tiistai 6. kesäkuuta 2017

MOnenlaista mielen päällä

Alanyan kaunista luontoa ja erään hotellin keinovuoria
Mikä oleellinen ero on kahden ihmisen välillä, kun molemmat haaveilevat samansuuntaisia haaveita, suunnittelevat samansuuntaisia tekoja ja lopulta voi nähdä että toinen onnistuu suunnitelmissaan, ja toinen ei? Vastaukseksi riittää yksi sana: teot.

Tarvitaan oikeaa ajoitusta ja joidenkin mielestä myös onnea, joo, mutta se kaikista tärkein on konkreettinen tekeminen. Yksi tekee nopeasti ja pääsee tavoitteisiinsa. Toinen tekee hitaammin, kolmas tosi hitaasti. Vauhdilla ei aina ole väliä, vaikka oikeasti ajoituskin on ratkaiseva menestyksen kannalta. Kun tekee niitä asioita joita kohtaan tuntee intohimoa, siis toteuttaa haavettaan askel askeleelta, on aina matkalla kohti niitä omia unelmia, omia tavoitteita. Silloin on aina pidemmällä kuin se, joka vielä puhuu ja puhuu, kadehtii toista tavoitteitaan tavoitellutta, ja aikoo, puhuu ja aikoo joskus tehdä jotakin.

Ulkopuolisten ei tarvitse nähdä eikä tietää sitä mitä konkreettisesti teet. Pääasia on että itse tiedät mitä teet ja miksi.

Jostain syystä ympärillä pörrää taas useampia aikojia. Herranjestas että ottaa hermoon kuunnella seläntakana-arvostelua siitä mitä joku muu on tehnyt, ja samalla vakuutusta siitä kuinka itse tekee sen taatusti paremmin. Kuinka se toinen on nyt mennyt tuollaista tekemään? Kuinka se kehtaa? MIksiköhän se on sen tehnyt? Aarrgghh! Mitä siinä arvostelet ja valitat, tee jotakin jos pystyt. Tee paremmin, tai tee huonommin, ei sillä ole oleellista väliä, mutta tee jotakin äläkä vaan kadehdi ja valita. Tee jotakin sen eteen mitä kerskailet tekeväsi. Edes muutama askel eteenpäin. Eikä minun tai kenenkään muun tarvitse tietää milloin aloitat ja mitä teet. Kokemuksella väitän, että silloin kun alat oikeasti tehdä jotakin asioittesi, tavoitteittesi ja unelmiesi eteen, lakkaat arvostelemasta ja valittamasta. Siihen ei yksinkertaisesti jää aikaa. Nyt oli näköjään minullakin ylimääräistä aikaa, kun valitin valittajista... tai yritän töniä vauhtia joihinkin paikalleen lysähtäneisiin.

Samaisen hotellin edustaa
Facebookissa näkyy kiertävän useita erilaisia "osallistu kilpailuun ja voita matka XX-lomakohteeseen" . Osassa niistä on ihan oikea ja olemassa oleva firma takana. Ne ovat oikeita arvontoja. Sitten osuu silmiin myös ihan selkeitä huijauksia. Muutamat kaveripiirin ihmiset eivät ehkä tunnista sivustoa huijaussivustoksi, tai ovat some-sinisilmäisiä, hyväuskoisia ja höynäytettäviä. Monet tahot haluavat kerätä profiilin tietoja, kuvia ja nimiä ja ties mitä, eivätkä aina niin positiivisiin tarkoituksiin, eivätkä varsinkaan siihen tarkoitukseen mitä lupaavat. Alanyan lomia on lupailtu arvontapalkkioksi ainakin kahdella huijaussivustolla. Tsekkaa ensin mistä tykkäät, mille sivustolle annat profiilissasi olevat tiedot, tai edes nimesi ja kuvasi.

JA ny on Suomessakin sen verran lämmintä, ettei tarvinnut toppatakkia eikä villakangastakkia. PAri paitaa tarvittiin enää. Oli kuulemma +20 C tuossa jäätelökioskin ulkopuolella, jossa minäkin kävin notkumassa. Ihan ok keli, vaan ei ole vielä tullut pienintäkään mielitekoa pulahtaa järviveteen. Kyllä tuolla laitureilta näkyy jo jotkut hyppivän, ja vedestä pika pikaa saunaan kipittelevän, niin että ei se ehkä vielä mitään ylilämmintä ole tuo paikallisten järvien tummanpuhuva vesikään... vaan lämpenee sekin vähitellen.

Niin no, en ihan levossa malttanut tänään olla, enkä liikkunut tuolilla, ja sen tuntee kyllä. Huomiselle ja ylihuomisellekin on vielä ns. pakollisia asiointireissuja, eikä nämä bussit ihan ovelta ovelle kulje, joten muutamia askelia tarvinnee ottaa. Lepo ja rasituksen vähentäminen on kuitenkin helpottanut kipuja oleellisesti, vaikka perussyy edelleen onkin olemassa ja hoitamatta. Alanyaan on soitettu parit puhelut, ja turkinkielisiä tv-sarjoja tuijotettu parina päivänä viikossa, ihan vain kielitaidon ylläpitämiseksi. No, voi olla, että puheluissa on myös ystävyyssuhteiden ylläpito yhtenä tärkeänä osana ;) .

Ja hotellin edustalta pohjoiseen päin, katutasolla.
 Ihan vaan "vähän" on tänään kutkuttanut ajatuksissa pikavisiitti Alanyaan, hei kun vaan tietää kuinka kauas
reumalääkärin vastaanottoaika menee... mutta sen joutuisi tekemään pyörätuolireissuna, mikä olisi kokemus sinänsä. Kaikkia kokemuksia ei silti kannata hankkia, ehkä. Oleellinen jarruttava tekijä on kuitenkin matkavakuutuksellinen haaste juuri tässä ja nyt. Ilman vakuutusta en lähde, ja riittävän kattavaa vakuutusta en saa, jos kerron mitä on meneillään. Aiemman Turkissa oleskelun aikana eurooppalainen matkavakuutukseni on vanhentunut ja uusi hakusessa. Ilman vakuutusturvaa ei vaan kannata matkustaa yhtään minnekään. Olethan muistanut päivittää oman vakuutusturvasi ajan tasalle?

Nämä viereiset kuvat ovat Akropol-hotellin vierestä. KÄvin sielläkin joskus katsomassa paria vuokralle tarjottua asuntoa. LÖytyi hotelllin biletyksen lisäksi kanalaumaa ja perheen kokoonkutsuhuutoja sekä ohi ajavien autojen vähemmän mielenkiintoista äänimaailmaa. Kaikki eivät niitä edes huomaa, ja joku kokee olonsa kotoisaksi äänekkäässä ympäristössä. Itse valitsen hiljaisuuden, silloin kun asunnosta ja sen pihapiiristä puhutaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.