maanantai 3. heinäkuuta 2017

Illan viileyteen

Alanyasta länteen, Ulaksen suuntaan.
On Päiviä ja sitten on tällaisia päiviä, jolloin väsähtää ihan totaalisesti. Kaiken päivän touhun jälkeen istahdin äsken
läppärin eteen, suunnittelin kirjoittamista, mutta ei toimi vanha hiiri (10x lattialle pudotettu), vaihdoin uuden tilalle, eikä toimi sekään. Olin jo palauttamassa ihan uutta hiirtä takuuvaihtoon, kun kävi vielä mielessä, että entäs jos Suomessakin nykyään myydään lähes tyhjiä pattereita. Onneksi kokeilin... patterin vaihdon jälkeen uusi hiiri toimi, ainakin tähän asti.

Päivän ilopilkku oli eräs nuori mies, joka kaupungilla minut tavatessaan kysyi mahdanko olla sama tyyppi, joka on joskus ohjannut nuorten tanssiryhmää hänen kotikaupungissaan. Se ryhmä oli unohtumaton, ja joskus mietinkin mitä heille mahtaa kuulua nykyään. Ryhmässä oli toistakymmentä lukioikäistä junioria, ja olikohan yhdellä tai kahdella heistä hieman kokemusta joltakin tanssitunnilta joskus aiemmin. KAikki muut tulivat tanssitunneille ihan ensimmäistä kertaa, ja kaiken lisäksi vielä lava- ja rock'n'swing-paritanssien pariin. Ryhmän toive oli, että mahdollisimman moneen kivaan tanssiin tutustutaan ainakin alkeiden verran, ja niinhän me teimme. He oppivat paljon nopeammin kuin aikuiset, toki saattoivat unohtaakin yhtä nopeasti, ja hämmästyttivät minut moneen kertaan. Tuli monia hyviä muistoja mieleen.

 Nyt kun pahin lihastulehdus on ainakin tältä kerralta ohi, eikä toivottavasti ikinä palaa, on ollut helpottavaa huomata, että
vielä Sapaderen ja KArgicakin paloon liittyen
lihaksiin on tullut lisää elastisuutta ja kroppaan lisää liikkuvuutta. Selkärangan ja raajojen nivelten tulehdus on valitettavasti vielä iso riesa, mutta eiköhän niitäkin saa jotenkin hillittyä. Urheilemaan en ole vielä pystynyt, enkä edes uskaltanut haaveilla mistään lenkistä. Voimat on aikalailla pois, ja kävelykielto on edelleen päällä, tosin pyörätuoli on parkissa ja joinakin päivinä potkulauta on alla, joinakin päivinä jalat... niin...en todellakaan pysty noudatamaan tuollaista ohjetta kun kerran on jalat. Vaan paranemista täytyy olla tapahtunut, koskapa tänään jo harkitsin vierailua eräällä tietyllä tanssilavalla, jolla on paljon nostalgista merkitystä. 1997 olen aloittanut aktiivisen tanssin harrastamisen juuri siellä. Autottomuus hidastaa nyt, sillä bussilla sinne ei tältä paikkakunnalta pääse, eikä täällä ole ketään tuttuja lavatanssinharrastajia. Ehkä on parempikin pysyä keinutuolissa ;) .

Kun Turkish Airlines laski ruumaan menevien matkalaukkujen maksimipainon 30 kg:sta 23 kg:aan olin pettynyt ja sain lisää harmaita hiuksia. Yksi Turkish Airlinesin vetovoimatekijöistä uudenaikaisen tablettinäytön, mukavan penkin ja hintaan sisältyvän ruoan lisäksi oli juuri tuo muita firmoja isompi sallittu kilomäärä. Finnairin lentoja katselessani mietin pariinkin kertaan, että ymmärsinkö oikein. Turkish Airlines ei anna ottaa mukaan toista matkalaukkua, ellei siitä maksa 10 € / kg, kuten viimeksi Alanyaan mennessä maksoin. Finnairilla on mahdollisuus ottaa mukaan toinen ja kolmaskin laukku, huomattavasti edullisempaan hintaan, mikäli oikein ymmärsin. Voi olla, että tällä kertaa laukkujen määrä menee mukavuuden ja palvelun ohi, etusijalle. Katsotaan nyt mihin lopputulokseen aikanaan tulen, millä menen ja milloin. POlttaa jo, suuren suuri matkakuume.

Alanyan Tosmurista kuvattu, KAle vasemmala
Alanyassa Gedevetin ulkoilualueelle asti on nyt asfaltoitu tie, eli sinne passaa mennä viilentymään. Vuorillahan oikeastion reilusti viileämpää kuin keskustassa, jopa viileämpää kuin puolivälissä rinnettäkin ;) . Uimarannat ovat kuulemma päivisin suht tyhjät, niin kuin tosi kuumalla on hyväkin, ja illlat ja yöt ovat rannoilla vilkkaita. Useita hukkumisia on uutisoitu. Olkaahan tarkkoina yön pimeydessä uidessanne, niin itsenne kuin kanssaihmistennekin suhteen. Matka, virtausten suunta ja aaltojen koko tullee helposti arvioitua väärin. Itse käyttäisin kelluntaliivejä, jos lähtisin yöllä meriveteen. Mieluummin kellunta-apu kuin henki pois. DimCayin erilaisissa joen rannan ravintoloissa on taattua viilennystä tarjolla, kun jokaisessa on jonkinlainen uimapaikka (osassa hyppytelinekin) ja jääkylmä vesi tulee suoraan vuorilta. Ainakin viime kesänä se vesi oli jääkylmää kuumimpienkin helteiden aikaan, kävin nimittäin DimCayilla 2-3 x / vko iltamyöhällä, ja samalla kun toiset uivat minulle riitti jalkojen kastelu. *puistatus*


Tänä kesänä Suomessa ollessa olen ihan todistetusti käyttänyt kahtena päivänä lyhythihaista paitaa, toisena päivänä riitti jopa 1 paita 😁 . Tänäänkin 2 paitaa, joista päällimmäinen oli pitkähihainen, ja kun unohdin takin kotiin, niin paleli. Minulla on trooppinen termostaatti, ei arktinen. Kannattaisikohan teettää dna-testi ja katsoa mistä päin maailmaa omat geenit ovat tänne Phjolan maille kulkeutuneet. Jospa niissä onkin jotain eteläistä kasakkaa, turkmeenia tai turkkilaista 😎 . Isän puoli on kai tullut jostain Laatokan rannoilta, joten mistä sitä heidän esi-isiensä vaellushaluja tietää, jos kovinkin kaukaa ovat ratsuinensa karauttaneet uusille metsästysmaille, tai hakeneet vaimon jostain etelämpää. Kukapa tietää. Voihan sitä haaveilla. Lopputulos olisi kuitenkin "metsäsuomalaisia".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.