sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Juupas eipäs

Naapurin kenkämeri :)) . Heidän omansa eivät yleensä leviä ihan noin pitkälle, vaan ovat kaapissa tai ihan oven pielessä, niin kuin tapana on. Säilyy kodin tilat puhtaampana. Tuon vuoren syntymisen myös kuuli, kun ovikello soi ja rappukäytävä raikasi. Heilläkin oli juhlat, party päivä. Meillä alimmassa kerroksessa sijaitseva, pyörävarastoksi tarkoitettu aputila on työkalujen ja auto- sekä konetarvikkeiden valtaama, joten lasten pyörät ovat joka kerroksessa oven vieressä. Aikuisilla ei ole polkupyöriä monellakaan, sitä kun ei vielä oikein ymmärretä. Autolla pääsee paljon helpommin. Oma fillarin hankinta on vaiheessa edelleen, sillä nyt on tullut yskittyä ja rohistua niin monet virustaudit peräkkäin, ettei ole ollut mitään intoa liikkua millään muulla kuin bussilla tai tuttavan autokyydillä. Ja niin on lenkitkin jääneet olemattoman vähiin, että ei ole mitenkään mahdollista osallistua millekään puolimaratonille, ennen kuin uudelleen rakentaa juoksukunnon. Voi kökkö. Pari kuukautta treenaamatta vie kuntoa alaspäin tosi paljon. Ja edelleen on keuhkoissa sellaiset rohinat, ettei ihan heti olla lenkille lähdössäkään. Tanssitreeneihin osallistumista se ei kuitenkaan estä, ellei kuume nouse. Sen verran siihen fillariin vielä, että en muuten aio raahata sitä hissillä tänne ovenpieleen, varsinkaan kun sille ei ole mitään tilaa. Pihamaalla ei ole mitän mihin sen voisi kiinnittää, paitsi portti, jolloin portin toiminta estyy. Uima-altaan nousukaide? JOs sen siihen laittaisi, niin saisimmekohan pyörätelineen pihalle? No, tarvinnee keskustella talon isännän kanssa.

Hetki sitten taivaalla näytti tältä.
Tänään on ollut aktiivinen päivä, siitä kello yhdestä saakka, kun sain itseni ylös. Aamu viideltä kroppa herätti ruhtinaalliseen päänsärkyyn, vaan en jaksanut vielä siihen aikaan nousta edes lääkekaapille, totesin vain, että siinäpähän särjet, ja jatkoin unia. Puoli yhdeltä rappukäytävämeluun herätessä ei ollut enää tietoakaan mistään päänsärystä. Nukkuminen auttaa moneen vaivaan ;) . Muistan, että olin eilen luvannut jotain tälle päivälle, ja otin siitä hieman stressiä. Joskus hankalista tilanteista selviää ulos parhaiten myöntelemällä, ja sen jälkeen unohtamalla lupauksensa. Miten minulla on sellainen pöhkö muistikuva, että poliitikkopiireissä toimitaan jotenkin tuohon tapaan, ainakin pari kolme kertaa uran aikana, jotkut joka viikko. Pitihän sitä tavalisenkin kansalaisen kokeilla, kun kerran isommatkin edellä... No, treffeille kyseli taas samainen herra, jolle taisin tehdä vastaavanlaisen tempun viime kesänäkin. Uudelleen nytkin hän konkreettisesti ajoi minut nurkkaan kysymyksineen, olemuksineen kaikkineen, ja lupasin sitten, että tänään ennen kello kuutta ilmestyn heidän liikkeeseensä. Se oli helpoin tapa päästä pois siitä hankalasta tilanteesta. Ajattelin, että menen tai en, huomenna sen näkee... vaikka jo alitajuntaisesti tiesin, etten mene. Ajattelin myös, että jos olen hänelle epäluotettava, hankala ja ei-toivottu, niin hän kenties lakkaa haaveilemasta tapaamisesta, ja lakkaa painostamasta seuraavaakaan tapaamislupausta. Hänen liikkeensä on sellaisella paikalla, että liikun siitä usein ohi, ja tulen näkemään häntä usein, halusin tai en. Yksinkertaisesti olisi vain helpompaa olla hänen silmissään ei-haluttu.

Siksi siis oli ihan hirveän paljon energiaa tänään, ja tarvittiin sopivaa sijaistekemistä. Siivosin koko asunnon, moppasin lattiat, vaihdoin nukkumapaikan vierashuoneesta omaan makuuhuoneeseen, siivosin makkarin kenkäkaapin, tiskasin kaiken mahdollisen pöytäpinnoilla lojuneen, pesin pyykkiä ja laitoin ruokaa ja... jätin menemättä. Ja viiden aikaan sain puhelinsoiton (ahaa, olin siis antanut numeronikin) sekä marinaa ja murinaa siitä, etten taaskaan pitänyt lupaustani. Ja sitten tivattiin ulos lupaus, että ilmestyn sinne huomenna siihen ja siihen aikaan. Jaa-a. Huomenna on kyllä treeneihin meno, joten sitä ennen ehkä pikaisesti, niin että ehtii juuri sen yhden teen juoda. Tai sitten ei. Tulee ainakin 10 kohtuullisen hyvää tekosyytä mieleen, muttei ainoatakaan oikeasti hyvää syytä olla menemättä. On se sitten niin hienoa olla naisen aivoilla varustettu, niin hienoa. Vaan ei kannata kysyä miksi, en tiedä vielä itsekään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.