perjantai 24. helmikuuta 2017

Torilla

Cuma Pazarı Alanya ja torin vihreitä herkkuja 24.2.2017
Puolentoista viikon vihannekset ja hedelmät on taas raahattu torilta kotiin. No, osa niistä on katoaa parissa päivässä, ja osa riittää reiluksi viikoksi. Päärynät ovat lähes aina hankala ostettava, ja tämän päivän päärynät päätyivät hilloksi, kun eivät olleet tarpeeksi makeita. Tuo päärynähillo on lähes ilman sokeria keitetty, eli tulee syötyä aamupuuron kaverina parissa päivässä. Appelsiinihilloa keitin ensimmäistä kertaa, enkä aluksi ollut edes varma, että haluanko hilloa vai marmeladia, että teenkö lyhyemmällä vai pidemmällä keittoajalla. Tarpeeksi pitkä keittoaika oli tämäkin, ja kolme lasipurkillista appelsiinihilloa tuli purkitettua. Ensimmäinen purkki tosin avattiin lähes saman tien, ja lähes puoli purkillista (pieniä purkkeja ;) ) kuumaa appelsiinihilloa meni laadunvalvonnallisiin toimenpiteisiin, pullan kera. Nyt on taas sokerinen olo. Jos jotain paheita on minullakin, niin satunnainen mkealla herkuttelu kuuluu niihin.
Pähkinöitä, kastanjoita ja kuivahedelmiä Cuma Pazarı Alanya 24.2.

Cuma Pazarı Alanya, appelsiinit parhaimmillaan, banaaniakin on.
Huomenna on tarkoitus tehdä mokkapaloja appelsiininkuorimausteella höystettynä, ja siksi raastoin neljän luomuappelsiinin kuoret kulhoon, neljä sormenpäätä nahkariekaleille ja neljä kynttä rikki. Viimeiset kaksi eivät olleet tehtävälistalla, mutta jotenkin nekin tulivat tuossa samalla tehdyksi, ihan huomaamatta. Niin että voi sitä vähän herkutellakin, kun on tullut oleellisia menetyksiä ;) . Onneksi ei nyt ollut geelikynsiä, vaan ihan vaan omat. Appelsiinimokkapaloista on parasta tulla hyviä, sillä ne tulevat olemaan lahjus eräälle tuttavalle. Ja jos sattuisi käymään sellainen moka, etteivät ne onnistu ihan täydellisesti, niin saatan tietää jonkun, joka tykkää appelsiinista lähes kaiken ruoan mausteena. Ja kun nyt ruoasta puhutaan, niin lisään sen verran vielä, että yksi päivitys tässä lähipäivinä tullee sisältämään konkreettiset ohjeet kolmeen sellaiseen ruokaan, joilla selviää pitkälle, siis jos tarvitsee tehdä vaikutus joko mieheen tai mahdolliseen tulevaan anoppiin. Sieltä on tulossa Menemen, Köfte ja Mercimek çorba. Niitä ei muistaakseni ole aiemmin tässä blogissa ollut, ja ainakin yhdellä tutulla on tarve oppia niiden teko.

