lauantai 25. maaliskuuta 2017

Pelastetaan eräs murunen

Alanyan Dim-luolan tieltä keskustaa ja Kalea kohti. 25-3-2017
Jos teitä lukijoita on Alanyan suunnalla nyt lähipäivinä, niin tarvitaan hengenpelastajaa. Eilen lihakset tuntuivat kireiltä, ja päätin käytä taas pitkän kävelylenkin sellaisella tiellä, jolla en ole aiemmin ollut. Kävelin DimCay joen Dim-luolalle, tippukiviluolalle. Siitä kohdasta, missä DimCay laskee mereen, eli Alantur-hotellin vierestä, on opasteet, ruskeat Dim Mağarası -kyltit kyseiselle luolalle. Isolta tieltä on googlemapsin mukaan sinne noin 5 km. 1 km ennen luolaa on Konaktepe Restaurant. Sen lähistöllä pyörii nälkäkuoleman partaalla oleva, todella kaunis mustanharmaa, "dalmatialaistäpläinen" koira. Koira on pahasti nälkiintynyt, arka ja kiltti. Se seurasi pitkään minua tienvarren pusikoissa, ennen kuin uskalsi tulla näkyville. Se lähestyi hyvin arasti, mutta kiltisti. Ilman ruokaa ja muita apuja en saanut koiraa seuraamaan, pois tuolta alueelta. Minulla ei ole autoa, eikä koiria hyväksyviä autollisia tuttavia, joten en saa tuota koiraa tuolta eläinsuojaankaan tai eläinlääkärille. Vaikka koira oli vain luuta ja nahkaa, se oli silti turkiltaan yms ulkoisesti terveen näköinen. Tuosta kauniista ja hyväluontoisesta koirasta saisi joku koiranystävä vielä hyvän kaverin.

Tätä koiratekstiosuutta saa vapaasti kopioida ja jakaa. Toivon, että koira saadaan pelastettua. Saisikohan kartan linkitettyä tähän

Eilen illalla ajattelin, että käyn tänään siellä uudestaan, ja tällä kertaa koiranruoan kera. Yö oli hengitysvaikeuksinen, ja aamu paljasti karun totuuden. Tämän vuoden toinen influenssa on päällä. Edellistä ennen oli muuten ihan sama juttu. Lihakset tuntuivat tukkoisilta ja liikuntaa kaipaavilta, ja kävin pitkähkön juoksulenkin juuri edellisenä iltana. Ei vaan eilen tullut mieleen. Nyt sitten nautin sisäisestä lämmöstä (>38C), istun parvekkeelta sisälle tulvehtivassa lämpimän viileässä ilmavirrassa hengitys rohisten, ja totean, että pääkin toimii kuin hidastetussa filmissä. Stressi on ollut huippulukemissa, joten kai silläkin on osuutensa sairastumiseen. Vaan olisi tuo joutilaampaankin aikaan voinut tulla. Nyt olisi vaikka mitä ohjelmaa... jotka vaihtuvat sujuvasti nukkumiseen.

Facessa törmäsin Tommi Kinnusen suomalaisista miehistä kertovaan tekstiin, jossa on paljon asiaa ja ajateltavaa. Nyt kun minun tekstini on lyhyt, niin käytäpä osa lukuinnostasi tuohon Kinnusen Miehissä asuu kolektiivinen pahuus -kolumniin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.