maanantai 5. kesäkuuta 2017

Pyörätuolilla rannalle

Alanya Kleopatra Beach <3
Jaa jaa, nyt on taas aikaa. Kävin jälleen päivystyksessä, reumaröntgenissä ja mallaamassa persustani pyörätuoliin. Pyörätuolia en vielä tuonut asunnolle, kun se ei ollut naisellinen pinkki, eikä oranssi, eikä kevyt... vaan kolhon kulmikas musta, ja niin painava, ettei se näillä käsillä nouse edes bussiin. Päivittäinen kävely tulisi nyt pitää minimissään, ettei akillesjänteet oikeasti repeä tms, eikä jaloissa riehuva tulehdus liikkumisen takia pahene. Sairaslomaa on, ja reumapoliklinikalle pääsyä odottelen. Odottelua ja odottelua. Aamulla pääsin päivystykseen todennäköisesti vain siksi, että olin tarpeeksi vihainen, kivuista ja vitkuttelusta vihainen. Tilanne on järjetön. Ihan normaalikäyttäytymisellä kuuluisi ihmisen tulla hätänsä ja sairautensa kanssa kuulluksi, eikä vain silloin kun suuttuu ja osaa asettaa sanansa "oikein". Entä kaikki ne, jotka eivät jaksa / kehtaa / halua suuttua, tai ne, jotka eivät tiedä mitä vaatia, mitkä heidän oikeutensa ovat?

EI ole oikein vaatia suuttumista, tai muita ala-arvoisen käyttäytymisen muotoja. Puhelimeen vastaava hoitajakin ymmärtäisi sen, jos hänellä olisi asianmukainen koulutus, ja Käypä hoito suositukset tiedossa ja "listana". TAas kerran Helsinki-Espoo-Vantaa... mutta Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla hoitajat kysyvät potilaan esittämistä asioista riippuen ne tietyt kysymykset. Oli hoitaja kuka tahansa, ne tietyt samat kysymykset tulevat samassa järjestyksessä. Niiden tiettyjen kysymysten pohjalta selviää helposti ja rähisemättä lääkäriinpääsyn tarvis. Täällä tähän mennessä kukaan ei ole kysynyt näitä ns oleellisia kysymyksiä. Siitä arvelen, että ovat paikallisen oppilaitoksen kouluttamia, ja työpaikkaperehdytys on jäänyt minimiin (tässä on työpöytä, tuolta löytyy kynät ja ohjelma toimii näin...). Toisaalta työyhteisö on johtajansa näköinen. MItä johtaja vaatii ja arvostaa, sitä yhteisössä toteutetaan. Ja jos hoitajat lähettävät potilaita päivystykseen, onhan heidät hoidettava. Sen sijaan tarpeeksi tietämätön on johtajille "aarre". Hän ei koe mitään ongelmaa siinä, ettei lähetä päivystykseen... No, se taas tästä aiheesta.

Alanyan uudet kotipalveluautot
Itseltä meni siis liikkumisluvat, kävelylenkit ja kaikki vastaava. Ainakin nyt kädet toimivat vielä, vaikka käsienkin kaikki nivelet ovat kipeät ja kädet paljon aiempaa jäykistyneemmät, ja tarvitsen apua mm. paitojen pois ottamiseen. Kai näillä vielä näpyttelee läppärin näppäimistöä. Toivottavasti. Tämä sokerihuurrettu, simainen näppis on haasteellinen käyttää, kun se vaatii tavallista kovemmat otteet ja hitaamman kirjoitustahdin, mutta se toimii ja sillä mennään. Pääasia että edelleen kykenen kirjoittamaan, ja nyt sille on taas aikaa. Sen verran kuin jaksan istua tuollilla voin naputella tekstiä eteenpäin. Toivotaan että reumapolille pääsen ennen kuin istuminenkin käy liian kivuliaaksi. Poliklinikalla on myös kesälomasulku, heinäkuussa, joten minun tuurillani sinne pääsyä odotellaan vielä elokuussakin. Vieläkään ei ole täysin varmaa, että kyse on reumasta, vaan itikanpistoista tulleiden parasiittien mahdollisuus roikkuu vielä ilmassa. Ja edelleen hiukan hirvittää se, ettei nyt menetettyjä toimintoja ehkä saadakaan enää palautettua. Siksi toivoisin pikaista pääsyä seuraavaan hoitoportaaseen. Pyörätuoliin avustettavaksi jääminen ei houkuta ketään, ei ainakaan minua.

