tiistai 7. helmikuuta 2017

Paranemista tosiystävälle

Alanyan kaupungin kukkaloistoa tänään 7.2.2017
Tosiystävä on sellainen, joka tuplaa ilot ja puolittaa surut. Hän kysyy miten menee, ja tulee tarkistamaan, kun ei usko vastausta. Eräs tosiystävä tuli illalla treenien jälkeen katsomaan, kun oli huolissaan voinnistani ja jatkuvista, epäselvistä mahatautiongelmista. Kun en heti ensimmäisenä ollut menossa teen keittoon, enkä ihan heti tarjoillut muutakaan, niin tosiystävä napsi tarjoilukulhosta niitä samoja maapähkinöitä, joita minä olen viimeisen puolentoista kuukauden aikana syönyt aina silloin tällöin. Olen popsinut pähkinöitä erityisesti silloin, kun en ihan heti viitsi tehdä ruokaa, eli olen käyttänyt niitä nälän siirtämiseen, energian lähteenä. Reilu tunti pähkinöiden syönnin jälkeen tosiystävälle tulee hirveä kiire vessaan, josta häntä ei saakaan pois pitkiin, pitkiin aikoihin. Tämä tosiystävä ratkaisi mahatautimysteerin, siis löysi tartuntalähteen. Torilta ostetut maapähkinät olivat kontaminoituneet. Ne siis kantoivat mukanaan jotakin ylimääräistä pöpöä, joka oli peräisin jostakin tuotanoketjun osasesta. Ja todellakin, ennen sitä ensimmäistä ja kovinta sairastumista olin syönyt ekaa kertaa siitä ostoerästä niitä pähkinöitä, ja paljon. Olin syönyt niitä jokaisena päivänä, jolloin nuo paskamaiset oireet ilmaantuivat uudelleen. Arvoitus on ratkaistu. Nyt tarvitsee vain saada kyseinen pöpö häädettyä kahdesta ihmisestä. Pähkinät menivät jo roskiin.

Kastanjan alla istuskelua vaihteen vuoksi 6.2.2017
Sitten siihen naisten tilanteesta kirjoitteluun. Urhoot, ne vihaa vaahto suupielessä suoltavat, joilla useilla muija puuttuu, kun on lähtenyt tai on edelleenkin hakusessa, kiehuvat ja puhkuvat jossain keskustelupalstoilla taas eilisen tekstin jälkeen. Päättelen sen ihan vaan siitä, että he tuovat myös paaljon lisäklikkauksia. Liikennettä ja linkityksiä on poikkeuksellisen paljon. Mielenkiintoista oli se, että Suomen lisäksi ylimääräistä liikennettä oli myös USAsta. Vaan on ne urhoot helppoja. Riittää, että puhuu kolmen naisen reaalielämässä saamasta huonosta kohtelusta. Ja toki siellä klikkaajien joukossa on myös sekä possupukunaisia, että ylevässä virassa pönöttäjiä, jotka vaahtoavat, ettei nyt Suomessa tuollaista ole. Juupa juu. Voisi taas muistuttaa Neisserin havaintokehästä, ja muistakin havainnoinnin malleista. Niin, ja siitä kaikkein normaaleimmasta, eli ystävien kanssa yhteydenpidosta ja keskustelusta. Sitä kautta tietää, mitä kavereille oikeasti kuuluu, enkä tarkoita nyt kulissivastauksia, naamareita enkä sievistelyä, vaan niitä aitoja kontakteja. On sitä paitsi sääli, ellei ihmisellä ole yhtään aitoa ja pyyteetöntä ihmiskontaktia, jonka kanssa voi jakaa kaiken.  No niin, takaisin asiaan, eli  klikkailkaahan urhot ja perässäkulkijat nyt vaan. 😂 Jaksaa, jaksaa, ainakin viikon, kiitos. 

