tiistai 4. huhtikuuta 2017

Turismiviikko Alanyassa

Appelsiinipuu Alanyan pääkadulta 3/2017
Aanyan 41. Turismiviikkoa vietetään tänä vuonna 18.4.2017 alkaen. Mm. satamassa on tämän tiimoilta paljon erilaista ohjelmaa, erilaisia tapahtumia pitkin viikkoa. Silloin kannattaa suunnistaa sekä sataman suuntaan että pitää silmät auki myös muualla kaupungilla liikkuessa. Voi olla, että Teleferik, tuolihissi Damlataksen tienoilta Kalelle toimii jo tuohon aikaan. En ole nyt nähnyt siitä mitään uutisointeja. Muistelen vain, että aiemmin arvioitiin, että mahdollisesti avautuisi yleiselle käytölle jo noihin aikoihin. Kun uutisointeja tulee ja kun varsinainen ohjelma julkistetaan, tai löydän sen käsiini, niin lisään sen tänne. 16.4.2017 järjestetävä kansanäänestys on juuri ennen  turismiviikkoa, ja siksikin turismiviikko ajoittuu nyt tuohon. Alkuperäinen uutinen löytyy tästä linkistä
http://alanya.bel.tr/Haber/19342/41--TURIZM-HAFTASI-ETKINLIKLERINE-YENI-ALANYALILARDAN-DESTEK

Pitkä lenkki tuulisessa ja koleassa kevätsäässä sisälsi samalla sekä kaupunkikierrosta että mm. Ikeassa käynnin. Aurinko onnistui kuultamaan pilvikerroksen läpi sen verran, että saattoi sanoa nähneensä hieman aurinkoa. Tämä harmaus, pilvisyys ja sateet ovat energiaa kuluttavaa. Paljon tehokkaammin kuin mikään lenkki. Loppumatkasta käveli hiljaisuuden vallitessa kaksi melko lailla uupunutta ulkoilijaa, tosin lenkkikin oli suht pitkä. Sen jälkeen loppu ilta sujuikin sohvalla. Harvinaista herkkua sekin. Ei ole pitkään aikaan tullutkaan lekoteltua, vaikkei sitä moni usko. Tuosta tuli mieleeni se eilinen kirjoitus ja sen jatko. Viimeinen kommentoija, joka myös provosoi / inspiroi tuon kirjoittamiseen, luokkaantui ja suuttui. Se hänelle suotakoon. Eniten ehkä ärsyynnyin siitä, millaiseksi hän elämäni olettaa, ja kuinka paljon ylemmäksi hän itsensä asettaa.

Aamun pitkässä viestissä henki vielä pahemmin sama asia. Siirretään sama asia potilassuhteisiin. Jokainen sairaanhoitaja, joka olettaa olevansa potilaitaan ylempänä, parempi tai erinomaisempi, on hukassa. Potilaana koin itseäni kohdeltavan, en niinkään tuttavana. Tuo on juuri se oleellinen asia, joka ihan käytännössä jakaa tuttavapiirin niihin jotka jäävät, ja niihin jotka lähtevät. On ihan sama mitä minun historiassani on ollut, tässä tapauksessa siis tuo leikkaus, jonka myötä yllättävän moni ajattelee minut vammaiseksi, vajaakuntoiseksi, jotkut jopa vajaaälyiseksi. Historiassa olleet asiat eivät suoraan kerro sitä, mikä olen tänään. Ne jättävät jälkensä, ja muodostuvat joko mahdollisuudeksi tai uhaksi. Ihmisestä itsestä on kiinni, minkä tien isojen, yllättäen eteen tulevien ja elämää järisyttävien tapahtumien jälkeen valitsee. Sanojan valitsema tie ja minun tieni kulkevat ihan eri teitä lähes kaikissa asioissa, joista olemme puhuneet. Tähän mennessä se ei ole ollut este. Nyt se muodostui erottavaksi tekijäksi.

Päivän työ, amigurumi-kissa, hieman kuriton
"Sinä et pysty / osaa / kykene" -ilmaisut (vihjauksetkin) muodossa tai toisessa, suoraan tai rivien välissä, ovat ihan p***stä.
Sellaisia kenenkään ei kuulu sanoa kenellekään, ei missään vaiheessa eikä koskaan. Aina on muita keinoja, muita teitä. Joskus se vain kaiken "kiireen" keskellä unohtuu.

Jos ei voi nähdä toista ihmistä ihmisenä, hänen omine tavoitteineen ja omine VOIMAVAROINEEN, niin mitä hän silloin näkee? Oman maailmansa, ja sitä kautta kaikki muut. Entäs sitten, jos tämä toinen ihminen ei sovikaan katsojan oman maailman tyyliin, raameihin tai tavoitteisiin. No silloin voi alkaa opastaa tätä toista ihmistä oikealle tielle. Unohtuu vaan sellainen pieni juttu, että mitähän tämä toinen ihminen haluaa, millaisen tien, ja mitähän hänen maailmassaan on jo menossa, siis sellaista mistä tuttavat eivät tiedä, ei edes se opastamaan alkava tuttava. Ne tuttavat, jotka vielä toimitte hoitoalalla... ettehän sorru ylentämään itseänne potilaan yläpuolelle. Ja mikäli tuttavapiirissänne on jonkin sairauden tai leikkauksen tms läpikäyneitä henkilöitä, niin ettehän ala hoitajaksi, emoksi tai muutenkaan holhoavaan rooliin. No, joku voi toki tykätäkin sellaisesta, mutta ei sellainen toiminta auta tuota kohteena olevaa ihmistä löytämään omia voimavarojaan ja hyödyntämään niitä. Paras lahja ja kunnianosoitus, mitä toiselle ihmiselle voi suoda, on antaa hänen olla oma itsensä, ja kaikessa hiljaisuudessa tukea henkisesti, niin että antaa hänen hyödyntää ja kasvattaa omia voimavarojaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.