keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Pieni, vihreä nainen

Sarille inspiraatiokuva
Nyt on taas pöydällä kaksi kasaa alien-valokuvia. Toisessa on vähän isompia kuvia ja toisessa hieman pienempiä.  Molemmissa pinoissa kuvasta tuijottaa valkonamainen, vihreä-asuinen nainen, jonka tukka on omituisesti aseteltu. Aseteltu paljastamaan kasvot kauttaaltaan, kuten korvatkin. Ja juuri silloin, kun panostan kampaukseen (mikä on minulle melko harvinista). Tarvitsin yhden kuvan passiviranomaiselle ja muutaman kuvan oleskelulupaa varten, en edes tiedä montako tänä vuonna. Koska sama kuva ei kuvakoon puolesta käynyt molempiin, niin nyt noita kauhistuksia on sitten kahdessa eri koossa, toisessa kuusi ja toisessa kahdeksan kappaletta. Voi jestas. Nuo kaikki kasvojen luut paljastavat kuvat, joissa hiukset on siirretty otsalle tehdyllä keskijakauksella mahdollisimman tarkkaan pois kasvoilta, ovatkin sitten sellaista katsottavaa, että niitä ei todellakaan jaella muille kuin ko viranomaisille, ja heillekin nurinpäin. Ne loput voi korkeintaan arkistoida jonnekin yöpöydän ylälaatikon takimmaiseen nurkkaan todisteeksi siitä, että kuvissa on taas käyty.

Intuitio kuljetti tänään kolmeen aika uskomattomaan tilanteeseen. Ensimmäinen niistä ratkaisi oleskelulupahakemukseen liittyviä asioita. Tai no, eräs nainen keksi ratkaisun, joka oli hyvin tervetullut. Toinen ilahduttava yllätys liittyi housuihin. Liikuin kaupungilla paikallisten ostosalueella, jossa liikun usein muutenkin. Erään liikkeen ulkooven vieressä, rekissä roikkui sellaiset farkut, joista farkkuihin vastentahtoisesti suhtautuvana jopa innostuin. Pienen pieni naistevaateliike, myyjänä keski-ikäinen, liikkeen omistava mies, mutta hyvin mielenkiintoinen vaatevalikoima. Tuon miniputiikin uumenista löytyi pitkät housut, jotka istuivat kuin ne olisivat räätälin mittatilaustyönä tekemät. Kaiken lisäksi housut olivat jopa jollakin tavoin muodinmukaisetkin, ainakin paikallisen mittapuun mukaan. Suomen muodista olen edelleen täysin ulkona, siitä ei ole mitään käsitystä. Miehen logiikka myös kulki samalla aaltopituudella kuin omani. Koska on todella vaikea löytää hyvin istuvia housuja, niin on parempi ostaa kahdet silloin, kun kerran hyvät löytyy. Päätöstä hän vauhditti vielä tekemällä hyvän hintatarjouksen kaksista. Kauppamies, mutta hänellä oli silmää vaatteille.

Illan kolmas tarkoitettu kohtaaminen oli norjalaiset sisarukset. Menimme suomalaisen ystäväni kanssa pitkin kaupunkia, vaatekaupasta toiseen, kunnes ilta pimeni ja kulkeminen alkoi tuntua jo työltä. Siinä vaiheessa vaiston ohjaamana suuntasimme tiettyyn paikkaan, tarkoituksena istahtaa hetki, keskustella hieman kaikessa rauhassa, ja lähteä sitten kumpikin omaan suuntaansa, kotia kohti. Toinen norjalaissiskoksista kommentoi meille norjaksi jotain jo heti kun meidät näki. Luuli norjalaisiksi. Hetkeä myöhemmin toinen sisaruksista tuli vielä luoksemme, puhui siinä pitkät tovit, ja pyysi siten heidän pöytäänsä. Siirryimme sinne, ja puhuimme tuntikausia. Tuo keskustelu ja kohtaaminen oli hyvin antoisaa, eikä se ollut sattumaa. Sillä lienee omat tarkoituksensa. Maailma antaa joskus kohdattavaksi hyvin mielenkiintoisia ihmisiä.

Sitten palanen hiukan vakavampaa ja hyvin tärkeää asiaa, taas mietelauseen muodossa:

"Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina kuin itse olemme. -Anais Nin"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.