torstai 23. helmikuuta 2017

Grilli-ilta tiedossa

Enkelipilvi Alanyan yllä 23.2.2017
Istun olohuoneessa tietokoneen ääressä, kun ihana ruoan tuoksu hiipii tajuntaan. Voi että. Naapurin ruoan tuoksut tulevat hassusti meille, ei ne yleensä näin tule, vaan kylläpä tuon tuoksuista ruokaa söisi... parasta lähteä itsekin ruoanlaittoon, kun ei tässä tuoksussa voi keskittyä mihinkään muuhunkaan. Keittiöön mennessä kuuluva poreileva ääni saa aikaan pienoisen paniikin. Se onkin oma ruoka, joka kiehuu hellalla, on kiehunut ties kuinka kauan. Ajasta ei ole mitään aavistustakaan, ja unohdin koko ruoan ihan täysin. Onneksi edes hajuaisti toimii ja saa liikkeelle, ja tässä tapauksessa vielä ihan ajoissa liikkeelle, nimittäin ruoka ei ollut edes palanut pohjaan kun oli pienimmällä mahdollisella kaasuliekillä.

Ok, en ole dementoitunut, vaan tänään poikkeuksellisen stressaantunut. Sekä naapurin kukko että oma väsymys syövät keskittymiskykyä, ja ajatustyötä. Ilmassa roikkuu
Meren yllä oli toisenlaiset värit 23.2.2017
pari kolme isompaa ja vielä ratkaisematonta kysymystä. Tai siis on taas aika tehdä päätöksiä, ja sen jälkeen konkreettisia tekoja niiden päätösten eteenpäin viemiseksi. Kaipaan pitkää ja raskasta juoksulenkkiä, tai jotain muuta fyysistä treeniä. Hamam-hemmottelukin kävisi, ja voisi olla aika jees tähän hetkeen. Kuitenkaan en nyt mihinkään hamamiin lähde, vaan kirjoittelen nämä jutut, katson vähän aikaa tv:tä ja siirryn unten maille. Juoksusta sen verran, että puolimaratonit meni sairastellessa, 26. pv on tulossa Alanyaan sekä ultramaraton että kansanjuoksu, jos oikein muistan, ja taas on räkätauti kimpussa ja kunto hukassa, mur.

Päivät ovat olleet sateisesta sääennusteesta huolimatta täysin sateettomia ja keväisen lämpöisiä, ja sekös meitä ilahduttaa. Viereiset pilvikuvat ovat tämän illan helmiäispilvistä, jotka ottivat silmiini kun, olohuoneeseen tulviva auringonlaskun valo oli eriväristä kuin useimpina iltoina, ja pilvien väritys jokiltaita vahvempi. Ilmakehällä on ollut omat jujunsa tällekin illalle.
Tässähän voisi nähdä vaikka sydämen 23.2.2017

On surullista, että esimerkiksi muslimituristit eivät enää uskalla matkutaa Suomeen tai eurooppaan niin kuin esim. 2-5 vuotta sitten. Eilen törmäsin tilanteeseen, jossa eräs Suomen matkaa suunnitelleen junioriryhmän johtaja siirsi päätöksenteon huhtikuun lopulle, jotta he näkevät ensin miten Suomen turvallisuustilanne siihen mennessä muuttuu, samalla kun muuttuu euroopan tilanne ja tilanne tuolla ison meren takanakin. Kun yksi jos toinenkin tulee vrovaiseksi ja pelkää tulla, niin saa siellä sitten Suomen festivaalit ja matkailuyrittäjät tehdä parhaansa houkutellakseen sekä lisää paikallisia että japanilaisia turisteja Suomen kesään. Tuokin ryhmä on sen verran iso, että olisi heidänkin matkansa jättänyt Suomen matkailuyrittäjille ja liikennevälineille sekä kaupoille kohtuullisen paljon korvausta tehdyistä investoinneista. Aina ei itse tule ajateltua miten joku muu, joku ulkomaalainen Suomen tilanteen näkee ja kokee. Tosin näkemyksiä ja kokemuksia on yhtä monta erilaista, kuin on näkijöitä ja kokijoitakin. Kukin tavallaan.

Illan hämärä laskeutuu, värit väistyvät 23.2.2017
Lauantaina lähdemme käymään tuolla vuorenrinteellä, hieman eri paikassa kuin missä yleensä vietämme aikaa. Mukaan lähtee myös kavereita, vino pino ruokaa ja grillihiilet. Asian ehdottomasti positiivisin puoli on se, että minun ei tarvitse osallistua grillaamiseen mitenkään. En heti edes muistanut, milloin olisin itse grillannut jotakin jonkinlaisessa sisä- tai ulkogrillissä, mutta pienen muistelun jälkeen keväällä 2015 yhden ainoan kerran, ja sitä ennen kenties 1997. En pidä grillaamisesta koska joudun yleensä siivoamaan grillin sekä ennen kyseistä toimenpidettä, että sen jälkeen. Eikä monikaan asia ole epämiellyttävämpää kuin grillin siivoaminen, paitsi tietysti hiiltyneen ruoan puhdistaminen siitä hiiltyneestä osasta. Juu-u, minulle ei edes kannata tarjota grilliruokaa, jos se tarkoittaa samaa kuin hiiltynyt ruoka. Turkkilaisessa keittiössä sanan kebab tarkoittaa grillattua, ja täällä grillattu ruoka on yleensä mehukasta, maistuvaa ja ei-hiiltynyttä. Poikkeuksen tekee se kuzu kokoreç, grillattu lampaansuoli, joka ei ollut mehukasta eikä maittavaa. Puistattaa vieläkin...  Jos pääsen lauantain ruokavalintoihin vaikuttamaan, niin grillissä on joko kalaa tai lammasta vihannesten lisäksi. Vaan saattaahan se olla, ettei sivustakatsojilta kysytä, vaan ne jotka tekevät myös valitsevat mitä tekevät. Käy se niinkin. Kaupunki on muuten rakennuttanut tosi monia grillauspaikkoja ympäri Alanyaa, ja useimmat niistä ovat sellaisilla paikoilla, joista on hienot näköalat ympäristöön. Kannattaa käydä tutustumassa niihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.