perjantai 3. helmikuuta 2017

Tärkeintä tässä ja nyt

Parvekepuutarha nautti päivän +18 C lämmöstä
Kyllä on taas niin järisyttävän tasapaksu päivä, ja muisti hatara... tai sitten se muisti vaan keskittyy ihan eri asioihin, kuin  blogin kirjoittamiseen. Päivällä kaupungilla kävellessä näin jotain, josta tuli mieleen sellainen kirjoitusidea, jota hykertelin jo ennakkoon. No, ennen kuin ehdin päästä kotiin, tuli vastaan toinenkin idea. Olin lähellä kirjoittaa ne muistilapulle, niin kuin joskus teen. MIkä lie olllut tärkeämpää, kun en sitten kirjoittanut. Ai niin, pesin parvekkeen kun multaa levisi pitkin kaakeleita. Ja nyt sitten mietin pää sauhuten, että mitä ihmettä ne ideat mahtoivat olla. Ei tule mitään muuta mieleen, kuin hetki sitten syöty hyvä ruoka, vieressä nököttävät, eilen vierasvariksi leivotut Hanna-tädin kakut, kuuma kaakao ja tv:ssä pyörivä Aşk ve Mavı. Että sellaista se on tämänkin bloginkirjoittajan arki. Tasaisen tylsää 😊 juuri sitä, mitä on odotettu pitkään.

Kissoista ensin. Marraskuussa ja joulukuussa kissat katosivat katukuvasta monilla alueilla, myös täällä meidän seudulla. Erinäisiä puheita katoamisten syistä esitettiin myös paikallislehdessä, mutta mistä sitä tietää muuta, kuin että ne katosivat. Nyt kun alimmassa kerroksessa asunut naapuri muutti pois, niin tajusin seuraavana päivänä, että jättivät sitten kissansa tänne, heitteille. Ekana iltana kävin viemässä sille ruoan tuonne alas, vaan kun se on hiukan "ei-suotavaa" tässä yhtiössä, siis se kissan ruokkiminen tuonne pihalle. Ajattelin, että ehkä se joskus oppii siihen, että pudotan tai nakkaan sille parvekkeelta kissanruokaa. Ei siihen mennyt montaa päivää. Tänään sai jo todeta, että on fiksu vanhempi herra, kun mekasti tuolla parvekkeiden lähistöllä niin isosti, että jopa minäkin kuulin, niin kuin muutama muukin naapuri. Onneksi se hiljeni heti kun näki ihmisiä, ja odotti tyynesti hetken aikaa. Kun naapurit saivat tupakkinsa poltettua, niin nakkasin sille taas ruoka-annoksen pikkupaketissa, sellaisessa, jonka se osaa helposti avata. Että näin meillä. Kauankohan menee, ennen kuin tuosta tulee sanomista?

Vuoret ja valot <3
Viime yönä mietin, että miksi helkutissa naapurin rouva tiskaa käsitiskejä ja kolistelee astioita tiskipöydän kivitasolle kello 01:30. Jonkun verran ehti jo ärsyttääkin se, kun en saanut tuon melun vuoksi nukuttua, ennen kuin pullahti taas naurun puolelle. Miksi naisihminen tiskaa ja tekee turhaa keittiön siivousta keskellä yötä -koska ei halua mennä nukkumaan, ennen kuin mies on varmasti nukahtanut. Näin niin kuin vilkkaalla ja kurittomalla naisenlogiikalla pohdittuna. Naista en ole koskaan nähnyt, kuullut kyllä siitäkin edestä, ja kun joskus tulee se hetki, että kohtaamme kasvokkain, niin ei ole ainakaan totinen suomalainen vastassa. Saattaa nykiä kasvolihaksia, vähän yläviistoon.

Naistuttavani on aktiivinen kuntosalin käyttäjä, ja niin hyvässä kuosissa, että moni on kateellinen. No, itse kävin jopa meidän kuntosalin ovella katsomassa, että mitäs siellä olikaan, kun en kesäkuun katsannon jäljiltä enää muistanut... enkä ole tässä välissä ollut mikään kuntosalinkuluttaja. Nyt vaan kävi mielessä, että josko sitä käsilihaksia hiukan vahvistaisi, edes joskus. Kaksi asiaa salilta muistan: pingispöydän ja juoksumaton :DD . Ja juoksumattohan sieltä voiton vie, vaikkei se käsilihaksia vahvista millään lailla. Niin, että näin laihoilla kuuumisilla huomiseen. Nauttikaahan elämästänne, mieluiten omastanne. Se on kultaakin arvokkaampaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.