lauantai 22. huhtikuuta 2017

Ärtyneen murinaa

22.30 tulin kotiin iltavuorosta. Ehdin matkalla miettiä niitä pieniä (norsun kokoisia) eroja, joita elämässä on näiden kahden kodin välisessä elämässä. Olen niin väsynyt, että tekisi mieleni kaatua suoraan sänkyyn ja unille, ilman iltapalaa. Koska työvuoron aikana ei ole ollut aikaa syödä eikä juoda muuta kuin kassiin tällaisten hätätapausten varalle ostettu karkkipussi, niin joskushan sitä on syötävä, ja ennen kaikkea juotava nestettä tarpeeksi. Nyt sitten yritän saada kurottua kiinni viimeisen 12 tunnin vajeen... eikä se parissa minuutissa onnistu, tai ole edes järkevää. Matkoineen työpäivä venyy käytännössä 11-12-tuntiseksi. Ja kun tulet viimeiseltä kotikäynniltä toimistolle, ihan hyvin työajan sisällä, on muu työporukka jo sammuttanut koneet ja sanoo, että nyt lähdetään, kirjaa huomenna. Jää kaikki lakisääteiset kirjauksetkin tekemättä, ja kotona huomaan, että kyseisestä yllätyslähdöstä on jäänyt myös työauton avain taskuun. Olisin tarvinnut vain sen 15 min, mitä työaikaa oli jäljellä, jotta olisin saanut hoidettua työt kunnolla loppuun asti. Nyt ne eivät ole kunnolla hoidetut, ja siksi ärsyttää. Onko mitään järkeä työskennellä tällä tavoin? MIssä ammattitaito, moraali ja ammattiylpeys? Vai onko tässä maassa jo ihan turha puhua sellaisista? Tällaisina hetkinä toivon, että en missään tapauksessa olisi suomalaisen vanhustenhoidon armoilla sitten aikanaan, vaan vaikkapa Turkissa. Siinä missä täällä taso laskee, tuolla taso nousee. Ja viime vuoden Brittien tekemässä tutkimuksessa Suomen terveydenhuolto ja sairaanhoito oli rankattu sijialle 74, kun Turkki oli sijalla 70. Muut pohjoismaat olivat sijoilla noin 1-10.

Luojan kiitos on olemassa nuo yrityskuviot suunnitelmineen, ja sopivan kokoinen verkosto niitä toteuttamassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.