perjantai 14. huhtikuuta 2017

(Suomalais-turkkilaisesta) parisuhteesta

Oisikohan kirsikan kukkia, DimCay, Alanya 03/17
Omalle hyvinvoinnillemme on tärkeää, että sisäinen lapsemmekin voi hyvin, että meillä säilyy palanen lapsenmielisyyttä ja lapsenuskoa mukanamme koko elämän ajan. Joillakin tavoin yhteiskunnassa selviäminen vaatii aikuisuutta, kykyä järjelliseen ajatteluun ja eloisan hallittuun tunne-elämään. Pidä silti hyvää huolta sisäisestä lapsestasi. Tänään haluan puhua sosiaalisesta aikuisuudesta, koska mietin kahdesta erilaisesta kulttuuritaustasta tulevan henkilön parisuhde-elämää. Suomalainen nainen ja turkkilainen mies on siis tausta-ajatuksena. Muutto vieraaseen kulttuuriin ja  siellä vieraassa kulttuurissa asuminen on mielenkiintoinen aihe.

Jos sinun tulisi muuttaa toiseen valtioon, jossa on toisenlainen kulttuuri, niin millaiseksi ajattelet elämäsi muuton jälkeen? Jos muutat vapaaehtoisesti toiseen kulttuuriin, millaiseksi ajattelet elämäsi muodostuvan siinä tapauksessa? Entä jos muutat pelkästään Suomen sisällä, jolloin kulttuurinen muutos on hyvin pieni? Suomessa muuttaessasi säilyy kieli, tavat, uskonto, ruoka, ilmasto, yhteiskuntajärjestelmä, yhteydet useimpiin tuttaviin yms. Miksi moni tuttava sanoo, että he eivät ikinä sopeutuisi asumaan Helsingissä, että jo muutto Helsinkiin olisi heille ylivoimainen, ellei jopa mahdottomaksi oletettu? Helsinkiin muutossa säilyy sentään kaikki muut samana, paitsi fyysinen ympäristö. Se on hyvin pieni muutos.

Aiemmin ainakin pariin otteeseen puhuessani Turkissa asumisesta olen puhunut jotakin myös sosiaalisesta statuksesta. On ollut puhe siitä, ettei ulkomaalaiselta vaadita käyttäytymistapojen noudattamista, eikä edes niiden tuntemista, koska hän on ulkomaalainen ja siksi tietyllä tavalla kykenemätön. Ulkomaalainen on tavallaan lapsen asemassa, kun kaikki pitää opetella alusta alkaen. Kotimaassaan henkilö on ollut sosiaalisesti aikuinen, ja uudessa kulttuurissa hänen tulisi kyetä selviämään eteenpäin siitä todellisuudesta, että onkin sosiaalisesti lapsen kaltainen. Kaikkien pää ei sitä kestä.  Jos tämä ulkomaille muuttanut henkilö ei aikuistu suhteessa uuteen yhteiskuntaan samalla tavoin, kuin mitä hän on nuoruusaikanaan läpikäynyt ja kasvanut omassa kulttuurissaan, elää hän jatkuvan epävarmuuden keskellä. Hän on epävarma siitä, miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia. Hän huomaa sen, että yhteiskunta kohtelee häntä kuin lasta, eikä pidä tästä. Hän ei kuitenkaan ymmärrä miten hänen tulisi toimia, jotta pystyisi saamaan aikuisen aseman, jotta tulisi kohdelluksi täysivaltaisena aikuisena. Aikuinen ihminen, joka kärsii tuollaisesta epävarmuudesta, eikä kykene korjaamaan tilannettaan, alkaa kääntyä vihamieliseksi ympäristöään kohtaan. Mm, Imamura (1990) ja Hofstede (1992) ovat kirjoittaneet aiheesta.

Kun muutat uuteen kulttuuriin, uuteen kotimaahasi, ei ole olemassa oikotietä sosiaaliseen aikuistumiseen. Kaikki tarpeellinen on opeteltava, hyväksyttävä ja otettava osaksi omaa päivittäistä käyttäytymistä. Onhan Suomessakin sosiaaliselta asemaltaan hyvinkin erilaisia, syntyjään suomalaisia henkilöitä. Kukin on itse valinnut minkä verran haluaa hyväksyä yhteiskunnan käyttäytymisnormistosta, ja miten oikeassa elämässä käyttäytyy suhteessa itseen, toisiin ihmisiin ja ympäröivään yhteiskuntaan. Tästä kunkin ihmisen omasta, henkilökohtaisesta päätöksestä johtuen kukin on siinä sosiaalisessa asemassa, kuin mitä on käyttäytymisellään valinnut, ja minkä aseman ympäristö on tuon käyttäytymisen perusteella antanut.

