sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Taas viikko on mennyt

Alanyassa kukkivat jo Malvat, etenkin Kalella
Koivupuissa on pienen pienet lehden alut, ja siitepölyistä raskaat norkot, huomaan kun ajan jalkakäytävällä koivun lehvästön alta. Nurmikko on noussut vihertämään, ja muutamat voikukatkin ovat nostaneet keltaiset kruununsa kohti aurinkoa. Aurinko paistaakin, keveitä harsomaisia pilviä on jokunen taivaalla, ja pari kumpupilveäkin purjehtii kauempana taivaanrannassa. Lehmukset ja tammetkin ovat innostuneet avaamaan silmujaan, niin että pieneen nippuun rutistettu lehdenalku on jo nähtävillä. Kevät. Ihan selvästi keväisen lämmin päivä.

Aamulla töihin mennessä oli lämpötila +8C, ja päätin selvitä ilman takkia. Työmatka on niin pitkä, että ei siinä palellut. Hyvinkin oli lämmin kun pääsim perille. Siellä sitten lisäsin vaatteita tarvittavan määrän, koskapa en enää "urheillut". Moni asiakas taivasteli ja kauhisteli kuumuutta. Mietin useammankin kohdalla, että missä ihmeessä se kuumuus on? Lämpömittarissa oli +16 C, ja ulkoa tuleva viileä tuuli jäähdytti tehokkaasti. Iltapäivälehden lööpissä luki jotain Helteiden saapumisesta... en taida olla samassa maassa lööpinkirjoittajan kanssa. Tai sitten kehoni on vaan vieraantunut näistä kylmistä lämpötiloista, kun on päässyt tutustumaan oikeasti lämpöiseen ilmastoon. Kuinka kaipaankaan lämpöä... vaan aikanaan sekin. Nyt olen täällä, ja syystä, ja katson jopa jääkiekon MM-kisoja telkkarista tässä samalla kun tätä kirjoitan.

Kuusi viikkoa täällä oloa, ja tuo aika tuntuu paljon pidemmältä. Eteenpäin en edes uskalla ajatella. Yritän pysyä tehtävissä asioissa ja elää päivä ja tavoite kerrallaan, pidemmän ajan tavoitteita kohti kurkotellen. Vaan entistä vahvemmin uskon kohtalon/elämän tms johdatukseen, yös niistä syistä joita en voi tässä sanoa. Otan esimerkiksi kaksi työni kautta tänään tapaamaani ihmistä, jotka myös olivat puheliaita ja kontaktia ottavia ihmisiä. Ikään kuin heidät olisi lähetetty, tai meidän tiemme oli tarkoitettu risteäväksi. Työni ja myymäni tuotteet olivat tänään syy ja keino, jolla tapasimme, mutta mitä todennäköisimmin tapaamme vielä uudestaan, toisen kanssa kesäkuussa avattavan firman merkeissä, ja toisen kanssa Alanyassa asumisen merkeissä. Hyvin mielenkiintoista. Niin se elämä vaan kulkee. Asioilla on taipumus järjestyä, vaikkei aina niin kuin itse haluaisimme.
Kivinen tie, toisinaan

TYöelämässä on edessä lähes kolmen viikon mittainen vapaapäivätön työputki, vaan mikäs siinä, kun on mukava työ ja  oma vapaus lähteä töistä pois silloin kun asiakkaat loppuvat. Joinakin päivinä se on aiemmin, joinakin päivinä myöhemmin. Silti tuon putken jälkeen saatan viihtyä pari päivää vapaalla, ja vierailla vaikkapa toisella puolen Suomea. Kirjoitusprojekteja kaipaan, mutta eipä niitä tässä yhtälössä tehdä yhtään, ei riviäkään. Puuttuu tila, aika ja voima.

Pari sanaa Turkin lähipäivistä. Tänä vuonna paastonaika, turkiksi Ramazan ja arabiaksi Ramadan, alkaa 27.5. eli viiden päivän päästä. Tänä vuonna Ramazan päättyy 24.6. ja 25.-27.6. juhlitaan paastonajan päättymistä. Tuolloin on myös vapaapäivät, ja monet virastot ja laitokset on suljettu. Ja muutamilla lentoyhtiöillä näkyi olevan hyvänhintaisia tarjouslentoja Antalyaan. Itse olen sen verran mukavuudenhaluinen, että lennän Alanyaan, kun sillä kerran on kenttä, ja unohdan Antalyan (jos vaan voin). Sitä odotellessa tehdään duunia ja muuta tarpeellista :)) .

"Gratitude is the wine for the soul. Go on get drunk. -Rumi"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.