lauantai 25. helmikuuta 2017

Kevään ääniä meidän pihapiirissämme

Parvekkeen kukkijoita 23.2.2017
Tiedätkö sen äänen, kun variksen poikaset opettelevat raakkumaan? Ne eivät sano "kraak kraak" niin kuin isommat varikset, kun eivät vielä osaa sanoa ärrää. Myös ääni on aikuista kimeämpi, niin kuin lapsilla yleensä, ja muutenkin sellainen kakaramainen. Seitsemän aikoihin aamulla kuuluva kmää kmää kmää on sen verran epätavallinen ääni muiden aamuäänien seassa, että siihen herää, varsinkin kun nuo kmääkijät ovat makuuhuoneen isojen ikkunoiden vieressä olevassa puussa, ja ääni tulee hyvin läpi. Olen siirtänyt oman valvomisrytmini täysin paikallisen rytmin mukaiseksi, eli mieluiten nukkuisin lauantaina vielä seitsemän aikaan, ja tunnin tai pari lisää. Vaan ei noista voi edes ärtyä, sen sijaan alkaa naurattaa kun niitä kuuntelee hetken.  Kmää kmää, hyvää viikonloppua vaan sinullekin.

Saan aamuteeni keitettyä, kannan nuo kaksi 4 dl lasia sekä jogurtin + eilen keitetyn päärynäsoseen olohuoneeseen, avaan parvekkeen liukuoven ja istahdan pöydän ääneen nauttimaan hetkestä. Samalla kun rentoudun tuolille, niin aamutee yrittää mennä henkitorveen koskapa naapurin kukko vetäisee ensimmäisen osan serenadistaan. Ai hellanlettas. Oven ollessa auki kuulee, kuinka kovääninen tuo elukka on, vaikka onkin pihan ja pikkutien takana. Vaan sieltäpä on suora estradi tänne, ja kerrostalot vielä auttavat kaikua sillei sopivasti. Noista ei ilmeisesti koskaan pääse kuulomatkan ulkopuolelle, ennen kuin ne ovat padassa... mausteetkin löytyvät, vain kukko puuttuu ;) .

Parvekkeen kukkijoita 23.2.2017
Kaupungin bussit huristelevat tasaiseen tahtiin tuosta ohi, molempiin suuntiin. Välillä ohi kulkee sihinä-busseja, niitä isoja turistibusseja, joiden jousituksesta kuuluu rasittavaa sihinää ja puhinaa. Maansiirtokoneiden äänet kantautuvat pienen matkan takaa tähän, samoin kuin läheisten rakennusten äänet. Uuden, ihan vasta aloitetun rakennustyömään äänet ovat suurimmat, mutta aikanaan sekin hiljenee. Viime kesänä aloitetut projektit ovat edenneet pitkälle, ja ovat jo hiljaisessa vaiheessa. Joskus välillä joku neropatti pudottaa ylemmistä kerroksista maahan asti jotain sellaista, josta lähtee iso posahdus. Ohi ajavat autot ovat useimmiten pieniäänisiä, vaan on meillä pari vakiomeluajaakin. Toinen on valkoinen, vanha Talbotin näköinen auto, josta on pakoputki rikki, ja toinen on eräiden junioreiden mopo, ilman äänenvaimenninta. Ne ovat olleet tuollaisia jo kuukausikaupalla, ja lienevät vastakin, niin kauan kuin liikkuvat.

Ambulanssin äänet kuuluvat päivittäin, lähellä kun on vilkas tie. Poliisiauton kaiuttimesta kuuluva puhe kuuluu jonakin päivänä joka viikko, mutta ei usein. Liikennepoliisi ohjeistaa täällä autoilijoita ym tien käyttäjiä autonsa kaiuttimen kautta puheella / käskyillä. Moskeijan äänet kantautuvat meille vaimeasti, se kun on tuolla hieman kauempana. Kaupungin ja seurakunnan kuulutuksista en kuule mitään muuta kuin sen, että sellainen on menossa. Kaiuttimet ovat todella kaukana, liian kaukana ollakseen meille tarkoitettuja.

Parvekkeen kukkijoita 23.2.2017
No, sitten ei puutu enää kuin naiset. Lasten ja miesten ääniä ei juurikaan koskaan kuulu, sen sijaan mammat, ah mammat, tiedättekin jo. Kaiken kaikkiaan nämä nykyiset äänet ovat kotoisia ja levollisia, jopa tuo kukko.  Lämpötila on parvekkeella nyt +20C, pientä tuulenvirettä mereltä, Kalen ja vuoriston yllä tumma pilvipeite, mutta tässä kohden paistaa sopivasti aurinko. Ja oikeastaan kohta voisi alkaa sataa vettä, niin ei olisi grillaamisen aika... en ole yhtään grilli-ihmisiä, en yhtään. Sinne ulos voisi mennä mieluummin ilman, että pitää tuhertaa siellä jotain ruokaa. Olisi pajon siistimpää ja mukavampaakin. Niin, että vesisade, kiitos, ja äkkiä please. On muutenkin juuri nyt sen epäsosiaalisen minän vuoro, ei huvita seurustella ja puhua yhdentekeviä. Mieluummin istuisin aurinkotuolilla lämpimästi pukeutuneena, naama kohti aurinkoa ja ihan täydessä hiljaisuudessa, tuulta ja merta kuunnellen. Lupasin itselleni, että jos tänään kerran on lähdettävä grillaamaan, niin huominen on varattu merenrannalle ja puhumattomuudelle. Ei sitä nyt joka päivä määräänsä enempää jaksa puhettakaan kuunnella, saati sitten tuottaa. Pyh.

Huomaatko muuten itsestäsi, että jos aikasi kieriskelet kärttyisyyttä huokuvissa ajatuksissa, niin olet kärttyinen, vaikka et alunperin ollut? Se tunne mihin energiasi keskität, vahvistuu ja ottaa vallan. On siis aika vaihtaa positiivisemmille ajatuksille ja tunnelmille. Haetaan tunnelmanvaihtokaveriksi kaakaota, pullaa ja appelsiinihilloa. Ne auttavat varmasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.