lauantai 11. maaliskuuta 2017

Ainoa, mikä merkitsee

Kevään lehdettömyyttä ja kuoren alla piilevää voimaa.
On ollut hyvin vilkas ja unohtumaton yllätysten päivä, vaikka minä en ole tehnyt mitään muuta kuin ollut läsnä. Hhmm. Tai ehkä se juju onkin juuri siinä läsnäolemisessa. Kuinka moni ympärilläsi olijoista on tässä hetkessä läsnä vieressä tai ympärillä olevien ihmisten kanssa? Vai viekö ruutuun tai johonkin muuhun tuijottaminen voiton? Onko helpompi tai turvallisempaa tuijottaa jonkun sähköisen vekottimen näyttöä, kirjaa tai sanomalehteä? Tai vaikka maisemia. Jokainen ohi kiitävä hetki on mahdollisuus, joka on edessä vain sen ainoan kerran. Ehkä armosta elämä antaa kohtaloomme kuuluvat tapahtumat tai ihmiset eteemme niin monta kertaa, että lopulta tajuamme kohdata heidät sellaisenaan, ja pitäen itsemme samalla ihan tällaisenaan.

Sain itse tänään kutsun erääseen paikkaan. Matkalla umpitäydessä bussissa tuli hetkittäin halu tuijottaa ulos, ja olla näkemättä ympäristön tapahtumia, olla olematta osallisena. Se kun on niin helppoa, ei tarvitse kuin sulkea ajatustoiminta ja olla vaan, ajelehtia virran mukana. Facebookin ihmeellisessä maailmassa hyvin moni kaveripiiriin kuuluva ystää tai tuttava on jollain tavalla mukana lähestyvissä kunnallisvaaleissa, ja kiihtyvällä tahdilla tulee pyyntöjä tukea sitä tai tuota ryhmää tai puoluetta, tykätä siitä tai tästä tai osallistua. Olen äänioikeuden saatuani jättänyt väliin vain yhden tai kaksi äänestystä, joskus nuorempana. Nyt ensimmäistä kertaa on sellainen olo, etten usko ainoaankaan puolueeseen tai vaalipiirini ehdokkaaseen niin paljoa, että vaivautuisin edes äänestämään. Ehdokkailla, joita vaalipiiristäni näen ja kuulen median kautta, on taas karannut mopo käsistä. Luvataan asioita, joita on mahdotonta pitää. Miksei Joku voisi pysyä realiteeteissa? Kyllä sellaisiakin ehdokkaita on, ja erityisesti yhden tiedän, mutta hän on äänestysoikeuteni ulkopuolella. Öf politiikka ja sen sikalikainen valtapeli. Öf! Politiikassa olen päättänyt olla olematta osallisena... onko se edes mahdollista?

Perinteitä, merkkihenkilöitä ja historiaa kankaan kuoseissa
Turkoosi kangaskin on paljon mielenkiintoisempi juuri nyt. Tuohon kankaaseen on kudottu Turkki ja se historiaa. Ay yildiz eli kuunsirppi ja sen kärkien välissä oleva tähti on sekä Turkin lipussa että myös Turkin symboli. Toinen Turkin symboli tuossa kankaassa on tulppaani. Kolmas kuvio vasemmalta, ylärivissä kuvaa akveduktia, Roomalaisten vesijohtojärjestelmää. Noita historiallisia rakennelmia on täällä edelleen paljon. Sitten siinä on turkkilainen ratsastaja Ottomaaniajalta, mutta en nyt arvaile, kun en muista varmaksi ketä hän kuvasi. Kankaasta löytyy myös Kappadokian kalliomuodostelmat ja kuumailmapallot. Mevlana Jalaluddin Rumiin ja KOnyaan liittyvä valkopukuinen pyörivä dervissi löytyy kankaasta, ja tuo riikinkukon jälkeen oleva monumenttikin on Mevlana-museona nykyisin toimiva, vanha sufikeskus ja Mevlanan hautapaikka. Riikinkukon merkitystä tuossa en tiedä, tiedän vain, että täällä niitä on. Kankaassa näkyy myös Troijan hevonen sekä nuo pari ornamenttikuviota, joille en tiedä mitään merkitystä. Kun ostat näitä kuviokudekankaisia laukkuja yms tuotteita, niin katsoma mitä symboleja siitä kankaasta löytyy. Näitä on muutamia erilaisia. Esim minun laukussani on ihan eri kuviot kuin tuossa kankaassa.

