torstai 29. kesäkuuta 2017

Monia naiskohtaloita ja voimaa

Toinen rankempi teksti tähän perään, ja tällä kertaa yhteiskunnallisesta tilanteesta. HUomisesta alkaa taas kevyempien tekstien sarja.

KOhtasin tänään kaupungilla hyvin ujon ja pidättyväisen suomalaisen naisen. Hän kysyi neuvoa bussireittien ja aikataulujen suhteen. Ujoudestaan huolimatta hän oli valtavan rohkea, rohkeampi kuin mihin moni suomalainen nainen elämänsä aikana pystyy. Hän oli valtavirrasta oikeasti poikkeava, ja vielä nyky-yhteiskunnassamme hyvin tulenaralla, ellei jopa tabunomaisella tavalla. Hän oli pukeutunut konservatiivisen musliminaisen mustavalkoiseen huiviin ja mustaan takkiin. Huivin alta pilkotti kaksi taivaansinistä silmää ja vitivalkoinen iho, sekä vaaleat kulmat ja ripset. Oletettavasti huivin alta löytyisi myös upeat, pitkät, vaaleat hiukset. Hän näytti kasvoiltaan hyvin nuorelta, kauniilta ja kiltiltä. Kuinka hän jaksaa kantaa kaiken sen töryn, jota suomalaiset hänen niskaansa varmasti saavi kaupalla kaatavat? Hänessä näkyi myös päättäväisyys ja varmuus, vahva oma tahto. Onneksi. Mikään ei ole vaikeampaa ja voimia vaativampaa, kuin olla uskonnollisesti erilainen tässä vaikeassa, ja ihmisiä avoimesti repivässä ja raatelevassa yhteiskunnassa, kuin se, että kaikki näkevät että olet valinnut juuri sen uskonnollisen tien, mikä on yhteiskunnassamme avoimesti rajuimman ja aggressivisimman ihmisryhmän aggressioiden kohde. En voinut kuin hämmästellä tuon hennon, noin 20-vuotiaan naisen voimaa.

Sitten pari sanaa eräästä Suomen herätysliikkeestä, lestadiolaisuudesta. Tulevana viikonloppuna vajaat 100.000 herätysliikkeen jäsentä ja muuta asiasta kiinnostunutta kokoontuu Porin Kirjurinluodolle Suviseuroihin. Lapsesta lähtien olen kasvanut ja elänyt lestadiolaisten naapurustossa, sillä niillä alueilla, joissa asuin, heitä oli paljon. Vanhoillislestadiolaisissa perheissä ei suosita meikkaamista tai hiusten värjäämistä. Tiukimmat ajattelevat, että naisella kuuluu olla pitkät hiukset ja huivilla peitetty pää, mutta nykyään näkyy jo enemmistö tuntemistani lestadiolaisista suomalaisnaisista olevan ilman huivia. Heillä vaatetus on muuten lähes valtväestön kaltainen, mutta suositaan peitävää vaatetusta. Liikaa ei saa paljastaa. Lisäksi vältetään vaatemerkkien valtaa ja muodin valtaa.

Joissakin vapaamielisimmissä lestadiolaisperheissä katsotaan avoimesti televisiota, muttan useissa perheissä tv on joko kielletty kokonaan, tai erittäin vahvasti valvottu ja rajoitettu. Uhkapeli, kilpaurheilu, sirkushuvit ja kaikki uskontoa tärkeämmäksi mahdollisesti nousevat harrastukset ovat poissa elämästä. Mikään ei saa ottaa uskonnon ykköspaikkaa. Alkoholia ei käytetä, eikä edes alkoholittomia korvikkeita, sillä nekin liittyvät alkoholikulttuuriin. Muuhun uskontokuntaan kuuluvan kanssa ei yleensä seurustella tai vietetä paljoa aikaa, sillä hän voisi johtaa harhateille, ja pois oman uskonnon parista. Ehkäisyä ei saa käyttää, vaan nainen synnyttää niin paljon kuin kroppa kestää. Näiltäkin naisilta vaaditaan uskomatonta voimaa.

KAruimmat näkymät koin Keski-Pohjanmaalla, jossa entisessä naapurustossamme oli perheessä jo 15 lasta. Äiti ei jaksanut hoitaa muuta kuin sylivauvan, ja perheen vanhemmat tytöt hoitivat heidän hoidettavakseen määrättyjä pikkusisaria kuin äidit konsanaan. Tuosta kokemuksesta on aikaa jo 20 vuotta, mutta edelleen nousi silmien eteen mm. muistikuvia talon katolle kiivenneestä viisivuotiaasta, uupuneesta teinistä ja väsymystä itkevästä äidistä. Muistan toki myös opettajakollegan, joka oli mitä sydämellisin kollega ja pidetty opettaja. Ihmisiä on niin moneksi, kaikissa maissa, kaikissa ideologioissa ja uskonnoissa. Ihmisen omat valinnat ratkaisevat millainen ihminen hänestä tulee, enkä puhu nyt rahasta, vaan sydämen hyvyydestä. MIllään muulla kun ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä.

Jos vain kuljet silmät ja sydän auki, on Suomessa ja ihan suomalaisten keskuudessa niin uskomattomia ihmisryhmiä, elämäntilanteita ja ihmiskohtaloita, että ei niitä laput silmillä kulkeva näe eikä usko. Sama on ulkomaillakin. Ihmisiä on joka kolkalla monenlaisia. Omassa tuttavapiirissä, suomalaisten naisten ja erityisesti miesten keskuudessa on nähtävissä voimakkasti leviävää radikalisoitumista. Sellaiset miehet ja naiset, joita olen pitänyt ihan tavallisina suomalaisina miehinä ja naisina, puhuvat omituisen kiihkeästi ulkomaalaisia vastaan, maahanmuuttoa vastaan, vieraita uskontoja vastaan, EU:ta vastaan. Välillä tuntuu, että kaikkea muuta kuin omaa itseään vastaan.

USeimmissa tuttavaperheissä on vähintään yksi radikalisoitunut henkilö. Radikalisoituneella tarkoitan tässä henkilöä, joka omien asenteitensa ja tuntemustensa pohjalta kohdistaa sanallista ja tai fyysistä aggressiota kansanryhmää, uskontoa, sosiaalista ryhmää tms. "erilaista" ryhmää kohtaan ja on valmis kovempiinkin otteisiin aatteensa puolesta. Meinasin sanoa ensin, että valtavirrasta poikkeavaa... mutta ainakin Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla elävissä tuttavaperheissä radikalisoituminen on jo niin yleistä ja laajalle levinnyttä, että en enää tiedä mikä on valtavirtaa ja mikä vähemmistöä. Näissä radikaisoituneissa ihmisissä on myös voimaa, sellaista "joukossa tyhmyys tiivistyy" -voimaa, jota on hankala hallita, ja joka tuhoaa. Surullista.

Onneksi SUomessa on näiden rähinäjengien ja hörhöjen lisäksi vielä järkeviä ja vastuuntuntoisiakin ihmisiä, sellaisia, jotka ottavat ja hoitavat asioita, pitävät huolta muista ihmisistä ja yhteiskunnasta. Yhä useamman suomalaisen on nyt tärkeä herätä Suomen yhteiskunnallisen tilan korjaamiseksi ja pystyssäpitämiseksi. Ei riitä, että uskoo muiden hoitavan tämänkin asian puolestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.