Onneksi nykyinen Alanyan asuntoni on pyörätuoliystävällinen, esteetön. Se edellinen kattohuoneisto ei ollut sitäkään. Kaikkea sitä tuleekin mieleen.

Tässä välipalaksi Alanyassa kuukausi pari sitten kuvattu musiikkivideo. Musiikki ei tässä ole se pääasiallinen viehättävä elementti, vaan videon kuvauspaikat 💕. Tuossa on likimain kaikki ne samat, joista haaveilin kuvasarjaa. Itse innostuin mm. vanhoista laivaholveista Terzanen alueella, mutta kuvaaja ei nähnyt niissä mitään ideaa, eikä kokenut niitä käyttökelpoisiksi kuvauskohteiksi. Sama oli lähes jokaisessa kohteessa. Mutta mitä tässä videolla onkaan. Samoja paikkoja, ja todella edukseen. Ihana video. Edes musiikki ei haittaa. Videon ja musiikin oikeudet ovat heillä joille ne kuuluvat, eivät minulla. Video on tässä esittelytarkoituksella.
Viikunoiden aika on taas alkamassa


erään perheen julkaisema lomavideo, toukokuuta 2017.

Nyt Lontoon useiden terrori-iskujen jälkeen ei ole olut samanlaista, fanaattista matkustusvastaista ja kyseistä yhteiskuntaa ja kulttuuria mollaavaa uutisointia, kuin mitä on ollut Turkin osalta. Miksi? Propagandistisesti jaetaan ja korostetaan vain negatiivisia asioita, vain niistä kulttuureista ja valtioista, joita halutaan halveerata. Kun sama asia tapahtuu kahdessa eri valtiossa, se nähdään toisessa umpimustana, "pelätkää, älkää menkö", vaarallisena, ja toisessa vaaleanharmaana ja "emme annan pelolle valtaa", tänne voi silti hyvin matkustaa, niin kuin normaalisti. Kaksinaamaista, niin kuin nykymaailma monilta osin vaikuttaa olevan.
Tuossa ylempänä on sinisen pakettiauton kuva. Alanyassa on kotipalvelulla uudet pakettiautot, täysvarustellut. Tuo tarkoittaa sitä, että vanhuksen ja vammaisen, eli kotiapua tarvitsevan kotiin menee kerralla sekä parturikampaaja että useampi siivoustyötä tekevä henkilö. Samalla kun koti siivotaan perusteellisesti lattiasta kattoon, puunataan ja parturoidaan myös asiakas.  Turkissa nostetaan eläkkeitä, alettiin jakaa äityspakkauksia, panostetaan terveydenhuollon saatavuuteen ja tasoon, laajennetaan työnvälityspalveluita, lisätään sosiaalitukia ja koulutusta. Ja mitä tästä kaikesta euroopassa uutisoidaan -ei mitään. Ne, jotka tuntevat nykyistä Turkkia ja Alanyankin todellista elämää, tietävät uutisointien ja todellisuuden räikeän eron. Propagandistien toiminnalle ei mitään voi, mutta jokainen järjellinen ihminen voi luottaa omiin oikeasti kokemiinsa kokemuksiin, sekä kymmenien tuhansien Alanyassa asuvien ulkomaalaisten reaktioihin. 

Kalelta. Muistan tuon lämmöntunteen vieläkin :))
Alanyassa on nyt hyvä olla. Tervemenoa seikkailulle, rentoutumaan tai käymään kakkoskodissa. Heti kun sairaanhoito sen sallii matkustan minäkin.

Ylihuomisesta lähtien on siis taas oikeasti aikaa kirjoittamiselle, eli palaan ihan toisenlaisten blogipäivitystenkin pariin. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.

Kukaan ei voi koskaan tietää huomista, eikä sitä, miten elämä muuttuu, tai jopa loppuu. Nautiskelkaahan elämästä nyt ja tässä, kun sitä kerran on suotu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.