukkaita, ja toinen heistä näyttää turkkilaiselta, toiset ovat saksalaisia. Kaupungilla näkee jo isoja matkalaukkujaan raahaavia, kauempaa maaseudulta tänne töihin palaavia nuorukaisia. Sesongin epävirallinen avaus on siis aika lähellä. Viralliseksi kauden avaukseksi lasken vasta turismifestivaalit toukokuulla. Toki sitä ennen ehtii pari kolme kuukautta olla jo kohtuullisia määriä viileämmän sään turisteja, niitä, jotka eivät välitä huippuhelteista. Tässä on yksi, joka odottaa helteitä, hoşgeldin.

HUomiseksi maastoudun kameran kanssa jonnekin pusikkoon... siis, kyllähän nyt jo tarvitaan kukkakuvia, kun pitkään on ollut pelkkiä rantoja ja taivaita ja pilviä. Kukkia on löydyttävä, ja löytyykin jo ;) .

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.