maanantai 3. huhtikuuta 2017

Mitäs luulet, mihin pystyn?

Alanyan parvekkeelle jäänyt tulppaanin alku
Pieni vuodatus on taas paikallaan.
Suomessa on yleistä profiloida, diagnosoida ja kategorisoida ilman systemaattista ja todellista tutkimista, myöskin ilman ammattitaitoa. Vähän niin kuin puskasta repäisten, "kun sinä olet sellainen ja yleensä se tarkoittaa sitä, että...". Ammattilainen tietää sen, ettei koskaan diagnosoi tai luokittele ketään tai kenenkään toimintakykyä ilman, että hänen ja kohteen välillä on hoitosuhde, sekä riittävä määrä asianmukaisia tutkimuksia tehtynä.

Kristiina Komulaisen ajatuksia otsikolla Itse tunnet itsesi parhaiten.
inhimillisiauutisia.fi/itse-tunnet-itsesti-parhaiten
Suosittelen pysähtymään tämän tekstin kohdalle.

Jostakin syystä arjessamme useammalla sairaanhoitajataustaisella blogini lukijalla on nykyään tapana luokitella, määritellä ja diagnosoida minut, ja sen perusteella ohjeistaa mitä minun tulee tehdä, tai mitä olisi parasta olla tekemättä. Tuon prosessin tekijä siis jostakin etäältä, minua näkemättä ja nykyistä tilaani tai toimintakykyäni täysin tuntematta päättää mihin kykenen ja mihin en kykene, millainen olen tai en ole. Osa jopa kommentoi sitä, missä ammateissa minun on suotavaa toimia, ja missä ei. Kyseessä ei siis ole työhönottaja tai minua tutkiva hoitohenkilöstö, vaan ainoastaan siviilihenkilö, jolla on jonkinasteinen sairaanhoitajan tutkinto, työkokemusta ja silmälaput.

Loukkaantuminen on turhaa, niin kuin kommentointikin tietyssä
mielessä. Tuollainen ajattelu- ja toimintatapa kertoo enemmän ihmisestä itsestään kuin minusta. Tunnistan toimintatavassa paljon entistä itseänikin. Itsekin olen ollut aiemmin saman tyylinen, tosi vahvastikin ihmisiä omien havaintojeni perusteella luokitteleva. Mitä hyötyä siitä käytännön elämässä on? Tuskin mitään. Haittoja sen sijaan on enemmänkin. Jos jätät ihmiset lokeroimatta, ja annat heille mahdolisuuden tulla nähdyiksi ihan omana itsenään, sellaisena kuin he sillä hetkellä ovat, niin saatat yllättyä sekä kohtaamastasi ihmisestä että itsestäsi. Tästä olen kirjoittanut paljon viimeisen vuoden tai parin aikana.

Gazipasan lentokentältä noustessa
Tähän samaan, nimittäin ihmisyyden matkaan ,liittyy Unna Lehtipuun Musta joutsen -kun epätodennäköinen tapahtuu -blogikirjoitus. Siihenkin kannattaa tutustua ajatuksen kanssa. Se saattaa avata jotakin sellaisia lukkoja, jotka saavat itsen toimimaan tuolla ensin mainitulla tavalla. unnalehtipuu.com

Muilta osin Suomessa asiat ok. Tänään hoitui monta asiaa hyvällä tavalla eteenpäin. Jopa ennakkoäänestys on hoidettu. Tämä blogikirjoitus kun on valmis, jatkuu amigurumikissan teko eräälle pikkuprinsessalle. Huominen on liikunnalle ja hengittämiselle varattu päivä, tämän päivän vastapainoksi. Tänään ei ehtinyt edes kaivata Alanyaan... kovinkaan hirveän paljoa. Sellaisen perusannoksen kylläkin 😊.

Nautiskelkaahan auringosta ihmiset, ja hyvästä seurasta lähimmäisenne kanssa, missä sitten olettekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.