tiistai 16. toukokuuta 2017

Ei rullalautaa enää, mutta...


Erään huippunäköalalla varustellun villan runkoa
Ensin vähän Alanya-asiaa, ja sitten muihin juttuihin. Alanyan paikallistv Atv Alanya saattaa näkyä tästä linkistä. Sanon saattaa, koska aiemmin nämä tv-linkit ovat lakanneet toimimasta jonkun ajan kuluttua. App storesta löytyy myös kyseisen tv-aseman appi. Atv Aanyan paikallisradio kuulunee tästä linkistä. Antalyan paikallistv Kanal V löytyy tämän linkin kautta. Siellä on myös Alanyaa koskevia juttuja, sillä vielä tällä hetkellä Alanya kuuluu Antalyan maakuntaan.

Alanyan kansainvälisestä Turismi- ja taidefestivaalista näin aamulla uuden esittelyvideon, mutta en saanut jaettua sitä. Sen sijaan tämä tapahtumaan liittyvä facebook-sivusto on jaettavissa. Festivaaleilla on nimekkäitä esiintyjiä, ja konsertteihin ja muihin tapahtumiin kannattaa mennä, jos on jossain Alanyan suunnalla. Toki voihan sinne ottaa äkkilähtölennot täältä Suomestakin. :)).

Kolme ystävää Alanyan suunnalta on pitänyt yhteyttä soittelemalla. Heillä vain on halu käyttää whatsappin videopuheluita, minulla ei. Juuri kun rankan työpäivän päätteeksi olen raahautunut asunnolle, syönyt vähän jotain, keventänyt vaatetusta, ja retkotan kiikkutuolissa puolihorroksessa, niin ei ole kovin videopuhelullinen olo. Meikittömänä, hiusten osalta luonnontilassa olevana ja väsähtäneenä en koe olevani "edustuskuntoinen". Kun videopuhelun toinen osapuoli on viimeisen päälle huoliteltu, hiukset tyylikkäästi aseteltu, posket sileänä ja valkoinen kauluspaita suorastaan häikäisevän valkoinen tummaa pukua vasten, niin vähäpukeisen, suostarevitynnäköisen itsetunto saa pienen särön. Pitäisiköhän minunkin nähdä vähän enemmän vaivaa ulkoasuni suhteen? Sosiaalisen statuksen säilyttämisen vuoksi siitä olisi etua.

Alanyan satamassa turismifestarit 2016 ja paljon tapahtumia
Monikaan turkkilaisista tuttavistani ei ymmärrä sitä, jos hiippailen Suomessa asunnolla puolipukeisena keskellä
päivää. Sama on Alanyassakin. Talossa, jossa asun turkkilaisten, varakkaiden perheiden keskellä, kotiäiditkin pukeutuvat päivisin todella hyvin, vaikka ovatkin kotona. Talostamme töissä käyvät naiset pukeutuvat erityisen huolitellusti. Hhmm, kontrasti on kova. Mutta olen jo oppinut sen, että Alanyassa en todellakaan voi mennä ulos asunnostani verkkareissa tai rantamekolla, ellen sitten ole menossa pitkälle lenkille tai uima-altaalle. Ja Alanyassa en poistu kotoa sen näköisenä, kuin mitä täällä Suomessa. Tässä pikkukaupungissa todella monet liikkuvat ulkona collegehousut tms jalassa, ja joillakin niihin on yhdistetty avokkaat, korkokengät tai muut muodollisemman pukeutumisen kengät. Tai pikkutakki. Vaan mitäpä sen on väliä mitä muilla on päällä, kunhan on vaatteet päällä. Itse voi valita miten itsensä pukee, ainakin niin kauan kunnes on dementoitunut mummo, ja toiset pukevat puolesta.

Eilen kävin ostamassa manteleita. Alanyassa pähkinät ja mantelit kuuluivat jokapäiväiseen ruokavalikoimaani. Täällä mietin aina, että kuinkakohan vanhoja ne ovat... Aiemmin maustefrimojen pusseissa ostamani mantelit eivät maistuneet lainkaan mantelilta, siten kuin ne maistuvat Alanyassa tuoreeltaan. Näistä manteleista puuttui kokonaan manteliöljyn raikas aromi. No, eilen ostin pussillisen manteleita etnisestä kaupasta, toivoen niiden olevan tuoreempia, lyhyemmän säilytysajan ja reissun tehneitä. Mitä kukkua. Kotona maistoin, oli kuin olisin puuta purrut. Ei mitään makua, ei mitään mantelin tuoksua. Ei yhtään manteliöljyaromia, ei yhtään. Katsoin pussia tarkemmin. Kasvatettu Espanjassa, pakkaaja USA:lainen firma ja sieltä tuotu tänne SUomeen myyntiin. En todellakaan ymmärrä miksi. Mitä ihmeen järkeä tuossa on? Tarvitsee olla entistä tarkempi siinä, mitä ostaa ja mitä suuhunsa laittaa. Onneksi Alanyassa voi ostaa tuoretorilta oikeasti tuoreita, maukkaita ja terveellisiä tuotteita ympäri vuoden. Se on valtavan iso plussa myös terveyden ja hyvinvoinnin kannalta.

Lapsenmielisyys kukkii ja kukoistaa taas, varsinkin liikuntaan yhdistettynä. Kävin 7,5 km lenkin, tällä kertaa potkulautaillen. Vanha haave rullalaudalle uudelleen nousemisesta täyttyi nyt tällä tavoin. Lumilaudallekaan en ole "muutamaan" vuoteen noussut. Tämä sen sijaan oli herkkua. Aika moni lihasryhmä riekkuu riemusta jo nyt, mahdollisesti huomenna vielä enemmän. Rankkaa oli, ja hauskaa ensijärkytyksen jälkeen. Alun 1,5 km haasteena oli vasemman jalan tasapaino ja ohjaukseen tottuminen. Kertaakaan en silti kaatunut, eikä ollut edes lähellä. Kun tuli ensimmäisiä kunnon alamäkiä, niin seuraavaksi haasteeksi löytyi jarruttaminen. Vehkeen omat jarrut eivät ole riittävät, ja kotona juniori yrittikin lenkin jälkeen opastaa, kuinka myös kengällä jarrutetaan. Niin, muistan mainita vielä senkin, ettei tuo ollut sellainen lasten pieni ja pinkki rullalauta, eikä edes sininen. Kyllä se oli ihan aikuisen kokoiselle mitoitettu, ja paljon nopeampi kuin kävely, hitaampi ja rankempi kuin polkupyörä. Kelpo kunnonkohotusvehje siis. Ja potkulautaileva "mummoihminen" aiheutti "hieman" hilpeyttä pikkukaupungin väessä. Moni 16-25 -vuotias katsoi suoraan silmiin ja hymyili leveästi, kun he tulivat keskustan kaduilla vastaan. Kiitos heille kannustuksesta :)) .

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.