perjantai 3. maaliskuuta 2017

Vedet silmissä

Aurinkoinen päivä, illasta hiukan pilvistyy 3.3.2017
Tästä päivästä muodostui aurinkoinen, suht lämmin ja yllättäen myös nauruntäyteinen. Juniorini vähän aikaa sitten ylioppilaaksi kirjoittaneena sai oikolukijan pestin, tosin siihen myös vapaaehtoisesti suostui. Hän oli tarkastanut äitinsä tekstin pilkut, kirjoitusvirheet, tyylin, sujuvuuden ja monet monet muut seikat. Kun luin hänen kommenttejaan, niin ensimmäisissä kappaleissa parina aiempana päivänä olin hieman ärsyyntynytkin sekä virheiden määrästä että hänen kommentointiensa tyylistä. No, mitä pidemmälle teksti eteni, sen vähemmän virheitä sieltä löytyi. Olin siis oppinut jotakin tuonkin projektin aikana. Ja mitä pidemmälle teksti eteni, sen ärtyneemmäksi kävi kommentoija. Hänen kommenteistaan alkoi näkyä sekä väsymys että kärttyisyys. Puolivälistä eteenpäin ei voinut kuin nauraa, ja odottaa mielenkiinnolla, että mitähän seuraavaksi tulee.

Sitten kaupungille ja bussiin. Erehdyin taas lähtemään toriostoksille juuri sihen aikaan, kun bussit ovat täpötäynnä opiskelijoita ja muitakin matkustajia. Tänäänkin olimme bussissa yhtä tiiviisti kuin tonnikalapalat säilyketölkissä. Olin seisomassa pyörätuolipaikalla, ihan ikkunan vieressä, kun vierestäni nuori äiti pikkulapsensa kanssa ahtautui tungoksen läpi bussista ulos. Samalla näin lapsen nätin, uuden näköisen kengän penkillä. Ehdin sanoa ääneen vain, että lapsen kenkä jäi, kun viereinen mamma jo ojentaa sitä minulle. Ei ollut mitään toiveita edes kurkottaa ulos, ja kädestä käteen saattelukin oli jo myöhäistä, sillä bussi oli lähdössä pysäkiltä. Entisen pesäpalloilijan ajatusten automaatio voitti, ja heitin kengän sullkeutuvien ovien välistä pysäkille. Tapahtuman
Nauru + meikit. Aina ei muista ennen pyyhkimistä.
nähtyään suurin osa bussissa istujista räjähti raikuvaan nauruun. Taaempana istuvien naisten kommenttien perusteella kenkä osui vielä kyseiseen äitiin. Itse en ihmismuurin ylitse sitä nähnyt, tiesin vain, että kenkä lensi pysäkille asti.

Puolisen tuntia myöhemmin pääsin itse kävelemään ihanan keväiseen säähän torikassini kanssa, ja hymyssä suin suuntasin torille. Olin unohtanut myös sen, että viimeisen puoli tuntia tori on ihan täynnä, kun monet paikalliset tulevat ostamaan juuri silloin. Viimeinen puoli tuntia on erityisen suosittu aika, koskapa jotkut myyjät laskevat hintojaan silloin, että saavat tuotteita pois käsistä. Itselle tuli hiukan epämukava olo nimenomaan tungoksen takia, kun joutui käyttämään paljon huomiokykyä siihen, ettei itse kävele kenenkään yli, eikä jää kenenkään alle tai tien tukoksi. Torin keskiosiin ja tuttujen myyjien luo en edes yrittänyt päästä, vaan tyydyin pysymään reunalla kylistä tulleiden maanviljelijöiden alueella.

Erään kyläläisen pöydän eteen tultuani tämä nainen sanoi minusta jonkun kommentin viereisen pöydän naiselle, ja repesi saman tien hervottomaan nauruhepuliin. Vierustoveri ainoastaan suipisti suunsa tukkoon, käänsi katseensa pois ja vaan hytkyi paikallaan. Vaan tämä edessäni ollut nainen, hän repesi ihan täysin. Risti vielä jalkansakin ettei tule pissat housuun, ja antoi naurun tulla. Keräsin siinä tomaatteja pussiin hänen pöydältään samalla, ja totesin vain hiljaa mielessäni, että on ihan kiva tuottaa toisille iloa. Nyt en edes hahmottanut mistä tuo ilonpurkaus lähti.

Tämä kiersi lämpömittaria, ei osannut kehältä pois. 3.3.2017
Rahastettuaan tomaateista hän kysyi loppuniiskutusten lomassa, että olenko tehnyt päälläni olevan neuleen itse, ja siirtyi  nyt hytkyjän osaan. Toinen oli jo lopettanut. "Ai ne on molemmat vinossa. Ihan nätti se on, ihan nätti" jatkoi hän ennen kuin ehdin edes vastata. Niin, olen ihan taktisesti laittanut taskut vinoon, koska mielestäni ne näyttävät näin vinossa paljon hauskemmilta kuin säntillisesti viivasuorassa. Varsinkin kun ovat tällaiset "pussitaskut". Taidan mennä uudestaankin tuon mamman luo ostoksille, ja jotain on ehkä vinossa tai epätavallisessa paikassa silloinkin ;) . Tuostakin jäi hyvälle tuulelle pitkäksi aikaa. Ja itse asiassa niin kauan kuin noita tomaatteja riittää muistan ne myyneen nauravan naisen.



"My Soul, regard each thought as a person, for every person's true value is in the quality of the thought they hold.
~ Rumi"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.