sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Sunnuntain lyhyet

Alanyan päivän värit tuttavan luota katsottuna 12.3.2017
Kirjoitin pitkän tekstin, ja purin siihen sitä pahaa tuulta, mitä erään ei-niin-viisaan ihmisen yhteydenotto Suomesta sai
nousemaan pintaan. Miksikö ärryin? Koska en halua olla käyttöesine, joka kaivetaan kaapista esille vain toisinaan, ja unohdetaan sinne kaapin perukoille silloin, kun ei tarvita. Eräs tuttavuussuhde on saavuttanut tällaisen pisteen, ja on tullut aika lopettaa ko tuttavuus. Se siitä marinasta. Sitten muihin jonninjoutaviin höpötyksiin.

Hetken aikaa viimeisenä parina viikkona vaikutti jo siltä, että tulee kesä. Niinhän sitä voisi luulla. Varpaita ja sormia palelee taas, ja käsien niveliä särkee. Toppatakki olisi järkevä hakea päälle, mutta en hae, en enää. Talvi meni jo. Ulkona on +13 C, sisällä +16 C. Edes naapurin kukko ei nyt metelöi, kohmeessa kai sekin. Äänessä ovat vain kylän koirat, jotka räkyttävät kuin mielipuolet, koko seutukunta raikuen. Mitä lie jahtaavat.

90+1 purettuna...
Päätin pitää jonkinlaisen stressittömän lepopäivän käsityöprojektin kera. Viikon, toista olen virkannut omenanvihreitä tähtiä, yhteensä 91 kpl. Asettelin ne lattialle siihen muotoon, johon ne kootaan, että saan niistä haluamani asusteen. Useampi tunti meni siinä, kun liitin ne yksitellen toisiinsa, sakara sakaralta. Sitten vielä virkkasin toiseen reunaan jotakin oleellista, puin sen päälleni ja kävelin peilin eteen. Ei toimi. Aivan liian harva ja epämäräinen. Puretaan. Tunti menee aikaa purkamiseen, tähtien irrottamiseen toisistaan ilman että ne vaurioituvat (paitsi yksi).

Tuossa vaiheessa sopivasti soittaa joku tuntemattomasta numerosta. En vastaa. Jonkun ajan päästä soittaa ex-miesystävä ihan omasta numerostaan, ihan vaan tarkistaakseen, ettenkö sittenkin olisi muuttanut mieltäni ja lähtisi hänen kanssaan vaikkapa syömään. Puhelun alussa Mitä teet on kovin mieltä ylentävä kysymys tällaisessa tilanteessa. Mitäkö konkreettista ja näkyvää olen tänään saanut aikaan... en mitään. Tein tuntikausia työtä tehdäkseni jotakin, jonka sitten purin, ja kaikki se tuntikausien työ menetti samalla merkityksensä. Vaan eipä se kaikki ollutkaan merkityksetöntä. Se on ollut taas sitä miettimisaikaa, ajatusten pyörittelyä, pohtimista, asioiden työstämistä.

Päivä on ollut tätä, eipä siinä sen kummempia kertomisia näin julkisesti ole. Aurinkoista alkavaa viikkoa itse kullekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.