Päivä on sään puolesta ollut myrskyisän tuulinen, sateinen ja kylmähkö. Tällaisia on sääennusteessa pari kolme, tosin toivon, että ennuste ei osu kohdalleen. On tuota sadetta nyt jo saatu ihan riittämiin. Ei ole parvekeruusujakaan tarvinnut itse kastella, kun luonto hoitaa sen puolestani. Ja jalkoja palelee taas sisällä ja mari mari mari. No, sitten voimmekin siirtyä eteenpäin :)) .

Syvästi ihmettelin tänään ystäväni ruokailua. Kaksi täyttä lautasellista makaronia, eikä mitään muuta. Jätän kaiken muun kommentoinnin tuosta sikseen. En voi ymmärtää, kuinka joku syö makaronia vapaaehtoisesti muutamaa lusikallista enempää, ja vielä pääruokana, koko ateriana.

Juttelin tänään sellaisen henkilön kanssa, joka tuntee minut kolmen vuoden takaa, ajalta, jolloin en puhunut turkkia. Hänen englanninkielen taitonsa on hutera. Jotkut lauseet ovat lähes ok, joistakin joutuu arvaamaan mitä hän mahtaa tarkoittaa, ja joistakin lauseista en vaan kykene löytämään mitään asiakokonaisuutta tai merkitystä. Kun en ymmärtänyt hänen englantiaa, sanoin hänelle monta kertaa, että sano se turkiksi. Hän sanoi, ja asia oli selkeä ja ymmärretty. Lopulta sanoin, että voisitko puhua turkkia, kun tuo englanninkielesi on aika heikko. Kerroin, että oma turkinkielen puheeni ei ole läheskään täydellinen, mutta että ymmärrän myös nopeaa ja murteellistakin puhetta hyvin. Hän suostui, mut-ta pu-hui sen jäl-keen lä-hes ta-vu ker-ral-laan ja hy-vin hi-taas-ti... kunnes sanoin suorat sanat. Kerroin, että olen puhunut kanssasi jo puoli tuntia turkkia, "Ai niinko, en huomannut. Luulin, että puhut englantia." ... joten lopeta nyt se vauvalle lässyttäminen ja puhu kuin ihmiselle puhutaan. "Mutta sitten sinä et ymmärrä." Sinä olet nyt se, joka et ymmärrä. Ja osaan kuule kysyä, jos en jotakin ymmärrä. Kuinka luulet, että olen voinut seurustella 10 kk sellaisen miehen kanssa, joka ei puhu sanaakaan englantia... Jatkoimme sen jälkeen toisen puolisen tuntia turkinkielistä keskustelua, eikä tarvinnut kysyä kuin yhden kerran, erään vieraan sanan kohdalla. Jotkut ovat sitten jääräpäisiä, nimimerkillä Niin olen minäkin. Mitään kieltä ei opi, jollei sitä käytä ja opiskele aktiivisesti.

Vain tyhmä voi olla niin tyhmä, että olettaa minun, sinun tai jonkun muun olevan vuodesta toiseen samanlainen. Joidenkin ihmisten on hirveän vaikea tajuta, että ihminen muuttuu koko ajan. Koko elinkaarensa ajan ihminen muuttuu, halusi sitä tai ei. Jokainen muutoksen hetki, eli siis jokainen hetki, sisältää mahdollisuuden. Mahdollisuuden valita paremmin, mahdollisuuden luopua turhasta murhetaakasta, vääristä kavereista, huonoista tavoista, ja ennen kaikkea mahdollisuuden tehdä oikein ja oikeita asioita, oman polun mukaisia asioita ja myös muita ihmisiä ja yhteiskuntaa palvelevia asioita. Kullakin on polkunsa, ja sisällään intohimo polkunsa mukaisiin asioihin. Vanhoista kavereistakaan et voi enää tietää mitään, tai olettaa mitään, sillä eivät hekään ole enää samanlaisia kuin ennen. Siihen kun lisäään vielä se, että itsekin muutut samaa tahtia, niin vieläkö olette samalla kartalla vai joko toinen meni menojaan eri suuntaan. En enää löytänyt sitä, mutta näin ihan lähi päivinä pitkäaikaisen tutukimuksen tuloksesta kertovan artikkelin. Siinä todettiin yksiselitteisesti, ettei ihminen vanhana ole enää lainkaan se sama persoona, joka hän oli lapsena, niin paljon persoonallisuus muuttuu. Paljon olen nähnyt myös tuttavapiirissäni persoonallisuuden muutosta. Tärkein ja ainoa merkityksellinen on kuitenkin omaan persoonallisuuteen tutustuminen, ja sen nykyisen tilan tunteminen. Sillä, mitä olet joskus ollut, ei ole paljonkaan väliä, liekö yhtään. Ainoa mikä merkitsee on se, mitä olet juuri nyt, juuri tänään, tässä ja näille ihmisille joiden kanssa olet tekemisissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.