lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kerrankin mieluinen mainos

Alanyan kukkaloistoa, kiinanruusu
Pitkään on haaveissani, pääosin jossain taustalla ja ajoittain aktiivisesti etualallakin, ollut pieni talo. Nykyinen kerrostaloasuntoni on lähes parhaiten tarpeisiini vastaava, kun puhutaan kerrostalosta. Siihen ei kuitenkaan saa aurinkokennoilla toimivaa lämmitysjärjestelmää, pientä kasvihuonetta ja ruusupensaita pihalle, eikä hiljaisuutta silloin kun minä haluaisin. Saattaa olla muitakin pienen pieniä syitä, nuo kuitenkin ovat nyt mieleen tulevien painavimmasta päästä. Miinuksena pienelle, omalle talolle on se, että on mentävä kauemmas merenrannasta, noustava vuorenrinnettä ylös aika pitkästikin, tai sitten sivummalle, ihan maalle. Tässä tapauksessa se vuorenrinne kuulostaa paremmin toiveisiini sopivalta.

Vapaapäivää ei tästäkään päivästä tullut, ja sen jälkeen kun palasin asunnolle, en ole saanut aikaiseksi juurikaan mitään. Ensin katsoin Aşk ve Mavın eilisen jakson, ja jäin sopivasti tunnekuohun valtaan sen aika rajun lopun vuoksi. Sen jälkeen roikuin netissä, löysin muutaman vanhan koulukaverin, ja ison määrän erilaisia elämänkohtaloita. Jostain syystä FAcebookki tarjoili minulle kerrankin, kaiken tämän jälkeen, ensimmäisen kiinnostavan ja hyödyllisen mainoksen ikinä. Kuvassa näin lähes sellaisen kodin, jota olen vuorenrinteen pikkutontille haaveillut. Lisäksi siinä kodissa oli sellaisia herkkuja, joita en tiennyt edes olevan olemassa. Olen aivan ihastunut. Täysin. Lähetin jopa valmistajalle kyselyn, että toimittaisivatko he tuollaisen Turkkiin, ja paljonkohan kuljetuskustannukset tulisivat olemaan. Tullimaksu tarvitsee kysyä muulta taholta sitten aikanaan, mikäli kuljetuksen hinta jää kohtuulliseksi. Nyt vaan istun tässä, ja pohdin miten tuo projekti saadaan toteutettua. Kaikkea sitä.

...ja Joku Kukkanen.
Ihmisen mieli on kyllä mielenkiintoinen kokonaisuus. Tässä tyynen rauhallisesti kirjoitan blogitekstiä ja kaivelen muistin  sopukoista erilaisia kirjoitusaiheita, samalla kun osa mieltä muistelee jos tuttavien tarjolla olevia tontteja, ja miettii, että onkohan niistä joku vielä vapaana, ja saisikohan tontin maksun neuvoteltua sopiviin osiin. Naisena olemisen ilo. Voi tehdä useampaa asiaa yhtäaikaa. Kuinka tehokasta se useamman asian yhtäaikainen tekeminen on, siitä en mene takuuseen. Ainakaan tämän bogin kirjoittamisessa ei onneksi tarvitse olla tehokas, ei myyvä eikä tietäväkään. Riittää että on. Mietipä miten helppoa, on vaan ja kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa 😉. Ja kun on riittävän vilkkaalla ja kakaramaisella mielikuvituksella varustettu, niin juolahtaakin vaikka mitä.

Ei tästä nyt tämän pitempää tule, ei edes houkuttelemalla, sillä päivän tunnekuohut kutittelevat kirjoitusinspiraatiota sillä tavoin, että nyt on parasta vaihtaa sinne kirjaprojektin puolelle. Aamuyölle menee taas joka tapauksessa, mutta antaa mennä, sillä aamulla voi nukkua pitkään.

Unelmoikaahan ihmiset, koskaan ei tiedä mitä niille tapahtuu. VArmaa on vain se, että ilman unelmointia unelmille ei tapahdu yhtään mitään. Ilman unelmointia ainoakaan unelmasi ei toteudu. JOten anna mennä vaan...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.