maanantai 6. helmikuuta 2017

Suomalaisten naisten vuoksi

Sohaisen aikamoista ampiaispesää tässä samalla... Moni suomalainen naistuttava elää parhaillaan joko toivotonta parisuhdetta tai suoranaista parisuhdehelvettiä. Olen miettinyt jonkun verran sitä, miksi ihmeessä kyseiset naiset suostuvat sellaiseen. MIkä saa naisen pysymään toivottomassa parisuhteessa, ja kuvittelemaan siihen jotakin toivoa paremmasta huomisesta?  Vai onko se vaan niin, että  ulkopuolinen ei kykene sitä toivoa näkemään, niin kuin se suhteessa jatkava nainen sen näkee? Ja voiko odottaa, että mies muuttuu, että pedosta tulee taas se sama hyvätapainen, ja edes jollain lailla ihmismäisesti ja sisäsiististi käyttäytyvä henkilö, joka on ollut olemassa joskus ennen sairaiden ja väkivaltaisten tapojen esille tuloa?

Mikä on riittävästi, eli minkä verran rapsutusta ja silittelyä on tarpeeksi, jotta jaksat taas seuraavat helvetilliset elämänvaiheet? Ne miehet ja heidän vointinsa ei kiinnosta hiukkaakaan, sillä  he tarvitsevat apua enemmän, kuin mitä arjessa ympärillä olevt ihmiset kykenevät antamaan; he tarvitsevat ammattilaisten antamaan hoidollista apua. Sitä tarvitsevat myös ne naiset, jotka jäävät siihen sairaaseen suhteeseen, kun eivät  kykene itse lähtemään. Ja jokaisella näistä ystävistäni on jo ylitettynä se raja, jolloin he itse olisivat vielä kyenneet lähtemään. Nyt he vakuuttelevat olevansa oman elämänsä hallitsijoita, tai kykenevänsä päättämään itse, mutta ulkoapäin katsottuna he ovat enää marionettinukkeja, jotka tekevät tasan tarkkaan sen, mitä herra heidän yläpuoleltansa käskee. Ja nämä herrat käskevät, sumeilematta. Yksi käskee nyrkin voimalla, toinen käskee uhkailun ja kiristyksen voimalla, ja kolmas nöyryyttää ja häpäisee julkisesti aina, kun olemme kokoontuneena samaan paikkaan yhtä aikaa. Ja väkivallan, uhkailun, kiristyksen, häpäisyn ja nöyryytyksen kohteena ei ole muut läsnä tai lähellä olevat, vaan aina vain tämä nainen, joka hyvää uskoen selittää tapahtuneet itselleen parhain päin, usein oman käytöksensä seurauksiksi, ja kaikesta huolimatta kirkkain silmin palvoo edelleen herraansa. Ja nimenomaan palvoo herraansa, tätä miestä, jonka on nostanut jonkinlaiselle jalustalle, juuri niin kuin mies on halunnut.  Itse ryömii, matelee ja anoo anteeksiantamusta, että voi taas olla yhdessä herransa kanssa.

Mikään mies ei ole korvaamaton, eikä niin hyvä petissä, että sen takia kannattaisi antaa kohdella itseään kuin orjaa, tai  kuin  likaista pesurättiä. Miehiä on maailma pullollaan, ja aina löytyy parempi, kun yhdestä huonosta pääsee ensin eroon.   Se, että on tuollaisessa sairaassa suhteessa ei tarkoita samaa kuin rakastaminen myötä- ja vastamäessä. Sillä suhteessa roikkumisella ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Rakkauteen ei liity väkivaltaa, alistamista, hyväksikäyttöä eikä ripustautumista, roikkumista. Kaikissa ihmisissä on hyvyyttä, ehkä juu, mutta joillakin se hyvyyden osuus pahuuteen nähden on niin pieni, että se henkilö on ongelmapakkaus, kunnes hoito, armo tai mikä tahansa ulkopuolinen voima auttaa häntä paranemaan. Myös se, joka jää tietoisesti murskattavaksi, hajotettavaksi, alistettavaksi, jatkuvasti nöyryytettäväksi, voi pahoin.