Päivä oli jälleen aurinkoinen ja ihanan lämmin, aiempia selkeästi lämpimämpi. Parvekkeella tuli jopa kuuma, tosin päällä oli t-paita, pitkähihainen t-paita ja villapaita... mutta ihan oikeasti tuntui lämpimältä sekä parvekkeella, bussissa että torilla. Ja turistit, jotka eivät ajatelleet nenäänsä pidemmälle, naureskelivat taas isoon ääneen ihmisiä, joilla oli päällään enemmän vaatteita kuin heillä... yhtä tyhmää kuin ennenkin. Heillä itsellään ei ollut muuta kuin pikkushortsit ja virttyneet T-paidat, eikä mitään ymmärrystä paikallisten kehon lämpötila-asetuksista. Vaan niin se kai tulee olemaan aina, useimpien kohdalla. On hiukan enemmän kuin ylimielistä olettaa, että kukaan ympärillä oleva ei ymmärrä suomea, ruotsia eikä englantia, ja suoltaa suustaan ulos kaikkea sitä törkyä mitä noiltakin eri porukoilta tuli. Maassa maan tavalla, monien suomalaisten lempilausahdus. Kannattaa sitten olla täälläkin maassa tämän maan tavoilla. Käytöstavat ovat täällä korkealle arvostettuja. Öisin on muuten edelleen kylmä, lämpötila laskee päivälämpötiloja huomattavasti alemmas, eli kannattaa ottaa mukaan myös lämmintä vaatetta. Kaiken lisäksi huoneet ja pitkään käyttämättöminä olleet hotellihuoneetkin huokuvat kylmyyttä, ovat selkeästi viileämpiä kuin ulkoilma päiväsaikaan. Omat niskalihakset ovat taas tuon huonevaihdon jälkeen yökylmyyden  vuoksi ihan jumissa ja kipeinä. Vaan pari kuukautta kun mennään eteenpäin niin johan ovat yötkin lämpimämpiä.

Torilla oli taas kivasti ruuhkaa ja ihmisvilinää. Alanya on itsessäänkin vilkastunut, väkimäärä on kasvanut, autojen määrä on kasvanut, ja muulta tulleita opiskelijoitakin on kouluissa paljon. Bussit ovat etuovea myöten täyteen ahdettuja, niin kuin tälläkin viikolla joka kerta. Kadut ovat autoja täynnään, ja parkkipaikkojen löytäminen on vaikeaa esim torin läheisyydestä. Myös jalankulkijan liikkuminen kaduilla on ajoittain vaikeaa, sillä autoja on parkkeerattu jalkakäytävät täyteen. Tänäänkin poistuimme torilta naiset peräkkäin autojen seassa kadulla ostoskärryjämme raahaten, kun kadun kummankaan puolen jalkakäytävällä ei mahtunut kävelemään. Siinä sitä voi vaan toivoa, ettei kukaan hermostu ja aja päälle.

Cuma Pazarı Alanya ja hunajakennot 24.2.2017
Tämän viimeisen kuvan otin ihan noiden hunajakennojen takia. Vanhempi herra niitä möi. Hän oli ottanut puukehikkoiset kennot pesästä ihan siltään, kelmuttanut ne ja tuonut tarjolle. Lisäksi tuossa on kyläkanojen munia, siirappimaiseksi keitettyä viinirypälemehua (Uzum pekmezi), säilöttyjä oliiveja ja tomaatti- sekä paprikatahnaa. Tällä pariskunnalla oli myynnissä myös itse tehtyä juustoa ja tahinia, sekä maitoa (lehmästä ihan sellaisenaan, ilman kuumentamisia tms). Tosi monella vanhemmalla myyjäpariskunnalla oli jälleen myös niitä vuohennahkoihin tehtyjä juustoja myynnissä. Aina niitä ei näy, mutta nyt oli runsaasti. Noita pekmezi-siirappeja äidit antavat lapsilleen päivittäin, lusikalla suoraan suuhun. Ajatellaan, että ne ovat ennaltaehkäisevää flunssan torjuntaa, hyvää tekeviä ja vitamiinirikkaita. En tiedä muuta, kuin että se on siirappia, ja hyvää letun ja jäätelön päällä. Kannattaa maistaa, jos ei ole koskaan niitä maistellut.

Syökäähän terveellisesti ja nauttikaa makuelämyksistä. Itselläni on taas tuoretta pinaattia ja tuoretta minttua jääkaapissa, ja niille tarvitsisi keksiä joku kiva käyttö tässä viikonlopun aikana. Otin ne ihan vain siksi, että tulisi kokeiltua jotakin uutta niidenkin suhteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.