sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Yöpilviä

Alanya ja Kleopatraranta 19.3.2017
Viime yön unet meni valvomisen puolelle. Tuntuu vaan tosi hölmöltä herätä 12.30 mutta joskushan sitä on nukuttava. Tuohon aikaan kun herää, on kuin puoli päivää olisi jo mennyt. Mieluiten olisin aamuvirkku, kuten kropalleni on luontaista, mutta jos ei yöllä saa nukuttua, niin sitten päivällä.

Iltapäivä oli jo pitkällä, kun viime yönä Suomesta tänne viikon lomalle saapunut tuttava ja minä iloisen puheensorinan kera kävelimme pitkin Damlatasta kassi kilisten kuin kassialmalla konsanaan. Rannan läheisyyteen päästyämme emme voineet kuin ihmetellä ihmisten määrää. Moni paikka oli tupaten täynnä sunnuntain perheaikaa viettäviä turkkilaisia. Kleopatrarannan viitosrannan kohdalla nelihenkinen seurue suuntasi rannalle mukanaan neljä täyttä ostoskassillista ruokaa. Siinä jäimme jo hieman miettimään, että kuinkahan iso joukkio siellä rannalla odottaa. Muussa tapauksessa olisi ilmeisesti tarkoitus syödä muovikassillinen per nuppi... huh huh.
Alanya ja Kleopatraranta 19.3.2017

Istahdimme hetkeksi Kleopatraravintolaan, ihan vaan vaihtamaan kuulumiset ja odottamaan että auringonlasku lähenee. Aikanaan sitten päädyimme taas Delfino Beach Baarin takapihan aurinkotuoleille nauttimaan hiljaisuudesta ja leppeästä kevätillasta, kuullen vain rantaan kevyesti lyövien aaltojen äänen. Totesimme molemmat, että olisi ihana istua useamminkin illan hämärtyessä, kaikessa rauhassa rannalla, ihan vain rentoutuen ja nauttien. Tässä kohden olisi kätevää, jos olisi puoliso, joka myös nauttisi tällaisista äänettömistä luontohetkistä. Aina ei tarvitse mennä kauas maastoon tai vuoristoon, vaan läheltä ja yllättävistäkin paikoista löytyy rauhaa, hiljaisuutta ja luonnon rauhaa ja energiaa. Riittää, että valitsee ajankohtan nähden sopivan paikan.

Alanya ja Kalen valot 19.3.2017
KOtona on kaavoja ja kankaita olohuoneen lattialla. Tänään en ehtinyt vielä leikata, joten huomenna toivottavasti saan sekä leikattua että ommeltua ainakin yhdet "puolipulukalle" mahtuvat housut. Alanyassa on todellinen ongelma löytää housuja, jos ei ole pillikinttuinen eikä halua salvareita. Juurikaan muuta ei ole tarjolla. Joissakin paikoissa löytyy isojen kokojen farkkuja, mutta niissäkin sääri- ja reisiosuus on kuin kanankoivelle sovitettu, ja mahan kohta on hillittömän iso. Salvareita en kehtaa pitää kuin joskus kuumimpaan aikaan, ja tällä säällä en edes tarkenisi salvareissa. Räätälin luona kävin jo loppusyksystä, mutta hän ei ymmärtänyt millaista mallia halusin, joten päätin turvautua kotiräätäliin. Kangasta etsiessä meni pari kuukautta, nyt ensimmäinen kangas on jo tuolla (kutistus)pestynä odottamassa. Kaavat ovat Burdasta ja helpot sekä leikata että ommella. Jännä nähdä millaisen lopputuloksen tuolla kankaalla saa aikaan. Samalla tämä on täältä ostetun ompelukoneen ensimmäinen tulikoe. Uuden koneen opettelu on aina oma projektinsa, mutta tuo on samaa merkkiä kuin aiempi Suomessa ollut koneenikin, joten ei kai siihen kauaa tarvinne totutella. Vanhassa oli niin paljon oikkuja ja pikkuniksejä, että tämä "juniori" saattaa olla jopa paljon helpompi.

 Oikein elämäntäyteistä alkavaa viikkoa itse kullekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.