Tanssitunneille menin eilen innokkaana oppimaan uutta, mutta lopulta olin pettyneen pitkästynyt. Meillä on ollut kahden viikon tauko treeneistä, joten on ihan normaalia, ettei porukka muista aiemmin treenattuja neljää tämän ryhmän koreografiaa välttämättä ihan täydellisesti. Itse muistin, koska käytin kaksi ja puoli tuntia tästä päivästä pelkästään niiden treenaamiseen, kotona, ennen ryhmän treenejä.  No, opettaja katsoi heti aluksi, ensimmäisestä yrityksestä, että eihän tuo mennyt ryhmällä ihan täydellisen hyvin, että oli ongelmia siina ja tässä kohden, ja meni ja muutti koreografiaa. Silloin tuli kyllä rumia sanoja mieleen. Ensinnäkin koreografiat, joista poistettiin parhaat palat, ovat nyt lapsellisen helppoja, eivätkä motivoi muistamaan tuotakaan vähää. Sen lisäksi juuri niille, joille muistaminen on ollut haasteellista, tuli suurena takaiskuna ja lisävaikeutena se, että taas pitää muistaa jotakin uutta, ja oppia unohtamaan se, mitä juuri
aiemmilla tunneilla oli oppinut. Olisi ryhmän kannalta ollut paljon antoisampaa ja helpompaa palauttaa muutamalla toistolla mieleen ne aiemmin opitut, jotka nyt olivat hieman hakusessa. Vaan kun ei se käynyt, piti ottaa mukavimmat osat pois, ja toistaa niitä tylsimpiä kohtia. Sen lisäksi hän haluaa yhdelle lisäpäivälle pari tuntia lisää treeniä, että ehditään treenata ne neljä koreografiaa, jotka ilman muutoksia vaatisivat enää vain toistoa, toistoa, toistoa ja tarkennusta ja viilausta. Muutoksen muutoksen muutoksia, ya.

Tämä on ollut mielenkiintoinen tutkimusmatka siinä mielessä, että olen saanut tutustua sellaiseen opetustyyliin, jota en muista elävässä elämässä aiemmin kohdanneeni. Samalla saa myös kuulostella, miltä tällainen opetustapa tuntuu itsestä, ja voi nähdä ja kuulla, miltä se tuntuu heistä, joille oppiminen on tavallisenvaikeaa. Tottakai tanssinopettaja oppii nopeammin kuin muu ryhmä, koska hän katsoo asioita ihan eri näkökulmasta, kuin tavallinen tanssinharrastaja. Siksi sanon, että se on toisille tavallisenvaikeaa. On ollut mielenkiintoista katsella ihmisten kehonkieltä ja kuunnella heidän kommenttejaan, sekä suhteuttaa ne nähtyyn suoritukseen ja opetusmetodeihin. Tässä on tullut paljon pohdittavaa, josta ainakin osa tulee vaikuttamaan myös omaan oppituntikäyttäytymiseen, materiaalin valintaan, koreografian rakentamiseen sekä tapaan ohjata oppilaita. Tähän mennessä yli puolet ryhmäläisistä on jo jäänyt pois, mikä on harmi. Systemaattisemmalla ja säntillisemmällä opetustavalla heistä suurin osa olisi tunneilla edelleenkin. Itsekin tein sen ratkaisun, että jätän sen kevyemmän ja "turhemman" ryhmän tunnit, ja yritän löytää tilalle aktiivisempaa, rankempaa ja enemmän ajatteluakin vaativaa urheilua tai tanssia. Ei ole enää mitään motiivia käyttää matkustamiseen kahta tuntia ja pysäkeillä odotteluun yhteensä tuntia sen takia, mitä ryhmän tunneilla teen.

Tänään on ollut kaunis ja kohtalaisen lämmin kevätpäivä, ja ihmiset olivat lähteneet ulkoilemaan tuonne rantakaduille niin yksin, kaksin kuin seurueinakin. Mikäs siellä oli ulkoillessa, kun aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, lämpömittari näytti jonnekin +17 C tienoille,  lintujen laulu kuului liikenteen ja ihmisten äänten lisäksi  ja kaupunki kuhisi elämää.  Oli hieman vaikea uskoa meteorologien myrskyvaroitusta nyt yölle ja aamulle tuolla lenkkeillessä, mutta mielenkiintoista siinä oli se, että luvattiin isoja aaltoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.