Sama toimii niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Sosiaalinen asemasi perustuu paljolti siihen, minkä verran opit kyseisen yhteiskunnan käyttäytymisnormistoa, ja ennen kaikkea kuinka paljon siitä normistosta otat käyttöösi jokapäiväisessä elämässäsi. Yhteiskunnan silmissä aikuismaisesti käyttäytyvä saa aikuisen kohtelun, ja tietämättömästi / töykeästi / välinpitämättömästi / huonosti / lapsellisesti käyttäytyvä saa osakseen turistin / tietämättömän / lapsen statuksen. Moni luulee hymyn ja palvelualttiuden  osoittavan kaiken olevan ok. No, periaatteessa kaikki onkin lähes ok, niin kauan kuin kyse on turistista joka jättää alueelle rahaa, ja joka ei suoranaisesti vahingoita ketään tai mitään. Jos haluat oikeasti olla osa kyseistä yhteiskuntaa, niin että sinua arvostetaan aikuisena myös kohteliaiden sanojen takana, asennetasolla, tarvitsee ottaa selvää, oppia ja kasvaa. Sitä on sosiaalinen aikuistuminen. Todellista sosiaalista statusta ei voi korvata rahalla, omaisuudella, omistamisella eikä lahjonnalla. Ja kuten viime kuukausina on nähty, sitä ei voi korvata edes huippukorkealla viralla (joka muka automaattisesti toisi jotakin mukanaan).
Alanyan Kleopatraranta kutsuu pariskuntia kävelylle. 03/2017

Sinä suomalainen nainen. Kun perustat perheen turkkilaisen miehen kanssa, niin jompi kumpi teistä, tai aika-ajoin molemmat joutuvat keskelle tätä prosessia. Siitä selviäminen on hieman helpompaa kun tiedostaa mistä on kyse, ja kun muistaa, että on kyse niin tärkeästä asiasta, että siihen todella kannattaa panostaa. Jos asutte Suomessa, auta puolisoasi tässä asiassa. Anna hänelle tietoa, tilaa, hyväksyntää ja tukea kasvaa. Jos asutte Turkissa, hanki tietoa, opettele ja anna itsellesi mahdollisuus kasvaa. Samalla annat myös parisuhteellenne todellisen mahdollisuuden.

Sinä nettipalstoilla rähisevä suomalainen mies, joka olet juuri tämän lukenut etkä tätä ymmärrä: anna itsellesi aikuistumisen mahdollisuus sinua ympäröivässä suomalaisessa kulttuurissa, oli se sitten peräkylillä tai pikkukaupungissa tai missä tahansa. Ikävuodet eivät tuo mukanaan kenellekään aikuismaista käyttäytymistä tai aikuisen ajattelukapasiteettia, vaan ainoastaan opettelu, ihmisenä kasvaminen. Jos ei se ihmisenä kasvaminen muuten huvita, niin voit motivoida itseäsi sillä, että kasvamalla aikuisemmaksi, kasvamalla ihmisenä saatat ehtiä saada itsellesi hyvän puolison ennen kuin kuolema korjaa. Tai saatat saada surkean parisuhteesi toimimaan, ja pääset nauttimaan edes muutamista onnellisista vuosista elinaikanasi. Aikuiseksi kasvaminen, ihmisenä kasvaminen ei ole pakko. Se on antoisa ja kannatta mahdollisuus, jonka jotkut ymmärtävät käyttää täysimääräisenä, jotkut puolinaisesti. Jotkut sitä vain hipaisevat, ja osa ei elämänsä aikana ehdi edes ymmärtää mistä voisi olla kyse, mitä menettävät. Elämä on valintoja, huonoja, jumalattoman huonoja ja sitten niitä parempia.

Jokainen valitsee itse.

Omien valintojen seurauksena joillakin on hyvä olla. Elämässä on läsnä rauha, luottamus ja nauru.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.