tiistai 18. huhtikuuta 2017

Helppoheikiksi herkkujen pariin

Sielunlepuutusmaisemani, yksi monista. Alanyan satamasta 02/17
Uuhhh. Pitkän työpäivän päätteeksi on ihana istua sohvalle, läikyttää puolen litran teemukista teetä pitkin sohvaa, sekä nakertaa leivänpaahtimeen liian pitkäksi aikaa unohtuneita, yrttioliiviöljyllä ja rucolalla höystettyjä rouhesämpylän puolikkaita. Nyt voin sanoa jo sen verran, että kotisairaanhoidon autolla kurvailen kaupunginosasta uusia katuja löytäen, ja niitä tiettyjä katuja kadottaen. Tänäänkin navigaattori väitti, että "olet perillä", ja minä, joka näin talon tai asunnon sijasta pelkkää pusikkoa ja metsikköä, olin hieman toista mieltä. Siinä sitten aikani pähkäiltyäni soitan ylimmäiselle kartantuntijalle, siis tiimin kokeneimmalle hoitajalle, jolla on ihmeellinen kyky sekä paikantaa eksynyt sijainen, että osata neuvoa niin värikylläisesti ja sopivien mielikuvien kautta, että kyseisiä katuja täysin tuntematonkin löytää helposti perille. Ihana ihminen ja hyvin mielenkiintoinen taito kuvailla ja kuvittaa paikat ja talot. Hänellä on vahvaa, luovaa kuvituskykyä ja kerrontakykyä. Ties, vaikka olisi kirjailija toiselta ammatiltaan. Vaan navigaattorin harhaanajo-ohjeista ja parista ekstra-ajotarpeesta johtuen päivä venyi vain tuntia suunniteltua pidemmäksi, omakustanteisesti. Aiemmat päivät selvisin aikataulun puitteissa, mutta tänään minun listallani olikin aiempaa enemmän asiakkaita ...ja yksi umpitie, yksi siirretty tie ja eräs puska. Nautin kuitenkin päivästä kaikkinensa.

Päivän suurin yllätys oli puhelu, jossa tarjottiin tiettyä työtehtävää elokuun alkuun saakka. Juuri tuota kyseistä työtä en ole Suomessa koskaan tehnyt. Sen lisäksi se on hyvinkin leikkimielinen ja hieman hassuttelevakin työ ihmisten parissa, eikä liity millään tavalla sairaanhoitoon tai tanssiin. Joku voisi sanoa, että olen sitten helppoheikki. Vaikka en Heikiksi tunnistaudukaan, niin uskon, että projekti tulee olemaan mukava, sillä saan käyttää koko sanallisen antini ja persoonani, heittäytyä niin paljon kuin vaan osaan. On tosi kiva ylittää omia rajoja uudenlaisen, myynnillisen työkokemuksen parissa. Sen lisäksi teen mahdollisesti joitakin päiviä kotisairaanhoidon sijaisena, ja vapaa-ajalla työstämme seuraavaa kirjaa, eli taas sekaannun useampaan kuin yhteen työhön. Aiemmin kerroin pienen vihjeen, että olisin menossa ulkomaille töihin. Nämä tarjoukset vahvistuivat ensimmäisinä, konkretisoituivat ensimmäisinä, ja viime vuosina olen oppinut luottamaan vain siihen, mitä konkreettisesti tarjotaan ja mahdollistetaan. Nyt tuntuu, että tästä voi Suomessakin tulla ihan ok kesä.

Cuma Pazarin, perjantaitorin vieressä. Kannattaa käydä :)). Kenkiä
 Ilta meni tutustuessa uuteen kameraan, jossa on myös puhelin. Vai toisinpäinkö se oli? JOka tapauksessa olen
positiivisesti yllättynyt tuosta DooGee Shoot 1:stä. Lähi viikkoina vasta alan toden teolla testata kameran rajoja, ensin tarvinnee opetella sen käyttöä. Jo pikainen testi osoitti sen, että kehut eivät olleet ihan turhia. Tuolla saa paljon parempia kuivia ja videoita, kuin millään aiemmalla kamerallani. Lisäksi se on puhelimenakin riittävän ärhäkkä 4G, ja ohjelmistoltaan niin paljon samanlainen kuin aiempi DooGee, ettei tarvinnut edes hermostua sitä itsen näköiseksi mukauttaessaan ja omia asetuksia tehdessään. Puhelin on mitä todennäköisimmin myös laillinen ja kansainväliseen rekisteriin / Turkinkin rekisteriin rekisteröitävissä :)) . Olen helpottunut ja innoissani.

Lupasin parille turkkilaiselle kaverille, että ilmoitan heti, kun whatsappi ja maksuttomat nettipuhelut / videopuhelut ovat taas käytössä... no, en ilmoittanut. Ei ollut tukka hyvin, meikki laitettuna eikä energiaa käydä pitkää "milloin tulet"-videopuhelua. Ehkä jonakin kauniina päivänä, kun siltä tuntuu. Nyt tuntuu hetkellisesti lyhyiden yöunien ja noron uuvuttamalta, mutta hyvät uutiset painavat vaa'assa niin paljon enemmän, että pienen psyykkauksen jälkeen nuo tuntumat jäävät helposti taka-alalle. Huomisen lepopäivä on tarpeen. Elpymispäivä.

Siitä kenkä-postipaketista, jonka viimeksi lähetin Alanyasta, ja josta jo marisinkin täällä... sekä paketin vastaanottaja että allekirjoittanut lähettäjänä ovat olleet yhteydessä postiin juuri ennen pääsiäistä. Tarkoitus oli jatkaa tänään, ja päivittäin, kunnes paketti löytyy. Päivällä ystävältäni tuli helpottava viesti: Paketti on löytynyt, on Ulkomaanterminaalissa. Nyt sitten enää katsotaan tuleeko tullattavaksi, ja odotellaan lähipostiin toimitus. Hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.