tiistai 20. kesäkuuta 2017

Pilvisempi päivä

Vähän marinaa heti alkuun, ikään kuin pois päiväjärjestyksestä. Nyt täällä Suomessa ollessa olen tavallista enemmän väsähtänyt, uupunut niin, etten jaksa edes ulkomaisia uutisia seurata kunnolla. Jää maailman tapahtumat nyt tavallista enemmän pimentoon. Paikallisiin uutisiin on mennyt luotto. Ne ovat liian paljon asenteella valittuja ja muokattuja, sananvapautensa rahan ja politiikan vallalle menettäneitä. Tuosta omasta väsähtämisestä sen verran, että fyysinen voima on vähissä, pelottavan vähissä, ja toki tällainen syö myös henkistä jaksamista. Kivuliaisuuden myötä olen ollut ärhäkkä ja hankala tänään. Huomenna siihen lisätään ravinnotta olo yms joten vastaan hyvät huomenet sitten kun pystyn, ehkä pitkällä viiveellä. Vaan huominen on tärkeä päivä, ja tulokset vievät taas lähemmäs tietoa ja diagnoosia. Toistaiseksi osumaa ei ole löytynyt, ja monet mahdollisuudet ovat avoinna. Erityisesti paras mahdollinen diagnoosi, eli "ei mitään, paranee pian itsekseen" on sekin vielä mahdollisuuksien rajoissa. 

Juniori löysi kaupasta karvasmanteliöljyä, ja leivoimme, vaikkei olisi jaksanutkaan. Joskus on tehtävä vaikkei jaksa tai huvita. Lopputulos sen sijaan oli herkkua. Perus-pikkuleipätaikinaan vaihdettiin osa sokerista tummaan siirappiin ja maustettiin tuolla karvasmanteliöljyllä. Lopputulos muistutti vahvasti välimerellisistä mauista. Kaipaan niitä ruokia ihan valtavasti, ja korvaan vajeen Fazerina-suklaalla. Etniseen ruokakauppaan voisin taas tehdä reissun. Itiksen Alanya-market olisi herkkukeidas, vaan on nyt hieman haasteellisen matkan päässä. Kai joku muu löytyy lähempää. Isoissa marketeissakin on yhtä sun toista, ovat vaan paljon säilöntäaineisempia (paitsi ihan luomu). Niin että kauppaan vaan, löytyy sieltä, sanottiin minullekin. 

Kirjoitustahti on ollut positiivinen yllätys, edelleenkin tekstiä valmistuu enemmän kuin uskalsin tältä ajalta toivoa. Toiveita ajoissa valmiiksi saamisesta on, ja tuon aikarajan olen itse itselleni asettanut, eli sen ylityskään ei saa aikaan mitään katastrofia, eikä edes ongelmaa. Kun aiemmin olen pystynyt kirjoittamaan vain levollisessa ja virkeässä mielentilassa, niin kehitystä on tapahtunut siinä, että nyt myös väsynyt ja ärtyisä olotila käy. Tosin myöhemmin on mielenkiintoista nähdä kuinka paljon mieliala on vaikuttanut tekstiin, sopivatko ne yhteen. Sen näkee aikanaan, kohtapuoliin. 

Abo vaan muistaa soitella ja kysellä kuulumisia. Tämän 3 kk ajan olen vain lukenut ja kuunnellut turkkia. Puhuminen on jäänyt tosi vähälle, niin kuin uuden opiskelukin. Suomessa ollessa ei vaan tule opiskeltua. Aikaa menee moniin turhuuksiin, niin kuin facebookkiin. Senkin ajan voisi supistaa paljon pienemmäksi, ja käyttää paremmin, vaan mikä estää - itsekurin puute. Tänään puhelun aikana tuli taas olo, että mitenkä saan nyt tuonkin sanottua... Ei hyvä. Treeniä, ja mielellään autenttisessa ympäristössä 😊. Vasn nyt voi jo sanoa, että enemmän on viikkoja takana kuin edessä. Lento saattaa hyvällä tuurilla mahdollistua nopeastikin. Kutkuttaa jo, lentolippujen osto siis.

Siihen asti tehdään arkisia juttuja. Juuri nyt etsitään raparperia, tarpeeksi paljon 🌱

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.