Myös se, joka jää, tarvitsee ulkopuolista apua. Hänkin on kadottanut jotakin oleellista, kadottanut rakkauden. Hän on
kadottanut kyvyn rakastaa itseään, ja kunnioittaa itseään, vaikka itselleen juuri päinvastaista vakuutteleekin. Voimat ja elämä vaan katoavat jonnekin, hups. Ja entä sitten ne lapset, joille ei riitä aikaa eikä energiaa, koska herra ja käskijä vie ne molemmat, täysin? Onko "ihan sama" olla kuukaudesta toiseen masentuneen lailla voimaton ja herran ohjaamassa loputtomassa draamassa, muissa maailmoissa, poissa lasten elämästä, olkoonkin, että lapset ovat jo nuoria aikuisia? Jos ovat kyseiset miehet sairaudentunnottomia, niin niin ovat myös sairaassa suhteessa roikkuvat naiset. Eräs kokee, ettei häpeän takia voi erota, ja toinen pelkää menettävänsä rakkaan harrastuksen jne. Onko harrastus tärkeämpi kuin ihmisarvo ja oikea elämä? Ja tiedän, SUomi on edelleen pullollaan pelkoa, häpeää ja syyllistämistä, vaikka on jo vuosi 2017 ja on olevinaan hyvinvointiyhteiskunta. Silti, kaikkien häpeää korostavien ja syyllisyyttä tarjoavien naapureiden ja sukulaisten mielipiteistä huolimatta kyse on sinun elämästäsi, juuri siitä, jonka jätät parhaillaan elämättä, koska olet toisen ihmisen leikkikaluna, objektina, hyväksikäytettävänä, hulluuden kohteena ja ties mitä muut, paitsi et todellisen, pyyteettömän rakkauden kohteena. SAtunnainen silitys tai seksi ei tarkoita todellista rakastamista, kun vaakakupissa on vastapuolella elämää tuhoavia elementtejä monikymmentertaisesti. Apua on tarjolla jokaisessa kunnassa, ja lopputuloksena on myös entistä parempi elämä, vaikket sitä voikaan nykyisestä, rajusti kavennetusta elämästäsi käsin nähdä.

Mitä sinä oikein odotat, ihmettäkö? Ok, odota, jos niin haluat. Olet silti ystäväni. Olen vain huolestenut teidän kaikkien kolmen hyvinvoinnista. Ja tiedän, ettei kokonaisuus tuohon kolmeen jää. Huippuunsa viritetyn yhteiskuntamme sivutuotteena muutamat muutkin ovat joko valinneet vahvistavansa mielensä kieroutuneita puolia, tai sairastuneet hallitsemattomasti, ja tarvitsevat itselleen kohteen, henkilön, jota alistaa ja rikkoa. Tästä tabun oloisesta asiasta ei kuitenkaan puhuta Suomessa vielä tarpeeksi, ja moni nainen jää tilanteeseen yksin, kunnes ei enää kestä, kunnes hajoaa tai lopettaa elämänsä. Jokainen elämä on merkityksellinen, myös jokaisen alistetun naisen elämä. Tehdään siis porukalla jotakin auttaaksemme niitä naisia, jotka eivät itse tällä hetkellä siihen pysty. Ja tämän voit muistaa myös jokaisella vaaliuurnalla, joka kerta, kun annat äänesi jollekin. En ole kunnallisvaaliehdokas, enkä sellaiseksi tule, vaan muistutan vain yhdestä oleellisesta keinosta vaikuttaa yhteiskunnan tilaan.

Jokainen näistä kolmesta miehestä sanelee naiselleen, kuinka tämän pitää pukeutua, millaisia liikaa paljastavia vaatteita ei saa käyttää. Jokainen näistä miehistä kieltää naiseltaan yhteydenpidon moniin ympäristönsä henkilöihin, rajoittaa kaveripiiriä mieltymystensä mukaiseksi, kieltää tervehtimisen, halaamisen tai silmiin katsomisen. Yksi heistä on kieltänyt naiselta jopa yhteydenotot omin lastensa kanssa. Nämä miehet suuttuvat heti, jos nainen ei vastaa puheluun tai tekstiviestiin välittömästi, naisen työtilanteesta riippumatta. Ja jokainen heistä ajattelee naisensa olevan huoraamassa jonkun kanssa, jos ei voi joka hetki kontrolloida puheluin tai viestein, tai mikä parasta, näkemällä. Ja samat miehet sopivat jotakin, muuttavat itse sopimuksiaan viime hetkillä, ja syyttävät naistaan likipitäen kaikesta mitä ympärillä tapahtuu, ei tapahdu tai voisi tapahtua. Ja jokainen heistä on hyvin voimakkaasti reagoinut siihen, että ei saa olla ystävänä henkilölle, joka asuu maassa, jossa naisia alistetaan ja kohdellaan huonosti.

Ok, Suomessa elävistä naisista suurin osa voi hyvin, ja elää onnellisesti juuri sitä elämää, jota haluavat elää. Vaan hyvinvointiyhteiskunnassa kun ei ole tapana unohtaa niitä heikko-osaisempiakaan, eikä sairaita tai vähemmistöjä. Ei mulla muuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.