sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Turkissa isänpäivä tänään

Isänpäivää on juhlittu Turkissa tänään monin tavoin. Osalle perheistä isänpäivä on vielä niin uusi juhla, että perhekohtaisia perinteitä ei ole ehtinyt muodostua. Eri medioissa isänpäivää yritetään kaupallistaa voimakkaasti, ja sidotaan sen merkitys uusien, ostettujen lahjojen antamiseen. Samahan se on Suomessakin joulun, äitien- ja isänpäivän suhteen. Ostettu lahja on kuitenkin paljon kylmempi kuin läsnäolo ja välittämisestä kertovat sanat. Isän rooleja on yhtä monta erilaista kuin on isiäkin. Jokaisella on oma elämäntarinansa, polkunsa ja oma valittu tapa reagoida elämän tapahtumiin ja sisältöihin. Jokainen isä on itsensä näköinen isä.

Tällä hetkellä Suomessa haetaan isää ja /tai äitiä monella ilman vanhempaa elävälle lapselle ja nuorelle. Yksikin hyvä aikuinen voi pelastaa lapsen ja nuoren elämän, ihan konkreettisesti. Myös Turkissa on paljon pakolaisorpoja lapsia ja nuoria, jotka kaipaavat perhettä ja turvallisia vanhempia. Rakastava, inhimillinen ja turvallinen isä ja äiti on kultaakin arvokkaampi. Hekin, joille omia lapsia ei synny perinteisin menetelmin, ovat aikuisina ja vanhempina tarpeellisia niille, joilla ei enää ole omia vanhempia. Toisten vanhempien lapsen, vanhempansa menettäneen, ja sotatraumoja kantavan lapsen vanhemmaksi ryhtyvää on siunattu tavallista suuremmalla kyvyllä ymmärtää, tuntea ja jakaa, niin, ja ottaa vastuuta. Erityinen kiitos ja kunnianosoitus näille vanhemmille tärkeästä humanitaarisesta työstä, kyvystä rakastaa ehdoitta.

Isyys on moniulotteinen ja hankala, mutta ilmeisesti myös antoisa asia, josta minulla ei ole kokemusta oikeastaan mistään näkökulmasta. Oman isäni menetin jo pienenä. Periaatteessa hän kai elää vieläkin, muttei koskaan ole pystynyt olemaan isä. Koska en asu lasteni isän kanssa, eikä yli 20 vuotta eron jälkeen ole jäljellä lähes mitään varmoja muistikuvia, on sekin suunta hatara. Joten isyydestä en oikein käytännön tasolla tiedä mitä se oikeasti on tai ei ole. On vain luuloja, kuulopuheita ja kirjatietoa. Äitiydestä tilanne on täysin päinvastainen. Isät puhukoon itse puolestaan, minä vaihdan aihetta... Tai sitten en.

Turkkilaisissa tuttavaperheissä  tapaamani isät ovat olleet kukin itsensä näköisiä isiä. Ei voi yleistää, että siellä tai täällä isät ovat sellaisia tai tällaisia. Ei vaan voi. Jokainen on omanlaisensa ja se on hänelle suotava. Toki vanhemmat voivat kasvattaa poikalastaan ja ohjata häntä haluamaansa suuntaan... Mutta kyseinen poikalapsi aikuistuessaan ja tullessaan isäksi päättää itse millainen isä käytännön elämässä haluaa olla ja on. Kukin päättää itse mitä arvostaa ja miten käyttäytyy. Hetken aikaa voi olla hukassa tai tyhmä, mutta lopulta itse valitsee tiensä ja tapansa. Ja muut valitsevat haluavatko olla noin käyttäytyvän kanssa tekemisissä vai ei. Periaatteessa elämä on ihan helppoa 😁.

Facekaverit: Facebook yrittää pakottaa ottamaan messengerin käyttöön. Siihen riesaan en halua sekaantua. En nyt pääse lukemaan viestejä kuin koneelta, joten facea ei kannata käyttää ensisijaisena viestikanavana. Alan muutenkin olla aika kypsä siihen, ja harkitsen taas sen käytön lopettamista, tai oleellista vähentämistä. WhatsAppi ja sähköposti on paljon paremmat.

Läppäri työstää perusteellisempaa virus- ja haittaohjelmatarkistusta, joten jää tämä teksti nyt vähäkuvaiseksi.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.