maanantai 19. kesäkuuta 2017

Poppeleiden varjossa

Alanya, Damlatas-luolan vierus ja ranta 0
Alle 3-vuotias mummon ja papan kanssa tupakalla, Suomessa, keskellä kirkasta päivää. Pariinkin otteeseen kiristelin kukkahattuni nyörejä kun sitä touhua katsoin omaa bussiani odotellessa. Mummo ja pappa polttelivat siinä julkisen rakennuksen seinustalla antaumuksella, vetivät savua keuhkoihinsa suht nopsaan tahtiin hartaan hiljaisuuden vallitessa. Alle 3v tyttö seisoi heidän vieressään, ja valkoinen tikkarinvarsi oli aseteltuna oikeankäden etusormen ja keskisormen välissä samalla tavoin, kuin mummolla tupakka. Koko tupakointisession ajan tämä tyttö toisti mummonsa jokaisen liikkeen. Hän seurasi mummoa hyvin tarkkaan, ja oli kuin pieni kopio. Mitä arvelette, millainen mahdollisuus tytöllä on selvitä 30-vuotiaksi asti ilman tupakoinnin aloittamista? Jäi surullinen kuva tuosta perheestä.

Aikoinaan, kun olin naimisissa Keski-Pohjanmaalla, kasvoi pihapiirissämme anopin istuttama poppeli. Se oli elämässäni ensimmäinen tapaamani poppeli, ja siitä opin mm sen, että poppelin tunnistamisessa oleellinen apu on sen paha haju. Nyt täällä asuntoni lähistöllä olevat, paljon , paljon isommat poppelit olisivat jääneet tunnistamatta ilman tuota hajuvihjettä. Oli sitten aamu, ilta, sadepäivä, kevät, helle tai syksy, niin aina nuo haisevat, eikä se haju ole mitenkään mieluinen. Ehkä joku siitäkin tykkää, en tiedä. Haju kertoo siitä, että jotakin ne poppelit erittävät, ja runsaasti erittävätkin. Ei niistä muuten mitään hajuja irtoaisi. Tämä riittäköön päivän kasvitietoiskuksi ;) .

Sama paikka
Terveystalon rtg- ja uä-laitteisiin kävin tutustumassa tänään potilaan näkökulmasta, ja sain tuloksetkin heti
(=hyvänlaatuista). Oli nopeaa ja sujuvaa toimintaa, ja oli ilo käydä. HUomisen projekti on delegoida perheenjäsenelle tomaattien istutusmullan haku, samalla kun itse nauttii kevyemmästä elämästä. Keskiviikolle on tiedossa labrakokeita, sitten alkaa juhannus ja juhannussuunnitelmien peruminen. Siitä on toki se riemu, että saa vapaasti ja tämänhetkisen kkunnon mukaan suunnitella uudet tekemiset. Nyt on vaan parempi olla tekemistä, sillä oikeasti alan jo hermostua tähän ylenmääräiseen paikallaan olemiseen ja liikuntakieltoon. Erityisen hermostuksen aiheutti tänään vyö. Ihan tavallinen, sellainen pieni, musta kapine. Ei millään, ei sitten millään ylettänyt enää menemään kiinni, ei edes siihen viimeiseen reikään. ---yhtään ei ärsyttänyt--- *enkä saanut yhtään painonnousuhepulia, vaan 2*. Suklaa ja jäätelö eivät missään tapauksessa ole olleet ne, joita nautin nyt tavallista enemmän 😋. Great! Vyötärönympäryskin. Ehkä voin taas palata normaaliin ruokailuun, kun tuo syöpäepäily on poissuljettu, mutta liikuntaan en voi ihan vielä palata.

Päivä on ollut niin kiireinen kaikkineen, ihan oikeasti, ettei ole ehtinyt katsoa edes Alanyan uutisia. Säätä katsoin sen verran, että kun nämä sadekuurot nyt poistuvat, niin sitten onkin pitkä aurinkoinen jakso tiedossa. LÄmpöä on ihan riittävästi, eikä vielä ole liian kuuma (minun mielestäni ;) ) .


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.