keskiviikko 17. toukokuuta 2017

MItä sinä haluat?

Peltonäkymä Lounais-Turkista toukokuussa, tähän aikaan
Facebookissa olen taas saanut kaveripyyntöjä tuntemattomilta herroilta. Suurin osa on ihan vaan trolleja, ja loput ovat taas olleet viisumin tai rahan perässä. Kysyn heiltä ihan yksinkertaisesti: MIstä sinut tunnen? Onko meillä kenties joku yhteinen tuttava? Kerron sitten, että en luota tuntemattomiin miehiin yhtään, kun suurin osa hakee joko helppoa rahaa tai viisumia Eurooppaan. Useimmista ei tuon jälkeen kuulu enää mitään. Ja jos kuuluu, niin muistutan vielä heidän uteluihinsa vastatessani, että en halua ketään elätettävää taakakseni. Viimeistään siihen loppuu kaikki. Netissä aidon ja hyväsydämisen, oikeamielisen ihmisen löytäminen on äärettömän vaikeaa ja harvinaista, sanoo intuitioni. Suurin osa on ihan pellejä tai rikollisia. Vailla tiedon häivääkään väitän, että lottovoittokin on todennäköisempi kuin netissä rehellisen ja tavallisen ihmisen kohtaaminen.

Ulkona, oikeassa elämässä, on parhaat mahdollisuudet tavata ihmisiä, ihan tavallisia, kunnollisia ihmisiä. Olit sitten Suomen kylmässä keväässä tai Alanyan lämmössä, missä tahansa, niin lähdepä kävelylenkille nauttimaan säästä ja ympäristöstä. Samalla kun nautit lenkkeilystä, ja kasvoiltasi näkyy se, että olet hyvinvoiva ja onnellinen, saatat kohdata toisen hyvinvoivan ja onnellisen ihmisen, sen oikean. Paljon on vihaisia, kärttyisiä, suruunsa hukkumassa olevia ja muuten vaan negatiivisissa fiiliksissä pyöriviä avuntarvitsijoita ja tukihenkilön hakijoita. Jos elämänkumppania etsit, niin ohita heidät. Kärttyisä ja vihainen tekee toisenkin ihmisen kärttyisäksi ja vihaiseksi. Surussa tai itsesäälissä rypevä on raskas perässävedettävä, joka etsii hoitajaa. KUn oikeasti tunnet olosi hyväksi ja nautit elämästä, niin vedät puoleesi myös muita hyvinvoivia ja onellisia ihmisiä. Katso heitä, ota kontaktia heihin.

Omilla jaloillaan seisovasta, hyvinvoivasta ihmisestä voi löytää todellisen elämänkumppanin. Alkoholilla läträävän tyypin elämässä alkoholi on ykkönen, ja voittaa ihmissuhteenkin merkityksen. Fanaattisen kiihkoilijan elämässä on joku ismi, joka on aina yliltse muiden. Myös itsesäälissä ja surussa rypevä on sopassaan niin syvällä, ettei hänellä ole voimia kahdensuuntaisen ihmissuhteen, parisuhteen todelliseen rakentamiseen. Hän on enemmän ottaja kuin antaja juuri tässä elämänsä hetkessä. Aikanaan voi toki olla toisin. Vihaa ja aggressiota uhkuva on niin täynnä sitä vihaansa ja vallankäyttöhaluaan, ettei hänenkään elämäänsä oikeasti mahdu mitään tasavertaista ihmissuhdetta, ainoastaan uhreja, orjia ja seuraajia. Jälleen kysyn, että miksi ihmeessä joku ihminen valitsee itselleen elämänkumppaniksi henkilön, joka ei suhteen alkuvaiheessa kykene rakentamaan toimivaa parisuhdetta? Miksi jotkut tyytyvät uhrin, orjan tai seuraajan asemaan todellisen, tasavertaisen parisuhteen sijasta?

Tässä ravintolassa on hyvä kokki :))
Mikäs siinä, jokainen valitsee itse. Eihän nuo kysymykset edes kuulu minulle, eikä kenellekään muullekaan ulkopuoliselle. Nuo kysymykset kuuluvat vain itselle. Minä voin esittää ne vain itselleni, sinä itsellesi ja hän itselleen. Kukin valitsee niin kuin valitsee. Osa ei edes tiedosta, että valinnan voisi tehdä paremminkin. Se on hänen polkunsa, jonka hän itse käy oppiakseen valitsemaan viisaammin. Taas on se aika keväästä, että iso määrä kavereiden materiaalita menestystä sivusta seuranneita herää, ja haluaa saada saman kuin kaverikin on saanut. Kenties hän ei edes pysähdy kysymään kaverin kohtalon hintaa, eikä päämäärää, haluaa vaan mammonaa ja jotain, mitä jakaa kuvina somessa kateelliseksi tuleville kavereilleen. Samalla kaveri päättää, että viimeistään ensi vuonna minäkin. Loppumaton ketju. Mutta toisaalta, onko väärin mennä naimisiin rakkaudesta -siis jos rakastaa mammonaa, mainetta, uutta maata ja kulttuuria tai sitä, mitä naimisiinmenon myötä saa? Vai onko hyväksyttyä mennä naimisiin vain rakkaus-rakkaudesta, tai toisesta ihmisestä välittämisen tai hullaantumisen vuoksi, tai... Mikä on oikein ja mikä on hyväksyttyä? Ja mitä väliä sillä lopulta on? Eikö riitä, että ne kaksi parisuhteen perustanutta ja naimisiin mennyttä saavat molemmat tilanteesta jotakin sellaista, jota he haluavat, ja jonka heidän avioliittonsa on mahdollistanut? VAi miksi ihmiset oikestaan menevät naimisiin?

Juu, Abo soitti tänään, ja mielessä pyörähti taas muutama parisuhteeseen liittyvä ajatus poikineen sen keskustelun jälkeen. Muutama Miksi-kysymyskin vaelteli edestakaisin, kunnes ymmärsi jäädä jonnekin odottamaan sopivampaa näyttämölletulohetkeä. Asioilla on hetkensä ja tarkoituksensa, eikä suurimman osan tarkoitus koskaan selviä. Onneksi elämä on ennalta-arvaamatonta ja vaihtelevaa. On toivoa ilosta ja onnesta vaikka mitä olisi ympärillä. Kuulemma onnellisimmat ihmiset osaavat olla kiitollisia pienimmistäkin asioista. Ja siihen taas auttaa kiltteys.


"Ihmisen arvon voi mitata sillä, mitä hän pohjimmiltaan eniten haluaa. -Rumi"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.