torstai 1. kesäkuuta 2017

Vanhus ja värit

Oli hienoa kohdata taas oman ajattelunsa rajallisuus, asenteitten jäykkyys ja typerät ennakkoluulot.

Heiveröinen vanhus, joka ei paljoa puhu eikä paljoa liiku, on hidas toimissaan ja viettää päiväkaudet yksin huoneessaan, intoutui yllättäen puhumaan. KUn katson häntä, näen huivipäisen vanhan naisen, johon ei aina saa kontaktia. Näen myös omiin ajatuksiin uppoamisen, sekä haurauden ja voiman. Tai itse asiassa se voima ja ajatusten syvällisyys ja selkeys oli yllätys. Ei sen olisi pitänyt olla yllätys, mutta oli se. Olin itse kadottanut jotakin tärkeää, enkä oi puolustautua sillä, että niin on moni muukin hoitaja. Ehei, jokaisella on itsellään vastuu omista ajatuksistaan, ennakkoluuloistaan, asenteistaan ja työnsä jäljestä. Ja juuri työn jälkeenkin ne omat luulot ja asenteet vaikuttavat. Toki paljon muuhunkin, mutta puhutaan nyt ihmisyydestä ja ihmisen kohtaamisesta hoitotyössä.

Vanhus intoutui puhumaan jonkun lehmuksiin liittyvän kommenttini pohjalta niin pitkät ja monisyiset, syvälliset jutut, että tuollaisia keskusteluita olisi tarvis käydä useamminkin. Puhuja tarvitsi tuon hetken puhuakseen, pukeakseen sanoiksi ja tunnelmiksi kaiken sen mitä hän sanoi. Minä taas opin tuossa häntä kuunnelessani jotakin tärkeää, jotakin, minkä olin unohtanut. Arvelen, että jokaisella meillä on asioita, joita olemme unohtaneet, taitoja, joita emme ole käyttäneet pitkiin aikoihin, ja hoitotyön keinoja, joille emme ole muistaneet antaa tarpeeksi painoarvoa. Tilan anto ja kuunteleminen, kaksi hyvin tärkeää asiaa. Ja itse asiassa juuri niitä taitoja, joita näissä Suomen nykyisissä ongelmissa ja konflikteissa mukana olevilta ääriryhmiltä puuttuu, tai joita he vaan eivät käytä. Tilan anto ja kuunteleminen. Kaikessa vaikeudessaan lopulta suht helppoja toteuttaa.

Takaisin tähän vanhukseen. Kuinka paljon ja kuinka tarkasti hän havainnoikaan ympäristöään. Kuinka vahva merkitys väreillä ja päivänkiertoon liittyvillä auringonvalon eri sävyillä hänelle onkaan, vaikka hänet on asutettu ankeanharmaaseen huoneeseen. Ja ne sanat ja äänensävyt, joilla hän kuvasi hänelle niin tärkeän auringonnousun valoa ja värejä, olivat kuin taiteilijan käsialaa. Hän kuvitti sanomansa niin taidokkaaksi kokonaisuudeksi, että oli kuin olisin elänyt ja katsonut sitä hänen kanssaan, siellä missä se aurinko nousi. Ja niinhän hetken aikaa elin ja katsoinkin. Siinä samalla olisi tehnyt mieli kysyä hänen aiemmasta elämästään, harrastuksistaan, taipumuksistaan jne vaikka mitä, mutta onneksi maltoin olla hiljaa. Onneksi maltoin antaa hänen puhua vapaasti ja halunsa mukaan, kun hän kerrankin puhui. Ja onneksi aikataulussani on aina sen verran joustonvaraa, että voin mahdollistaa tällaisen hetken, jos vain haluan.

Jokainen hoitaja voi mahdollistaa jollekin vanhukselle/muunkin ikäiselle asiakkaalle tai potilaalle tällaisen hetken, jos vain haluaa. MOnella hoitajalla on aikaa tupakalle, on aikaa turhalle tai ilkeämieliselle juoruilulle, tai on aikaa räplätä kännykästä facebook-viestejä keskellä työpäivää. Kaikki nuo voisi riemumielin vaihtaa siihen, että antaa edes yhdelle mummolle tai papalle, lapselle tai juniorille tilaa ja aikaa. Kysyy mitä kuuluu, ja oikeasti kuuntelee sen vastauksen, ja myös kaikki rivienvälit. TAi antaa aikaa ja tilaa ihan kysymättä mitään, ei ohjaile kysymyksillä millään lailla. MAhdollistaa vain hetken, ja vanhus valitsee itse käyttääkö sen hetken vai ei. Ja ajattele, jo jokainen hoitaja mahdollistaa yhdelle vanhukselle läsnä olemisen, tilan annon ja kuuntelun hetken joka päivä, tulee viikon aikana kohdattua ja yllätettyä jo aika monta ihmistä. 5 minuuttia, tai 10. Onko sinun aikataulussasi varaa sen verran? Jos sanot EI, en usko, että puhut totta. Tämäkin on vain prioriteettikysymys. Sille, mikä on tärkeää, on aina aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.